Raha ratkaissee

"Uskoiko Snellmankaan, mitä kuvallaan saa
Onko voima sen niin maagillinen?"

                   - Irvin Goodmannin tunnetuksi tekemä kappale "Raha ratkaisee"
                                                    sanVexi Salmi                                                   

Kukkiva rahapuu

Taiteilijat muodostavat oman, omituisen ristiriitaisen, toisaalta vapauden, toisaalta riippuvaisuuden leimaaman saarekkeensa muiden toimijoiden joukossa. Yksi taiteen harjoittamisen viehätyksistä on epäilemättä tietynlainen peilautuvuus. Taiteen osa ja tehtävähän on ammentaa ympäröivästä elämästä ja arjesta. Henkilökohtaiset havainnot ja tunteet kantautuvat sorvin ääreen, halusi tai ei. Usein – ellei aina – päädytään ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistamaan kaikkea mahdollista, myös käsittelemään ns. arvoja.  

Vuosien takaisessa työpaikkakeskustelussa teatterilla miespuolinen, silloinen kollega poti ahdistuneisuutta uuden käänteen äärellä. Tuoreen isyyden seurauksena hänelle oli esitetty puolison taholta vaade, että huushollin varantoja olisi syytä alkaa kasvattaa. "Rahaa! Kotiin pitää tuoda vaan rahaa!" nuori mies puuskahti pistävä katse silmissään. 


Avautuminen oli kohdistettu etupäässä potentiaaliselle kohtalotoverille, mutta naisena ja äitinä tunsi pakottavaa tarvetta osallistua keskusteluun: kun vauvan hoitaminen hyvinkin todennäköisesti rajoittaa omaa elämänpiiriä ja työpanosta, saatetaan väistämättä turvautua perinteisiin, biologian sanelemiin käytänteisiin. Emo herkistyy hormonihöyryisenä pienokaisen paapomiselle, kenties rintaruokkii pienokaista ja pesän ulkopuolinen toiminta lankeaa toiselle vanhemmalle. Kyse on vain selviytymisestä, lajinsäilyttämiseen liittyvästä suoranaisesta refleksinomaisesta varmistuksesta ja huolesta, ei välttämättä mistään ahneuskohtauksesta. 


Ymmärrettävää oli, että koska edustimme kaikki silkasta kutsumuksesta taiteen polulle päätyneitä "taivaanrannanmaalareita"– kuten sai kaupallista alaa edustavan sukulaisen taholta kuulla –  pyrkimys erityiseen vaurauteen ei välttämättä ollut ollut ammatinvalintaa tehdessä päällimmäisenä pontimena. Aikana, jolloin elokuva- ja tv- tuotannot eivät vielä olleet saavuttaneet nykyisenkaltaista volyymia, perusteatterityön ohella ei palkkapussia paljon ollut mahdollisuuksia ihmeemmin määräänsä enempää kasvattaakaan. 


Tarina päättyi sikäli onnellisesti, että kyseinen, vahvan komiikan tajun omaava, vastavalmistunut näyttelijä on sittemmin, vuosikymmenten saatossa, vakiinnuttanut asemansa, luonut uutta ja varmasti tuonut perheen pöytään leivän päälle muutakin kuin ylähuulen. 


Oma osa oli ollut vastaavassa käännekohdassa hankkia ikkunalaudalle symbolinen kasvi, "onnen puu" –rahapuu– ja keskittyä jälkikasvun ohella sitä hoitamaan. Parempi viherpeukalo olisi varmaan saanut istutuksen kasvamaan kenties jopa puuksi asti. On kuitenkin täytynyt tyytyä siihen, että rahat ovat riittäneet aina uuden kasvin ostamiseen edellisen nuukahdettua. Tämä muu huusholliin kutsuttu elollinen aines on kaikeksi onneksi jatkanut kehitystään.


                                                                                                                                        5. 10. 2021

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ukot ja akat asialla – maailman onnellisimman maan aineksia?

Hieno maa Hollanti!

Päivä kerrallaan? – halkeamia omahyväisyydessä ja laiskuudessa