Enkeli lensi ohi – hyveellinen moraaliposeeraus kulttuuristen totuuksien äärellä
–– kun sinä jatkat sitä Jeesus-rukousta, niin etkö sinä silloin yritä koota jonkinlaista aarretta? Jotakin, mikä on täsmälleen yhtä kaupaksimenevää, kuin kaikki muutkin, aineellisemmat asiat? Tai muuttaako se kaiken, että se on rukous? --- minä haluaisin että sinä vain selvittäisit minulle, mitkä ovat sinun motiivisi, kun sinä rukoilet sitä.
Yksinkertaisen logiikan mukaan ajatellen minä en näe mitään eroa sellaisessa miehessä, joka ahnehtii aineellisia aarteita – tai vaikkapa älyllisiä aarteita – ja sellaisessa miehessä joka ahnehtii hengellisiä aarteita. Niinkuin sinä sanoit, aarre on aarre, saakeli, ja minusta tuntuu että yhdeksänkymmentä prosenttia kaikista maailmaavihaavista pyhimyksistä on ollut täsmälleen yhtä voitonhimoisia ja vastenmielisiä kuin me muutkin olemme.
-J.D. Salinger: Franny ja Zooey-
(suom. Pentti Saarikoski)
On helppo paljastaa kaukaisten kulttuurien ja eksoottisten uskontojen epäjumalia. Suosionosoitukset
raikuvat ympärillä. Vaikeampi on tunnistaa omalla kotialttarilla istuva epäjumala. Kun sen paljastaa, aplodien sijasta kohtaa usein suuttumusta.
*****
Joukkosieluistunut yhteiskunta on kuvattavissa elämänmuodoksi, jossa kaikki yhdessä vaativat jokaista erikseen sopeutumaan yhteiseen tapaan ajatella ja olla. Perimielisesti on yhdentekevää, mikä tapa ajatella ja olla on kulloinkin kyseessä.
-Terho Pursiainen-
Aikuinen katsoo voitonriemuista, intensiivisesti tyttöön kaiken huomionsa kiinnittävää härnääjäpoikaa ja kuiskaa tytölle pojan väistyttyä sivummalle, että tahdotko voittaa, tahdotko, että härnääminen loppuu. Tyttö nyökkää tyytyväisenä, kuittaa salaliittolaisuuden. Aikuinen ehdottaa, että älä reagoi, älä välitä. Kokeile, mitä tapahtuu. Hämmentyneen päättäväinen tyttö verhoaa yhä katseensa, keskittää sen edelleen tekeillä olevaan työhönsä ja jää selvästikin odottamaan.
Aikuinen poistuu toisaalle. Poika palaa kuin palaakin tytön lähelle ja uusii provokaationsa. Tyttö ei ole kuulevinaankaan. Poika pettyy ja vaikenee. Siirtyy muualle säpisemään. Aikuinen käy onnittelemassa tyttöä, että hienoa, huomaatko mitä kannattaa tehdä. Aikuinen ei edelleenkään tavoita tytön katsetta, mutta jonkinlaista voitonriemua on aistittavissa.
Jännitys on lauennut.
Seuraavan kerran, viikkojen, kuukausien päästä aikuinen yrittää samaa strategiaa, samalle tytölle. Ei toimi. Tyttö tahtoo, että häntä kiusataan? Ärsyyntyminen on jännittävää? On kivaa, kun joku kiusaa, huomioi ja sitähän järjestyy? Voimakkaiden äänten pidäkkeetön tuottaminen näyttää tuntuvan myös kivalta. Kantasuomalainen, jäyhyyden kyllästämässä totisessa hyssyttelyssä varttunut täti-ihminen joutuu tavan takaa muistuttamaan itseään kulttuurisista eroista, temperamenttien kirjosta ja pidättäytymään ylenpalttiselta moraalisaarnaamiselta. Voi myös yrittää luottaa siihen, että ihmistaimessa on aina sisäänrakennettuna oma moraalinen kompassi, käsitys oikeasta ja väärästä.
Kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuden mukaisesti kyseinen parivaljakko toimii edelleen omanlaisessaan yhteisymmärryksessä. Pelin henki on harvinaisen selvä. Tilanne lienee lopulta suhteellisen harmiton – jostain näkökulmasta katsottuna – lukuunottamatta tosiasiaa, että toiminnan raamit ovat osa sitä formaalia yhteiskunnan tarjoamaa järjestäytyneisyyttä, jonka puitteissa oppilaiden oletetaan pääsääntöisesti pyrkivän keskittymään opiskeluun ja muuhun yksiselitteisen suotavaan ja ympäristön kannalta vähemmän kuormittavaan puuhasteluun.
