Slava! – tervehdys mukavan teekupposen ääreltä ilmastotoimien eurooppalaisille sankariuhreille

                                                                            Niin, ateria kaikille teille, rikkaat läheltä ja kaukaa,

                                                                            lähettiläät, ministerit, kammottavat pöytäkumppanit,
                                                                            mukavaa teetä juovat naiset mukavissa tuoleissa:
                                                                            sotkuinen, läikehtivä annos likaista köyhää verta,
                                                                            joka ainoa aamu, joka ainoa viikko, aina ja aina,
                                                                            lautanen Almerían verta edessänne, aina. 

                                                                                                    -Pablo Neruda- ⁽ *

                                                                           

Vanhoja betonielementtejä hylätyllä työmaalla.
Helsinki.
Pysäytyskuva Ylen Irpin-uutisesta. 30.3. 2022.

Ukrainaan kohdistamassaan hyökkäysssodassa brutaaleja mittasuhteita alusta lähtien tavoitellut Venäjän johto arvioi yhdeksi strategisesti tärkeimmistä kohteistaan Tšhernobylin ydinvoimalan. Tämä kävi ilmi siitä ripeydestä, jolla kyseinen alue vallattiin heti teurastukseksikin nimetyn operaation ensimmäisinä tunteina. 

Aistiyliherkkyyden kyseenalaisiin etuihin kuuluu, että voi jäljittää aistineensa Tšhernobylin ydinreaktorionnettomuutta (1986) seuraavana aamupäivänä ilmassa jotain hyvin erikoista. Vaikka pääkaupungissa vierailevan pääsykokelaan sietokykyä oli valmiiksi venyttänyt Rautatientorin bussien lyijynkyllästämien pakokaasujen yliannostus ja huonosti nukuttu yö, seiskakolmosen suojista aistitut auringon säteiden kirkkaat viillot halkaisivat esiin omituisen, ennenkokemattoman taajuuden. Jokin ritisi. Hiukkasissa. Äänettömästi ja terävästi. 

Selitys kytkeytyi myöhemmin. Bussi ei ollut mikään Suomeen ennen aikojaan kantautunut mikroaaltouunin maksikokoinen koeversio. Ilmassa oli – mahdollisesti – kevään ohella myös radioaktiivista ydinsäteilyä. Ei se silloin pelottanut. 

Aikalaiskeskustelu siitä, mistä niitä beckerellejä mahtaakaan löytyä – sienistä, mustikoista vai itsestä –ohittui suhteellisen nopeasti. Kärsimys oli sangen maltillista.

Sittemmin pakokaasujen hengittämisestäkin alkoi tulla vähemmän kuvottavaa ja vaarallista. Suomessa on päästy eroon niin bensiinin lyijystä kuin dieselin rikistäkin. Maailman mittakaavassa lyijyllisen bensan valmistus ja käyttö ei ole ollut sallittua vuoden 2011 jälkeen. Kävi niin, että myrkylliseksi myönnetyn tetraetyylilyijyn lisääminen bensiiniin moottoreiden tehokkuuden ja kaikkinaisten kustannusten alentamisen takaamiseksi sai jäädä lähes sadan vuoden säätämisen jälkeen. 

Me teimme sen. Järki voitti.

Ydinvoiman historiaa tarkasteltaessa kyseistä energiamuotoa aiemmin henkeen ja vereen vastustaneiden mielen muuttumisesta tutkimustiedon kartuttua ei liene soveliasta käyttää sanaa takinkääntö. Ehkä kyseessä on pikemminkin yritys valita pienin paha ja toive siitä, että ratkaisu on viisas.

Vastustuskin on edelleen vahvaa. Keskustelu on ollut vilkasta ja nyt se on ymmärrettävistä syistä saavuttanut tietyiltä osin tähänastisen lakipisteensä.

Yksi viitatuimmista viime vuosikymmenten aikana ympäristön kantokyvyn pelastamiseksi käytävän taistelun menestystarinoista on liialliselta auringon ultraviolettisäteilyltä suojaavan otsonikerroksen ohenemiseen vaikuttaneiden yhdisteiden karsiminen Montrealin pöytäkirjan myötä. Siinä missä jokainen tupakoitsija joutui napit vastakkain tottumustensa kanssa uusien rajoitusten ja lainsäädännöllä asetettujen tavoitteiden myötä, jokainen deodoranttia käyttävä ja jääkaappihankintaa suunnitteleva tavallinen kuluttaja tuli hyvinkin tietoiseksi siitä, että olimme tekemisissä vaarallisten aerosolien ja freonien kanssa. 

Vaikka suurteollisuudessa on yhä toimijoita, jotka edelleen laistavat, sitoutuminen kyseiseen sopimukseen on todiste kansainvälisen yhteisön yhteistykyvystä: kaikki maailman maat ovat sen ratifioineet. Myös Kiina. 

Me teimme sen. Odotettavissa on, että otsonikerros elpyy  2060-luvulle mennessä.

On havaittu, että otsonivoittoon vedotaan, kun tahdotaan toppuutella, että viheliäisessä ilmaston lämpenemisessä ja sen selättämisessä hätä keinot keksii ja että on turha vaahdota pää sinisenä. Vaakakuppeihin mallataan tuomiopäivän tuskia potevat omahyväiset bessewissermäiset ilmastotalebanit ja voittoisa näkemys ihmisestä suvereenina, teknologiaa hyödyntävänä luomakunnan innovatiivisena kruununa. 

