Olipa kerran torstai – havaintoja ja ajatuksia pikku koululaisten arjesta ja tulevaisuudesta lokakuussa 2025
Going back to when we were children... I think most of us in this courtroom... thought justice came automaticly. That virtue was its own reward. That good triumphs over evil. But as we get older we know this isn´t true. Individual human beings have to create justice, and this is not easy... because the truth often poses threat over power... and one has to fight power at great risk to themselves.
Lapsina useimmat meistä [tässä oikeussalissa] olettivat oikeuden tapahtuvan luonnostaan. Hyvä palkitaan. Hyvä voittaa pahan. Vanhetessamme näemme, ettei se ole totta. Yksilöiden pitää luoda
oikeus, eikä se ole helppoa, koska totuus on usein uhka vallalle ja valtaa vastaan taisteleminen on vaaraksi itsellemme.
- Jim Garrison -roolihahmon loppupuheenvuorosta valamiehistölle
Oliver Stonen elokuvassa JFK -
(Suom. Maarit Tomisaho)
I can hook you up with a 12 inch
You, homeboy, you a fool
You don´t know what time it is
out there, messing up your mind
You know what I´m sayin´?
This is Ice-T talkin´to you,
boy
I´ma tell you what time it is
- Ad-lib -osio Ice-T:n kappaleen "I´m your pusher" introsta -
 |
| Satunnaisin aikoihin pysähtyneitä morsiuskelloja. 1900-luvun alku. |
Ei ollut epäilystäkään, etteikö kipaisu olisi energiseltä pojalta lutviutunut alta aikayksikön, sen verran nopea hän on liikkeissään, mutta vetoaminen kyseiseen "supervoimaan" ei tuossa tilanteessa auttanut. Koulunkäynninohjaajan oli ratkaistava, jäädäkö vääntämään asiasta pidemmäksi aikaa ja jättäytyä pojan kanssa muusta ryhmästä yhä kauemmaksi, vai antaa periksi. Jokin viesti, että tuossa tapauksessa ainoa toimiva vaihtoehto oli antaa ennestään varsin kärsimättömän oloiselle ja konfliktihakuiseksi profiloituvalle koululaiselle oma karttansa. Tällä kertaa oli luovuttava mittelöstä, kertyneiden keinojen testailusta tai mahdollisesta kartuttamisesta. Suurimmat häviöt liittyvät aina kuvatun kaltaisiin tilanteisiin, joissa vaistoaa, ettei oppilaan tarkoitus ole antaa kasvattajan rooliin asettuneelle mahdollisuutta auttaa häntä auttamaan itse itseään, vaan saada aikuinen tekemään mahdollisimman paljon lapsen puolesta.
Kaikkien rastien löydyttyä ryhmä jäi leikkimään hippaa pienen metsikön ja merenlahden tuntumaan, ja niin tämäkin paikalle ehtinyt koululainen löysi yhteisesti jaetun tilaisuuden purkaa energiaansa. Kuuttakymppiä lähestyvä apuvoima ei voinut olla ihailematta, kuinka joka tytöllä ja pojalla vaikutti olevan siivet – jos ei nyt olka- niin ainakin kantapäissä.
Näky vesialueen reunamien vanhojen puiden katveessa kirmaavista, lähes lentoonlähtevän kevyesti etenevistä lapsista tuntui korostavan seikkaa, että heidän elämänsä ovat vasta kovin alussa ja että ihanaa matkaa on vielä paljon edessä. Istutetun näköiset ja oloiset jalopuut ovat olleet olemassa kauan ennen heitä ja kenties hyvin huolehdittuina eläisivät vielä otaksuttavat toisetkin sata vuotta.
Brittiläinen sanomalehti keksi tarttua toistakymmentä vuotta sitten silloisen pääministerin jonkinlaiseksi huolimattomuusvirheeksi luokiteltavaan, puiden istuttamiseen liittyvään vertauskuvaan, jota hän käytti esimerkkinä kaukonäköisyydestä ja omavaraisuudesta. Kävi ilmi, että pääministerin puheeseen päätyneiden yksityiskohtien paikkansapitävyydessä oli toivomisen varaa. Hän oli innostunut ajatuksesta että yhden heidän vanhan yliopistonsa 1300-luvulla perustetun college-osan rakennuttajat ja rakentajat olivat varautuneet siihen, että koska hulppean ruokasalin tammisten kattorakennelmien tiedettiin ajan kuluessa päätyvän puussa elävien kuoriaisten haperoittamiksi, he istuttivat samantien yliopiston maille varta vasten tammen taimia tuon satojen vuosien päässä häämöttävän restauraation mahdollistamiseksi. Remontin aika koitti kuin koittikin 1800-luvulla ja puita tammimetsikössä palkkien uusimiseen piisasi.
Lehtijutun mukaan olikin käynyt ilmi, ettei aivan noin ideaalista mittatilaussuunnittelusta välttämättä olisi seitsemänsataa vuotta sitten ollutkaan kyse. Metsämaa perustettiin vasta seitsemänkymmentä vuotta collegen valmistuttua. Puita kasvateltiin ainoastaan korkeintaan parinsadan vuoden tähtäimellä eikä välttämättä ollenkaan kyseisiä ruokasalin tammipalkkeja varten, vaan myös mahdollisten muiden kohennusta kaipaavien kohteiden varalle.
Niin tärkeää kuin poliitikkojen puheiden faktantarkistus onkin, niin tässä tapauksessa pelkkänä aihionakin idea varmasti ehti lähteä jonkinlaiseen lentoon kuulijakunnan mielissä. Periaatteena ja varsinkin käytäntöön siirrettynä moinen ajattelu etsii vertaistaan, sovelletaan sitä sitten opintiehen, luontoarvoihin, kestävään kehitykseen tai mihin tahansa kaukokatseisuutta vaativiin, tulevaisuutta rakentaviin kaavailuihin ja toteutuksiin.
Matkalla takaisin koululle jonon hännillä riitti säätöä. Ripeän etenemisen sijaan lapset keksivät toisilleen jos jonkinlaista haastetta ja moinen hankaloitti ryhmän kasassa pitämistä. Tällä kertaa kokeilu kääntää oppilaista itsestään lähtöisin oleva haastehakuisuus pattitilanteen ratkaisuyritykseksi toimi, useampaan otteeseen jopa. Hiusten letitykset, hansikkaiden vertailukisat ja reppuselkäkuljetukset saatiin siirrettyä odottamaan kohta koittavaa välituntia välihuutokehotuksella "ottakaa haaste vastaan ja juoskaa edessä menevät kiinni!"
Kun oli tullut aika siirtyä pari vuotta nuoremman "eppuluokkalaisen" ruokailua avustamaan, tämän enkelimäinen, toimelias ja luottavainen olemus sai toivomaan, että kun hänen vuoronsa on elää kuusikymppisen elämää, täällä olisi kaikki suhteellisen ookoo ja että näinä haastavinakin aikoina olisi ehditty ja hoksattu ajatella satojakin vuosia eteenpäin.
Kävi mielessä, että jospa kirjoittaisi lapselle pienen tervehdyksen siltä yhdeltä koulunkäynninohjaajalta, joka oli luokassasi kun olit juuri aloittanut ekaluokan, laittaisi kirjeen aikakapseliin ja pyytäisi, että lue vasta sitten kun olet vaikka tämän ikäinen.
Mitä sinne kirjoittaisi? Että me yritimme?
Ei voi tietää, onnistuimmeko.
4. 10. 2025.
Kommentit
Lähetä kommentti