Vanhemmat käyttävät valtaa, kasvattamisen puitteissa heidän kuuluu tehdä niin. Vanhemmat valtuuttavat kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan henkilökunnan lastensa kanssakasvattajiksi. Koulun aikuisten on tuomaroitava lennossa ja nopeasti erilaisten kärhämien käräjillä ja ainakin itse yritettävä uskoa, että tuomiot ja ratkaisuehdotukset ovat oikeudenmukaisia. Miksi? Koska lasten täytyy saada luottaa, että ne ovat.
Omahyväisyys ärsyttää, mutta tunnistaako sitä itsestään. Oletettavasti ei. Vaikea sanoa. Voi peilata asenteitaan ja tsuumailla kaikenlaisia heijastumia, mutta mitä vasten? Kenties se, että sattuu jonkinlaista arvopohjaisuutta sivuavassa asiayhteydessä ärsyttämään itse muita, on yksi mahdollinen merkki omahyväisyydestä. Auts. Mitä tehdä, jos huomaa jäävänsä kiinni? Ärsyttääkö vähemmän, jos yrittää hartaana ja hurskaana tavoitella oman totuusversionsa skaalaamista mahdollisimman vaatimattomaksi, pieneksi, miedoksi, ehdolliseksi? Eikö silloin tee väärin itseään kohtaan, toisaalta, luovu tuosta totuudestaan? Myönnettävä, ettei vaihtoehtoa, jossa ärsytetty vastapuoli tahtoisikin vartavasten nostattaa vaikkapa pienen kulttuurisodan, ole tullut ajatelleeksi. Ei siis ole tullut myöskään varustauduttua sopivan ärhäkkäällä mentaliteetilla, argumentaatiotaidotkin ovat ihan nössöjä.
Nössön onkin kenties lähtökohtaisesti parasta varoa ärsyttämästä "toisinajattelijoiksi" tarjoutuvia. Miten laajentaa käsityksiään eri tavoista mieltää maailma, että pystyisi käsittämään, kuinka tietyt ilmiöt syntyvät, kehittyvät, saavat kasvupohjaa? Oma elämänpiiri ym. realiteetit rajoittavat reppureissaamista vierailla mailla ihmisten parissa. Vapaan tiedonvälityksen maassa pääsyä informaatioon ei rajoiteta. Ongelma on lähinnä, mistä löytää käyttökelpoista ja soveltuvaa tietoa, jota ahnehtia valaistuakseen ja miten ohittaa mahdolliset joihinkin sisällöntarjoajiin ja -välittäjiin kohdistuvat ennakkoluulot.
Viime syksyn mittaan maailmantilanteen ja -järjestyksen jenkojen asettumista jännätessä Yhdysvaltain presidentinvaalien suureellisen kampanjoinnin seuraaminen soi omanlaistaan viihdettä arjen keskelle. Kohtalonomaiset kumut tuntuivat ulottuvan suomalaisiinkin – ei vähiten Ukrainan tilanteen takia.
Valtakunnallisen yleisradiotoimintaa harjoittavan mediakeskittymän leivissä toimiva yhden henkilön kuvausyksikkö oli suunnannut maaliskuussa 2024 Yhdysvaltoihin reppureissulle ottamaan selvää "mitä maassa on meneillään". Yksi lyhytdokumenttisarjan lokakuussa kuvattu osa on omistettu matkan varrella yllättäen mahdollistuneelle osallistumiselle sittemmin presidentiksi valitun ehdokkaan rallylle, joukkokokoukselle. Videojournalisti otti asiakseen myös käydä yhdessä pienessä 1500 asukkaan kylässä tai pikkukaupungissa, jota voi pitää hyvänä esimerkkinä "Amerikan sydänmaiden" kansalaisten asuttamasta seudusta. Tuolla "summamutikassa", Random Lake -nimisessä paikassa dokumentaristin sarjan alkujuonnon saatesanat "kuinka sekaisin Amerikka ja sen ihmiset ovat" saavat lohdullista valaistusta. Ollaan siellä tolkuissaankin.
Dokumentintekijä on liikuttavan täpinöissään päästessään todistamaan rallya. Koska kuvauskalusto on lähinnä subjektiivisen näkökulman tarjoaman käsivarakameran varassa, katsojasta tuntuu kuin olisi itse paikan päällä. Toimittaja joutuu vakuuttelemaan osalle haastateltavista ettei edusta valemediaa. Hän pääsee lopulta myös viralliseen pressiaitoon. Dokumentaristi on huomaavinaan, että yleisö luo kyseiseen karsinaankin epäluuloisia katseita.
