Jos
"Consider the past and you will know the present."
- Chinese proverb - ⁽ *
Pietarin valtionyliopisto. Kahdentoista ministeri- kollegion rakennuksen käytävä. Vasillinsaari. 2016. Kuva: M. Vainio. |
Jos meillä olisi kiinnostusta esim. toistemme menneisyyteen, voisimme luoda keskusteluyhteyden, jonka varassa luoda uusia loimia, joiden varaan kutoa muunlaista toimintakulttuuria. Tietoa löytyy, kiitos historiantutkijoiden.
Sen sijaan, että alkaisimme kriisin uhatessa kiihkeästi etsiä tietoa yhtymäkohdista, leikkauspisteistä, erkaantumisista, kehityskuluista toistemme menneisyydessä, ahmia historiankirjoitusta, löydämme itsemme uhittelemasta, vääntämästä kirpeitä vastauksia, jopa pelotteita. Sen lisäksi, että saamme seurata uutisista yhä kovenevien keinojen heittelyä ja ilmapiirin kiristämistä, jokainen tavallinenkin kansalainen voi lämpimikseen itsensä touhuun osallistaa. Kierroksia voi lisätä modernin polarisaation somemyllyyn omasta kuplasta käsin niin paljon kuin sielu sietää. Aika kuluu rattoisasti ja tunnemme itse kukin olevamme osa tärkeää keskustelua vähintään juupas-eipäs -muodossa.
Kohtalonkysymys tietystä optiosta on yhtäkkiä – paineen alla – joidenkin mielestä ratkaistava pikimiten. Eikä haittaa, vaikka koko käsite olisi hieman harhaanjohtava ja epätarkka. Jos näkemystä riittää, joku voi ehkä ehtiä ehdottaa, että ikäänkuin kohteliaampaa ja diplomaattisempaa olisi korostaa mahdollisuutta anoa kuin vapautta valita.
Vaikuttaa siltä, että paisetta kierreltäessä ja tulehduksen tilaa arvioitaessa päällimmäiseksi pääsee turskahtamaan ikävä, kenties hieman lyhytnäköinenkin henkilökohtainen hyötynäkökulma.
Valtiontasolla on mahdollisuus kilpailla siitä, mihin kohtaan kukin taho asettuu piirimestaruuden shakkilaudalla. Katsomon puolella voi seurata, miten kukin ryhmittymä onnistuu vainuamaan kannattajiensa mielenliikkeet, jopa jo heränneet paniikit ja – mikä tärkeintä– valjastamaan niistä erittyvä energia palvelemaan omia tarkoitusperiä samalla kun hahlo asetetaan kohti seuraavia mittaustuloksia ja vaaleja. Ei voi myöskään välttyä vaikutelmalta, että joissain tapauksissa tilanne näyttää haastavan yksittäisiä toimijoita levittelemään kokeeksi siipiään mahdollisen irtioton ja siintävän johtajuuden merkeissä jopa omaan sidosryhmään nähden.
Jos tahdottaisiin, voitaisiinko kenties repiä enemmän hyötynäkökulmaa haastavasti käyttäytyvien tahojen toiminnan taustoittamisen tärkeydestä? Ehkä kabineteissa pidetäänkin – nimenomaista tilannetta koskevia – aivoriihiä, mutta julkiseen kansalaiskeskusteluun niiden anti ei ihmeemmin ulotu. Edellä mainittu asemointi lienee tärkeämpää. Jos aikaa ei suunnattaisi niin paljon taktikointiin, kilpailuun kansan mandaatista tai suoranaiseen pelon lietsomiseen, sitä voisi liietä sellaisen keskustelun virittelemiseen, jossa pyrittäisiin kartoittamaan liennyttelevämpiä ja yhteistoiminnallisempia väyliä – niin lattealta tai epätoivoiselta kuin se saattaakin kuulostaa.
On esitetty, että konflikteja soviteltaessa osapuolten välillä nousee erilaisia kulttuurisidonnaisia suhtautumistapoja ristiriitojen taustoihin mutta myös identiteetin rakentumiseen, kasvojen menettämisen pelkoon ja yhteisöllisyyteen liittyen. Yksi mielenkiintoinen tutkimustulos koskee skandinaavista ja amerikkalaista sovittelumentaliteettia: meille on tärkeää nopea tavoitteiden saavuttaminen. Tähyämme ripeisiin ratkaisuihin, jotka suuntaavat ennen kaikkea uuteen uljaaseen tulevaisuuteen, mutta suljemme mielellämme silmät menneisyydeltä, ennen kaikkea kenties juuri niiltä osin, missä historian taju voisi auttaa ennaltaehkäisemään uusia ristiriitoja. Länsimaisessa lähestymistavassa painottuu lisäksi yksittäisten tahojen näkökulma, kun taas joissain yhteisöllisemmissä kulttuureissa pyritään ennen kaikkea takaamaan eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen säilyminen ja edistäminen. ⁽ ¹
Kaikista edellämainitun kaltaisista seikoista olisi varmaan hyvä olla korostetun tietoinen – siinä määrin, että kyseisen kaltaisia nyansseja kuljetettaisiin keskusteluissa ja ulostuloissa kannanottojen rinnalla aina, ikäänkuin muistutuksena suhteellisuudentajun tärkeydestä ja kehittämisestä. Kätevää olisi, jos ko. piirteistä olisi kiinnostunut riittävän ajoissa, hyvän sään aikana.
Lienee realismia myöntää, että perustavanlaatuista kehotusta erottaa ongelma henkilöstä saattaa tietyissä tapauksissa olla erityisen vaikea noudattaa.
Mikään ei estä yrittämästä. Ei ole myöskään näyttöä siitä, että olisi aiemminkaan estänyt.
Pelko on ymmärrettävää, mutta jos sen yli voisi kurottaa, voisi ojentaa kaikilla rintamilla antennit vaikkapa kohti disinformaation, väärän tiedon levittämisen ja mustamaalauksen vastaista sotaa.
31.1. 2022.
________
Viitteet:
* ⁾ "Tarkastele menneisyyttä, niin ymmärrät nykyisyyttä." Kiinalainen sananlasku.
¹ ⁾ Janne Laukkala: Culture and conflict resolution: intercultural competence in mediation. 2005.
Kommentit
Lähetä kommentti