Ilmastotoimet, kuten teollisuuden päästörajoitukset, bensan hinnan nostaminen tai lomamatkoista tinkiminen koetaan ahdistavampina kuin itse ilmaston lämpeneminen. Tahdotaan korostaa, että tarvittaviin investointeihin panostamisen ja ajattelun muutosten on toteuduttava tasapuolisesti ja maltillisesti, järkeväksi skaalattua mielihyväperiaatetta noudattaen.

Tuorein IPPC:n raportti toi ilmastodebatointiin aikaisempaa tummempia sävyjä. Sellaiset sanavalinnat kuin peruuttamattomuus, ennakoimattomuus, sekasorto ja rakenteellinen muutos tuntuvat – jos mahdollista – entistä uhkaavammilta. Jälleen kerran tutkijat yrittävät vaikuttaa kehityskulkuun. Päivitetyissä asiantuntijoiden nostoisssa sana lämpeneminen on muutettu kuumenemiseksi. 

Ilmasto kuumenee. 

Nyt kun Venäjän toimien pöyristyttämä Eurooppa kumppaneineen katkoo pakon edessä kaikki yhteydet ja kauppasuhteet raivohullun lailla riehuvaan, suurvaltaidentiteettinsä kanssa kipuilevaan naapuriimme, olemme liikuttavan yksimielisiä siitä, että energiapolitiikassa on tapahduttava muutos. Venäläisestä fossiilisesta tuontienergiasta on päästävä eroon.  Eurooppa on yhtenäisempi kuin koskaan Venäjän asearsenaalin langettaman uhan äärellä. Päätöslauselmat konkreettisista toimista syntyivät nopeasti.

Hallituksemme voi Ukrainaan kohdistetun hyökkäyksen myötä entisestään kiillottaa Suomen imagoa vihreän siirtymän airuena. Linjamme on esimerkillinen. Olemme mallioppilaita. Voi hyvällä omatunnolla sanoa, että olemme olleet edellä aikaamme.

Olemme tietty onnellisessa asemassa. Meillä sentään on energiaa, on useampiakin erilaisia muotoja, mistä valita. Meillä on toimiva infrastruktuuri, joka antaa mahdollisuuden kehittää lisää vaihtoehtoisia, puhtaita energiantuotannon tapoja. On odotettavissa, että ennustettavissa olevat, kenties suurempiakin kansanosia rokottavat säästötoimenpiteet tulevat energiahanojen annin kavetessa pysyttelemään inhimillisissä mittasuhteissa. Henkilökohtaiset uhraukset saattavat olla luokkaa ostaako mopo vai sähköpyörä, lämmittääkö joka ilta sähkösauna ja syödäkö lempiruokaa silloin kuin päähän pälkähtää. 

Annetaan ymmärtää huoltovarmuutemme takaavan sen, että selviämme inhimillisen mittaluokan säästötoimilla ja henkilökohtaisilla uhrauksilla. Palkinnoksi yltämme holahtaa valtaisa cleantech-tsunami ja saamme kertaheitolla tapahtuneen sysäyksen, Ukrainan sodan antaman impulssin avulla energiahuoltomme puhtoiseksi. Mehän joustamme, jälleen kerran.

Me teemme sen.

Kunnia niille, joille kunnia kuuluu. 

                                                                                                                                            31. 3. 2022.

__________

 * ⁾ Lautanen Almerían verta

                 (Suom. Pentti Saaritsa)

Ateria piispalle, katkera hakkelus,
annos romurautaa, tuhkaa, kyyneliä,
annos joka hukkuu nyyhkytyksiin, romahtaviin seiniin,
piispalle piispan ateria, lautanen Almerían verta.

Ateria pankkiirille, etelän onnenlasten
poskipäitä, annos räjähdyksiä,
hullua vettä, raunioita, kauhua,
annos katkenneita akseleita, tallottuja päitä,
musta ruoka, lautanen Almerían verta.

Joka aamu, kaikkina elämänne sameina aamuina
se höyryää ja hehkuu pöydällänne:
te sysäätte sitä vähän syrjään pehmeillä käsillänne
päästäksenne näkemästä, päästäksenne särpimästä sitä niin usein
te sysäätte sitä vähän leivän ja rypäleiden väliin,
äänetöntä verilautasta, joka on edessänne joka aamu, joka
aamu.

Ateria everstille ja everstin rouvalle,
varuskunnan juhlissa, kaikissa juhlissa,
jotta kiroilun ja räkimisen yllä, sarastuksen viininhehkussa
sen näkisitte kylmänä ja värjyvänä maailman yllä.

Niin, ateria kaikille teille, rikkaat läheltä ja kaukaa,
lähettiläät, ministerit, kammottavat pöytäkumppanit,
mukavaa teetä juovat naiset mukavissa tuoleissa:
sotkuinen, läikehtivä annos likaista köyhää verta,
joka ainoa aamu, joka ainoa viikko, aina ja aina,
lautanen Almerían verta edessänne, aina.

                                                                 1938