Toisin kuin suurten uutisyhtiöiden striimaamat hulppeat kampanjatilaisuudet kaikkine konfettisateineen ja muine makeine tehosteineen, tämä tapahtuma on varsin koruton. Ollaan Ohion osavaltiossa, Daytonin lähellä sijaitsevan lentokentän nurkassa. Ehdokkaan saapumista odotellessa esitetty, todennäköisesti paikallisen artistin tulkitsema kansallislaulu taitaa olla hieman epävireinen. On hyvin kodikas tunnelma, suorastaan. Haastateltavista, etupäässä keski-ikäisistä tai sen oloisista ihmistä välittyy maltillisen latautunut, vakaa luottamus ehdokasta kohtaan. Tykimmin itseään ilmaisevat korkeintaan parikymppiset puolueen nuorisosiiven malttamattoman oloiset aktivistit, joiden revolverikiteykset toistavat kampanjan keskeisiä sisältöjä.
Presidenttiehdokkaan saapuminen paikalle on häkellyttävä toimenpide. Hän laskeutuu taivaalta. Tietenkin omalla lentokoneellaan. Lentokone ei ole mikään pieni potkurikone, onhan mies miljardööri. Lennonjohdollinen kuulutus toimii tunnelmaa kohti lakipistettä nostattavana juontona. Vaikka puitteet eivät ole ainakaan kulkupelin luoman vaikutelman ansiosta mitenkään vaatimattomimmasta päästä ja fanfaaribiisit seuraavat toisiaan, herra presidenttiehdokas kantaa koneesta esiin putkahdettuaan olemuksessaan samaa kotikutoisuutta, joka häntä odottavasta väkijoukosta ja festareiden oloisesta setistä välittyy.
Lämminhenkinen tuttavallisuus väistyy tervehdysten jälkeen. Alkuseremonioiden laannuttua kuullaan v. 2021 loppiaisena Capitolin kongressitalon valtauksen seurauksena pidätetyn tuhannen vangin joukosta koostetun kuoron laulama nauhoitus kansallislaulusta. Heihin viitataan panttivankeina. Tunnelma leikkautuu taitavasti maskatuksi aggressioksi. Vaikka ehdokas uhkailee verisellä sisällissodalla, joka maata kohtaisi vaalihäviön myötä, ainakaan kameraan ei osu yhtään erityisen verenhimoisesti käyttäytyvää henkilöä.
Puhe vaikuttaa ärsyyntyneeltä ja riidanhaluiselta, vaikkei vastustajia ole paikalla. Se ei estä nimittelemästä poissaolijoita. Tehokeinot, räävitön puhe ja kaikkinainen, myös itseen kohdistuva ironia lienevät omiaan tekemään ehdokkaasta samastuttavan ja helpostilähestyttävän. Suomalainen tutkija on analysoinut, että kyseinen henkilö onnistuu kanavoimaan kannattajiensa yhteiskunnallisen raivon. Toimittaja poimii puheesta epätodet väittämät, mutta ei missään vaiheessa kysy yhdeltäkään haastateltavalta, välittävätkö kuulijat, että heille esitetään paikkaansapitämättömiä asioita faktoina. Tutkija osaa nimetä ilmiön. Ei ole kyse faktapohjaisuuden vaateesta, vaan kulttuurisista totuuksista, tunteeseen pohjaavista, fundamentaaleista, perustavaa laatua olevien arvojen puolustamisesta.
Dokumentaristin tarjoama kurkistusmahdollisuus auttaa maadoittamaan ilmiötä, tuomaan yleisöstä poimitut kannattajat lähelle. Hän antaa ymmärtää ihastuneensa. Hän ihastuu ihmisiin. He ovat mukavia. Heistä välittyvä vaatimattomuus ja maanläheisyys ei todellakaan vastaa joidenkin nähtyjen massiivisemmilla tehokeinoilla ryyditettyjen tilaisuuksien hurmahenkisyyden sävyttämiä virityksiä.
Taivaalta laskeutuvan, sinne poistuvan "messiaanisen" hahmon varaan he laskevat toivonsa ja uskovat, että tämän isällisen auktoriteetin huomasta turvallisuushakuisuus saa lisää vastinetta.
Random Laken toimittaja on valinnut vierailunsa kohteeksi, koska pikku paikkakunta on maailmankuvallisesti niin kahtiajakautunut. Suljetun yhteisön väestöstä 80% äänestää aina republikaaneja. Häntä kiinnostaa, miten tällä tavoin koostuva tiivis yhteisö selviytyy kärjistyneen polarisaation maassa, jossa kyseisen ilmiön annetaan ymmärtää karanneen totaalisesti lähes kontrolloimattomaksi epäkohdaksi.
Toimittaja löytää onnekseen otannan henkilöitä, johon kuuluu republikaani, demokraatti ja joku siltä väliltä. He ovat ottaneet asiakseen kategorisesti kieltäytyä provosoitumasta jos ja kun provosoiduttaa tai provosoidaan. Pikkukaupungin etuihin kerrotaan laajemminkin kuuluvan, että koska kaikki tarvitsevat toisiaan, on tajuttava olla käpertymättä omaan kuplaansa ja opeteltava toimimaan yhdessä.
