Jesus Christ! Herran pelkoko viisauden alku? – evankelisluterilaisuuden taakasta ja ilosanomasta

Primus in orbe deos fecit timor.

Pelko on luonut maailman jumalat.

- Statius (n. 40-86) -

Rakkaus ja pelko ovat siis toisilleen vastakkaisia siten, että mikäli rakkaus kasvaa, 

sikäli pelko vähenee.

- Lennart Pinomaa: Luther-tutkielmia -

How can you be a fighter if you´re not afraid.

Fighters have to understand the concept of dealing with fear.

-- people ... wonder if they said they´re not afraid to...

they´re either insane or they´re lying.

Fear them, fear the friend, fear is like fire, you know what I mean...?

If you´re afraid of it you let it get out of control ,it can destroy you and everything around you,

but if you can control it, it can cook food for you, it can heat you, keep you warm.

It can be your friend, it can fight for you.

- Mike Tyson: How to deal with fear -

Alussa minä olin yksin.

- Martti Luther 1545 -

Näkymä rippituolin verhon taakse.
"Herramme Ullakolla". Piilotettu kirkko. Museo.
Amsterdam. 2023.
Mikael Agricolan patsas. Turun tuomiokirkko. 2024.

Oli mahdollisuus istua vastapäätä pappia, hautajaisissa. Jossain vaiheessa keskustelu siirtyi maailman menon taivasteluun. Tilaisuutta teki mieli hyödyntää ja kysyä evankelisluterilaisen kirkon virallista kantaa Israelin-Palestiinan tilanteeseen. 

Vastauksen alussa oli jokin juutalaisuuden harjoittamiseen liittyvä kirkon toimialan termi, joka ei toistopyynnöstä huolimatta jäänyt mieleen. Monologin pidätellyn painokas sävy sen sijaan tallentui. Kirkkomme nimissä käytävää julkista keskustelua ja/tai debatointia seuraamattomana ei muodostunut varmuutta kannan virallisuudesta, mutta tämän hengenmiehen oma näkemys tuli selväksi. Asiatasolla päällimmäisenä oli johtopäätös, että Israelissa politiikka on valitettavasti ottanut niskalenkin uskonnosta.

Evankelisluterilaisuuden piirissä sen sijaan on ainakin tässä vaiheessa ajanlaskua sangen yksiselitteisen sekeät sävelet, helppoa ja kiitollista elellä. Luterilainen työmoraali on suhteellisen iskostunut käsite, luterilaisen eetoksen mainitaan toimineen niin kapitalismin, yleisen demokratiakehityksen kuin pohjoismaisen hyvinvointimallinkin kasvualustana. 

Kriittisillekin äänenpainoille on näköjään ollut aihetta. 

Kun suomalaiselta tutkijalta kysyttiin radiohaastattelussa, minne historianvaiheeseen hän tahtoisi aikamatkata, hänen Martin Luther -vastauksestaan saattoi myöskin kuulla häivähdyksen akateemiseen pidättyvyyteen padottua tiheää tuohtuneisuutta. Tätä oppinutta olisi kiinnostanut mennä Wormsin valtiopäiville v. 1521 – jossa nuorta anglikaanimunkkia ja teologian tohtoria korvennettiin harhaoppisuudesta – ja kysyä sittemmin kirkonkirotultakin herra reformaattorilta henkilökohtaisesti, että kannattiko. Miksi teit sen?

Uskonpuhdistus kuitenkin eteni ja laajeni uuden keksinnön, kirjapainotaidon myötä, sangen tehokkaasti. Uusia ajatuksia ja virtauksia ei nielty tuosta noin vaan. Veristenkin yhteenottojen aikakausi alkoi hämmästyttävän nopeasti rikkoa eurooppalaista yhtenäisyyttä. Tämän tutkijan mielestä oppiriitojen lietsominen, katolisen kirkon opinkappaleisiin puuttuminen, kuten kiistely siitä, oliko Kristuksen ruumis ja veri läsnä ehtoollisessa vai ei, oli täysin turhanpäiväistä, hyödytöntä ja vahingollista näpertelyä siitä aiheutuneiden kauaskantoisten ja tuhoisten seurausten rinnalla. 

Toisin kuin kenties yleensä, tutkija ei nostanut päällimmäiseksi Lutheria itseään kenties kaikkein eniten katolisuudessa ärsyttänyttä anekauppaa, joka oli mennyt keskiajalla äärimmäisyyksissään niin pitkälle, että maksamalla kirkolle saattoi varmistella pääsyn kiirastulesta jonnekin muualle kuin mahdolliseen helvettiin. Kyseisen bisneksen kannattavuudesta on kuulemma esimerkkinä ainakin jotain konkreettista: Roomassa sijaitsevan maailman suurimman uskonnollisen rakennuksen, Pietarin kirkon laajentamis- ja uudelleenrakentamishankkeiden rahoittaminen. Sinänsä hienoa, että tällainen hieman mittavampi kolehdinkeruu oli aikoinaan takaamassa jatkuvuutta perinteikkään basillikan ylläpidossa ja säilyttämisessä.

