Ukot ja akat asialla – maailman onnellisimman maan aineksia?

 Wie Körperlich, so sind die Geschlechter auch in ihrem Geistes- und Seelenleben verschieden. Aber verschieden sein, anders sein, heißt für das weibliche Geschlecht nicht niedriger sein als das männliche. Und wenn wir auf Grund unserer psychischen weiblichen Eigenart zum Teil anders fühlen, denken und handeln als der mann, so empfinden wie unser Anderssein als einen Vorzug im Hinblick auf die Ergänzung des Mannes und die Bereicherung der Gesellschaft.

(Kuten fyysisesti, sukupuolet eroavat toisistaan myös henkisesti ja sielunelämältään. Mutta se, että on erilainen, toisenlainen ei tee naissukupuolesta alempaa. Ja jos tunnemme, ajattelemme ja toimimme  fyysisten ominaisuuksimme vuoksi eri tavalla kuin miehet, koemme eroavaisuutemme etuna toistemme täydentämisen ja yhteiskunnan rikastamisen kannalta. [vapaa käännös])

                                                                                                           

                                                                               

                                                                                Clara Zetkin: Naisten äänioikeuskysymyksestä. 1906.                                                                                              

                                        

                                                                                

         

         

Nimi on enne, sanotaan. Oman sukunimen alkuosaan liittyy legenda ukosta ja akasta. 

Ukko ja akka ajelivat reellä. Ukko ohjasti. Akka tippui kyydistä. Ukkopa ei tuota huomannut kiireiltään ja jolkotti menemään hevosellaan. Akka jäi hankeen itkemään. Itki niin, että kyynelistä kertyi pieni järvi. Akan kyynelistä Akko. Tarina ei kerro, milloin ukko äkkäsi tilanteen. On jäänyt mietityttämään, välttyikö akka hypotermialta tai kenties vielä pahemmalta kohtalolta.

Tuolle järvelle pellon yli avautuvaa näkymää tuli lapsena tuijotettua ikkunasta läksyjä ährätessä – ja päiväkirjaa kirjoittaessa. Akanpoikanen asialla. 

Tuon ajan Suomessa elämäänsä aloittelevalle, juuri peruskoulu-uudistettua ala-astetta käyvälle maalaistytölle ainoan tuntuman mahdolliseen polarisaatioilmiöön viittaavaankaan toi legendan harmittavan epäonnisiin, vähemmän romanttisiin olosuhteisiin istutettu ukko ja akka -asetelma. Yhteiskunnan pieninkin yksikkö lapsi aisti pakotetun kunnollisuuden huomassa vaikuttaneen kurin ja nuhteen, jolle saksalaiset keksivät puolestamme ihan oman nimityksen. Olimme yhtenäisiä oman poikkeuslailla taustoitetun supersankarimme hoteissa. 

Naistenpäivän historiaa tälle akalle taustoitettiin ensimmäisen kerran yli kolmekymmentä vuotta sitten. Miespuolinen aina herrasmiesmäisesti käyttäytyvä kollega toi joka vuosi maaliskuun kahdeksantena työpaikan ruokalaan kevään ensimmäiset tulppaanit. Hän kertoi parikymppiselle ihmettelijätytölle ylpeänä ja tohkeissaan, että kansainvälinen naistenpäiväpä juonsi juurensa työväenliikkeestä, johon hänellä itsellään oli läheinen suhde. 

Pikakelatessa "vapaan maailman", Yhdysvaltojen poliittista historiaa ihan vaan käsittääkseen viimeaikaisia käänteitä, huomio kiinnittyy siihen, kuinka ensinnäkin toinen nykyisistä suurista puolueista syntyi maan itsenäisyyden alkutaipaleella edistämään melkeinpä vain yhtä ainoaa, mutta nähtävästi mitä ongelmallisinta asiaa – orjuuden lakkauttamista – ja kuinka sittemmin molemmat puolueet tai yksittäiset poliitikot yhä herkemmin, taitavammin ja notkeammin ovat harjaantuneet nappaamaan agendoilleen erinäisiä kärkiä monimutkaistuvassa maailmassa. 

Yhtenä kuvaavana esimerkkinä mainitaan muutamassakin lähteessä samaisen, alunperin orjuudenvastaisuuden tiimoille ryhmittyneen puolueen keskuudesta kansalaisoikeusliikehdinnän leimaaman 1960-luvun lopulla presidentiksi nousseen poliitikon linjaus. Hänen kerrotaan henkilökohtaisella tasolla kannattaneen aborttioikeutta, mutta asettuneen lopulta vastustamaan sitä politiikassaan. Hän tahtoi myötäillä ja hyödyntää äänestäjäkunnassa aistimaansa asenneilmapiirin muutosta. 