Erityisesti yksi republikaanimies saa vertauskuvallisillakin ilmauksillaan havainnollistettua ärsytetyksi tulemisen dynamiikkaa ja kuinka tärkeää on tiedostaa, mistä naruista ihmisiä pyritään vetämään ja aiheuttamaan keskinäistä eripuraa. Hän itse edustaa visusti Raamattuun pohjaavaa maailmankatsomusta, mutta antaa arvon sille, että joku liberaali keksii tuoda elämänkatsomusten ja -valintojen kirjoon jotain muun tyyppistä ratkaisumallia ja vaihtoehtoa, mikä takaa kattavamman katsantokannan. Mies sanoo, että hänen edustamansa konservatiivit ovat kovin mustavalkoisia.
Hevosenkengittäjänä toimiva ranchin omistaja takoo rautaa ja kertoo, että vaikkei voi sietää republikaaniehdokkaan tapaa ilmaista itseään, hän uskoo, että tämä osaa asiansa, pitää hänen kaltaistensa ihmisten puolia. Maalaismies maalailee, että jos hänen täytyy huollattaa auton jarrut ja hänellä on valittavana kaksi mekaanikkoa, yksi lupsakka tumpelo ja toinen julkea rääväsuu, joka takaa, että auto pysähtyy silloin kun pitää, hän tietää kumman luo suunnata. Vaakakupissa painaa myös hyvinkin omahyväisinä näyttäytyvät liberaalikommentit, joiden mukaan tyhmät ihmiset äänestävät republikaaneja.
Samainen aiemmin viitattu tutkija, joka on formuloinut käsitteen kulttuuriset totuudet, tahtoo joulukuussa 2024 tehdyssä nauhoituksessa korostaa, että vaikka vaalituloksen myötä Yhdysvalloissa johdetaan populistisen retoriikan siivittämänä kulttuurisia, identiteetti- ja tunnepohjaisia totuuksia johtotähtenään pitävien kansalaisten mandaatilla ja tahdosta, hallinnon toimet tulevat olemaan konkreettisella tasolla asiapohjaista, perinteistä, amerikkalaista konservatistista republikaanipolitiikkaa. Puolue on aina pyrkinyt minimoimaan valtion puuttumista kansalaisten elämään traditionalistisimmin ennen kaikkea elinkeino- ja talouselämän, sittemmin yhä enemmän myös muiden elämänalueiden, kuten sananvapauden ja arvokysymysten saroilla.
Kyseinen puolue, kuten kaikki muutkin poliittiset ryhmittymät elävät ajassa. Perustamisen aikoihin 1850-luvulla siitä käytettiin myös nimitystä Jeesuksen puolue. Nykyinen voitokas MAGA-liike antaa puolueen ohjelmalle toisenlaiset puitteet ja julkiasun kuin mitä sillä oli aikaisemmin, esim. kahden peräkkäisen republikaanipresidentin profiloimalla valtakaudella nelisenkymmentä vuotta sitten.
Vaaleihin on vielä haastatteluhetkellä aikaa. Nyt tiedetään, kuka tuli valituksi. Hevosenkengittäjän ääni meni voittajalle – miljardöörille, jonka Random Lake´n asukas, pienen ranchin omistaja uskoo takaavan perheelleen lisää lomamatkoja ja parempaa ruokaa vastineeksi tekemästään työstä. Hänen kaltaisiaan on useita.
Paljon lunastettavaa.
Ehkä hän saa tahtomansa, kuin lahjana, vastineeksi antamastaan äänestä – eikä lahjahevosen suuhun katsota. Monimuotoisuuden nimissä voi tietty murjaista, että sellaisiakin sanontoja on viljelty, joiden mukaan lahjahevosen suuhun on aina katsottava. "--- Se saattaa tarvita niin paljon hammashoitoa, että vie sinut vararikkoon. Muista miten troijalaisten aikanaan kävi."
24. 3. 2025.
________________
Lähteet, taustaa:
⦁J.D. Salinger: Franny ja Zooey. Tammi. 2010.
⦁Terho Pursiainen: Jumala. Kirjapaja. 2004.
⦁Yle Areena: Jaakko Keso: Tämä on Amerikka. 4. MAGA made me do it.
⦁Yle Areena: Jaakko Keso: Tämä on Amerikka. 5. Media valehtelee - sammuta tv. 21.10. 2024.
⦁Hildén ja Kaira -Podcast: Markku Ruotsila: Tämän takia on helppo tuomita Trump. Kulttuuriset totuudet ja vaalivilppi. 15.12. 2024.
⦁Suomen kielen sanakirjat. Suuri sitaattisanakirja. Toim. Jarkko Laine. Otava. 1983. Leo Rosten.
Kommentit
Lähetä kommentti