Suomalainen kristitty kulttuurintutkija nosti armon vuonna 2017 kolumnissaan uhmakkaan uskaliaasti yhtä hieman paitsioon jäänyttä luterilaisuuden osaolemusta avatessaan suoranaisen uskonrauhan rikkomisen mahdollisuuden. Tuolloin vietettiin Suomen juhlavuoden lisäksi Lutherin teesien Wittenbergin yliopiston ilmoitustauluna toimineen linnankirkon oveen naulaamisen viisisataavuotissynttäreitä. Tutkija oli joskus sattumoisin päätynyt antisemiittisen hyökkäyksen kohteeksi. Dosentin stereotyyppisen juutalainen nenän muoto oli laukaissut vihanpurkauksen, johon sisällytetty Luther-viittaus oli jäänyt uhriin itämään ja ihmetystä herättämään. Aggressiivisen rodunjalostajan sivistyksen mukaan oli turha heilutella mitään Hitleriä ja natsikorttia hänen oman nenänsä edessä, kun meillä on kuulemma aina ollut Lutherimme. Juutalaisuuden näkökulmasta ei oppinutkaan tutkija tuota kulttuuriseen perimäämme syvälle juurtunutta vaikuttajaa ollut aiemmin tiennyt ottaa huomioon. 

Hyökkäyksen kohde oli myöhemmin törmännyt reformaattorin teokseen "Juutalaisista ja heidän vaiheistaan" (1543) ja päätyi pelotta nostamaan kolumnissaan esille mahdollisen tilauksen uudesta uskonpuhdistuksesta. Juutalaisia ankarasti kohtelevat kirjoitukset eivät imartele niiden laatijaa, ja jos asettuu luterilaisuuden taustoista kiinnostuneiden juutalaisten asemaan, Lutherin tulkinnat heidän vaiheistaan eivät todellakaan ole kunniaksi myöskään koko evankelisluterilaiselle kristikunnalle. 

Joka tapauksessa suvaitsevaisuutta ja inhimillisyyttä huokuvan humanismin kerrotaan tasoittaneen tietä Martti Lutherin alkuun saattamalle uskonpuhdistukselle, josta on kiittäminen ennen kaikkea Raamatun sanan kääntämistä ymmärrettävämpään muotoon. Paavin kirkon latinankielinen julistus ei ollut suonut mahdollisuutta esim. maaorjina eläneille talonpojille päästä osalliseksi evankeliumin ihmisten tasaveroisuutta korostavasta, kristinuskolle kenties kaikkein leimallisimmasta sisällöstä. 

Meidän oman kirjakielemme luoja Mikael Agricola oli Lutherin oppilas Wittenbergissä vv. 1536-1539.

Suomalainen huippupianisti kertoi jossain haastattelussa lähes hurmioituneena nähneensä ihmisen, joka oli nähnyt ihmisen, joka oli nähnyt ihmisen, joka oli nähnyt ihmisen, joka oli nähnyt Beethovenin. Kun havahtuu Martti Lutherin aivoitusten sangen kauaskantoisten vaikutusten mittavuuden äärelle, niin jos miettii reformaattorin välillistä kontribuutiota suomen kielelle ja suomalaisuudelle, vaakakuppi kallistuu puoltamaan kyseisten ansioiden johdosta hänelle postuumisti osoitettavia "kritiikin kannuksia". 

Tekee suorastaan mieli ajaa päräyttää katsomaan ihan vaan Pernajan kirkkoa. Iivana Julman hovissa rauhanneuvotteluissakin käväissyt, paluumatkalla jonnekin tienposkeen itärajan tuntumassa kuolleen Mikael Agricolan kerrotaan pitäjässä joskus v. 1510 tienoilla syntyneen.

Voisi istahtaa penkkiin ja fiilistellä, että täällä 1440-luvun kivikirkossa kuunteli latinankielisiä kirkonmenoja Viipuriin teininä opiskelemaan muuttanut, humanismin koskettama Mikael Olavinpoika, joka "otti itselleen isänsä ammatin mukaisen latinankielisen nimen Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää"– ja joka näki Martti Lutherin.

                                                                                                                            7. 10. 2025.

Lähteet, viite:

-Lennart Pinomaa: Luther-tutkielmia. Suomalaisen Teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja XXIX. 1939.

-Simo Heininen: Mikael Agricola – elämä ja teokset. Edita. 2007.