Kansainvälisen naistenpäivän taustalta voi poimia yllättäen merkkejä jostain samansukuisesta ilmiöstä. Äänioikeutemme edistäminen – kansainvälisesti käsitettynä – ei voinut olla linkittymättä osaksi kehityskulkua, jonka voi katsoa alkaneen teollisesta vallankumouksesta. Naiset osallistuivat sen myötä yhä näkyvämmin työelämään. Naiset valjastuivat ajamaan omien oikeuksiensa ohella, kenties myös eräänlaisena sivutuotteena työväenliikkeen muodostumista ja sosialististen aatteiden leviämistä. 

Eurooppaa ainakin jossain mielessä yhdistäneenkin liikehdinnän epäilemättä myös levottomuutta herättäneessä tuoksinassa Suomi kiinnosti: saavutimme ensimmäisenä Euroopassa sekä naisten äänioikeuden että vaalikelpoisuuden. Heti seuraavana vuonna 1907 ensimmäisissä eduskuntavaaleissamme valittujen kansanedustajien joukossa oli yhdeksäntoista naista, maailman ensimmäiset laatuaan. 

Mitä orjuuden harjoittamiseen eri muodoissaan tulee, Suomi pääsi pälkähästä. Koska erkaannuttuamme Ruotsista v. 1809 tuolloinen Venäjän tsaari päätti jättää voimaan kustavilaiset perustuslait, Suomen suuriruhtinaskunta välttyi uuteen emämaahan kytkeytymisensä yhteydessä maaorjuuden taakalta ja sen kaikkinaisilta seuraamuksilta. 

Naisten äänioikeuden voi katsoa luoneen aika mainion lähtökohdan suomalaiselle suvaitsevaisuudelle ja tasa-arvontajulle. Suomi ei ole ainoa maa, joka ei huomannut tai tajunnut antaa arvoa ja asemaa kaikille omille kieli- ja kulttuurivähemmistöilleen. Tasapäistävän eetoksen arvioitiin tehostavan parhaiten kansallista identifioitumista. On silti noteerattava tyytyväisenä, kuinka ruotsia äidinkielenään puhuvat, vakaan yhteiskunnallisen aseman omaavat kielivähemmistön edustajat onneksi tajusivat ottaa koppia valtakieli suomen nostamisesta kansakunnan voimavaraksi itsenäistymisemme edistämiseksi. 

On kenties aina välillä koulujen pakkoruotsin katkeroittamanakin syytä muistaa, että yhtä samaisen sivistyneistön edustajaa on kiittäminen myös naisten äänioikeusaloitteesta valtiopäivillä v. 1897. Hänen kerrotaan myös nähneen paljon vaivaa, että esitys onnistuttiin viemään lopulta läpi. Ehkä se, että kyseinen senaattori asiaa edisti, vaikkei hänen katsottu kenties aivan varauksetta myös naisiin ulottuvaa äänioikeutta ainakaan lähtökohtaisesti välttämättä kannattavankaan, oli myöskin poliittinen peliliike. Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vaateet olivat heijastumaa Venäjän kumouksellisesta liikehdinnästä. Reagoimatta jättämisellä olisi saattanut olla vähemmän toivottavia seurauksia.

Alkujärjestäytymiseemme liittyneen, todennäköisesti väistämättömänkin fennomaniaan kohdistuneen vastarinnan laannuttua kieliriitamme kuulemma "leimahteli säännöllisesti" koskien lähinnä kaksikielistä julkisuutta. Helsingin yliopiston opetuskielilinjaukset nousivat erillisen kiistan aiheeksi 1930-luvulla. Kenties eriyttävän kansallisuusaatteen nousu kärjisti asetelmaa. Käytännössä tilanne näiltä osin rauhoittui siinä missä Lapuan liikkeellekin saatiin osoitettua rakentavamman linjan välttämättömyys. 

Aiemmin viitatun, Yhdysvalloista peräisin olevan aborttioikeutta koskevan polittisen peliliikkeen mielenkiintoisuus liittyy sen ajankohtaan. Voisi äkkipäätään kuvitella, että koska 1960-lukua myös ja ennen kaikkea heillä leimasi kansalaisoikeusliikehdintä ja kaikenmoiset vapaamielisyyttä tähdentävät liberaaliuspyrkimykset, ei millekään aborttioikeutta vastustaville hankkeille olisi ollut paljonkaan tilausta.

Varsinkin naisten elämänhallintaoikeuksien indikaattorista hyvin käyvä 1970-luvun alkuvuosiin ajoittuva aborttianekdootti edustaa kuitenkin tyypillistä esimerkkiä vastareaktioista, joita yhä voimallisemmin kaksinapaistuva yhteiskunnallinen debatointi alkoi tuolloin enenevässä määrin hyödyntää Yhdysvaltain politiikanteon käyttövoimana. Kyseinen säätö vasta ennakoi tulevia aiheen ympärillä ilmeneviä erimielisyyksiä. Mainitaan, että sittemmin, kylmän sodan päätyttyä ja kommunismin vastavoiman kadottua yhdysvaltalaisen mielentilan tietynlaiseen tyhjiöön tarvittiin uutta särmää ja prosessoitavaa. Arvokiistoille oli olemassa valmiit pohjat. 

Yksi yllättävän ankeuttava tosiasia naistenpäivän tarinassa liittyy kyseiseen työväenliikkettä inspiroineen aatesuunnan, sosialismin evoluutioon. Kahtiajako päämäärän saavuttamiseksi valittavien keinojen suhteenhan alkoi aiheuttaa suhteellisen nopeasti kiistoja järjestäyneiden keskuudessa. Tämä ei voinut olla heijastumatta myöskään naisväen aktivismiin kyseisessä viitekehyksessä. Syntyi kuppikuntia.

Se, miten myös naisten äänioikeuden edistämishankkeiden tiimoilla nähtiin laajempaankin otantaan ulottuva jakolinja ns.ylemmän luokan puitteissa tapahtuneen aktivismin ja aiemmin kuvattuun järjestäytymiseen liittyvän kehityskulun välillä on oma lukunsa. 

Mielenkiintoisin kyseistä eriytymistendenssiä analysoiva linjaus lähtee Euroopan "hullusta vuodesta" 1848. 

Eri puolella Eurooppaa oltiin noustu vastustamaan Ranskan vallankumouksen (1889-1898) nostattamia, Napoleonin valloitussotien (1803 -1815) polttoaineesta käyneitä vapausaatteita. Vanha säätyvalta kutsui korjausliikettään restauraatioksi. Demokraattisille ja liberaaleille voimille vallankumouksen ja teollistumisen aatteet olivat kuitenkin edelleen jatkuva innoituksen lähde. Tarvittiin revanssia. Vuoden 1848 liikanimestä päätellen toimet eivät jääneet pintasilauksen tasolle. 

Väkiluku ja kaupunkien elinvoima kasvoivat, luettiin, uudet ideat, kuten liberalismi, nationalismi, sosialismi ja hallitusmuotoihin kohdistuva kritiikki ja muutospaineet saavuttivat ihmisiä. Kapinoitiin. Perustettiin uusia valtioita. Yksilönvapauksien edistämisen piiriin lukeutuvat naisten äänioikeushankkeet eivät kuitenkaan saaneet siipiensä alle tarpeeksi tuulta, tarpeeksi nopeasti. Liberalismin siipien kohtalona oli ainakin näiltä osin tulla kynityiksi taantumuksellisempien tahojen yrittäessä suojata kaikkea sellaista, jonka koettiin edustavan vakautta ja pysyvyyttä. Naisten enemmistön nähdään mukautuneen tinkimään äänioikeuspyrkimyksistään. Alettiin hyväksyä omaisuuteen liittyviä rajoituksia. Kaikki naiset eivät näiden rajoitusten myötä kokeneet tulevansa huomioon otetuiksi. 

Ajan myötä näistä asetelmista käsin yhteisen ja yhdistävän äänioikeuden tavoittelussa päädyttiin profiloitumaan eri poteroihin. Se, että naisten äänioikeuden edistäminen tempautui 1900-luvulle siirryttäessä osaksi toista kansainvälisen mittakaavan sosiaaliseen asemaan ja eriarvoisuuteen linkittyvää liikehdintää ja propagointia lienee ollut looginen ja väistämätön seuraus. 

 

Suomalaiset tutkijat ovat selvittäneet kansainvälisen naistenpäivän vaiheita. Vaikka amerikkalaiset ehtivät nimetä ensimmäisinä äänioikeuskokouksensa naistenpäiväksi v. 1909, kyseessä kerrotaan olleen ainoastaan kansallinen juhlapäivä. Mainitaan myös, ettei heidän kampanjointiaan vielä tuolloin leimannut edellä kuvatun kaltainen, naisten taustoihin liittyvä erottelevuus. Vuoden 1911 maaliskuussa saksalaisten naisten aloitteesta organisoitua teemapäivää vietettiin jo useammassa maassa ja samanaikaisesti. Suomi ehti mukaan v. 1914. Ensimmäinen maailmansota ei naisia lannistanut. Huolimatta siitä, että joissain, etenkin sotaan osallistuvissa maissa kokoontumisvapautta rajoitettiin, aktivismin merkitys laajeni osaksi rauhanliikettä kaikkien sosiaaliluokkien naisten toiminnassa. 

Kerrotaan, että Suomessa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin myös sota-aikana vuotta 1940 lukuunottamatta, vaikka tuolloin kansainvälisyys menettikin merkitystään. Ajalle antoi ymmärrettävistä syistä leimansa yhteen hiileen puhaltaminen, ja kokoontumisissa pyrittiin välttämään jakolinjojen korostumista. Kansallissosialismin nousun myötä 1930-luvulla Saksassa naistenpäivän vietto kiellettiin. Tämä heijastui laajemmallekin Eurooppaan. Toisen maailmansodan aikana teemapäivä heräsi eloon Lontooseen hakeutuneiden pakolaisten keskuudessa v. 1941. Kun sodan loppu alkoi näkyä, englantilaiset järjestivät poikkeuksellisen suuren kansainvälisen naistenpäivän juhlan v. 1945. Aiheena oli fasismin kukistaminen ja demokraattisten olojen palauttaminen. 

Useinmiten opiskelijoihin liitetyn yhteiskunnallisen liikehdinnän myötä 1960-luvulla naistenpäivän vieton luonne muuttui. Käytetään nimitystä uusi naisliike. Amerikkalaisen esimerkin mukaan juhlapäiväksi vakiintui kahdeksas maaliskuuta. Vietnamin sota ja ihmisoikeudet nousivat juhlapuheiden aiheiksi 1970-luvulle siirryttäessä, ja YK omisti vuoden 1975 naisille kokonaan. Eleen myötä kansainvälisen naistenpäivän vieton kerrotaan irrottautuneen puoluesidonnaisuudestaan.

Kun kerran ensikosketus kansainväliseen naistenpäivään työväenliikkeestä ammentavan informantin kautta välittyi, voi olla perusteltua napata kokoava yhteenveto yhdeltä jossain mielessä varsin hankalassa saumassa suomalaisia tuntoja yhdistämään päätyneeltä fundeeraajalta, tasavallan yhdeksänneltä presidentiltä. Häneltä kysyttiin, minkä sortin sosialisteja sitä oikein ollaan.

Suomettuneisuuden aikakauden napakassa, säästeliään hengittävässä vakuumissa enemmän tai vähemmän tiedostamattaan marinoituneen x-sukupolven nimeämän "Kekkoslovakian" jälkeisessä Suomessa oli varmasti syytä asettaa asiat sopiviin karsinoihin. Vastaukseen sisällytetty bernsteinilaisen sosialismin voi tulkita tarkoittavan käytännössä, että edes päämäärän ehdoton lukitseminen sinne keinolla millä hyvänsä pääsemiseksi ei ole oleellista, vaan suunta ja se, että sitä kohti pyritään.  

Tärkeintä on liike. Ja varmaankin se, ettei kukaan putoaisi kyydistä.

                                                                                                                                        8. 3. 2025.

____________

Viitteet, lähteet, taustaa:

⦁Zetkin, Clara: Zur Frage des Frauenwahlrechts.

⦁Markus Kantola: Aatteiden Yhdysvallat. E-kirja. Gaudeamus. 2024.

⦁Donald T. Critchlow: American Political History – A very Short Introduction. E-kirja. Oxford University   Press, 2015.

⦁Marja-Liisa Hentilä, Maria Lähteenmäki: Kansainvälinen naistenpäivä 1910-1990. Hakapaino. 1990.

⦁Kaari Utrio: Suomen naisen tie. Pirtistä parlamenttiin. Tammi. 2006.

⦁Henrik Meinender: Gustaf Mannerheim. Aristokraatti sarkatakissa. E-kirja. Otava. 2017.

⦁Jill Lepore: These Truths. History of the United States. E-kirja W.W. Norton & Company. 2018.

⦁Ajasta aikaan. Eurooppalainen ihminen. WSOY. 1994.