Viestinnän vallassa – tiedonannon säätelyn mystiikkaa.

Ladelmaa. Kirjanpainanta Euroopassa.
15. vuosisata. 
Savitaulua. Kirjoittamisen esi-aste. Lähi-itä. 
n. 3000 v. eaa. 
Museum für Kommunikation, Berliini. 2018.
Hammurabin lakia. Babylonia
1792-1750 eaa. 
Musée du Louvre. Pariisi, 2012.

Viikonloppuaamuisin luen sanomalehden paperilta. Niin myös eilen, sunnuntaina. Edellisenä iltana oli tullut esiin uusi epäily lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikoksesta. Tällä kertaa ei kuitenkaan Oulussa, vaan Helsingissä. Annetaan ymmärtää, että myöhään lauantai-iltana suoritettu poliisioperaatio kenties liittyi juuri tähän rikosepäilyyn. Painotuoreeseen lehteen tieto ei kuitenkaan ollut ennättänyt. Sen sijaan printtiversioon oli ehtinyt aiempiin Oulun tapauksiin liittyvä juttu otsikolla: "Miten seksuaalirikokset saa kitkettyä Suomesta?" (HS.13.1.2019. Kotimaa A8).

Siitä huolimatta, että leipäteksti kertoo kolmen ministerin jalkautuneen Ouluun ja neljännen luvanneen määrärahaa kriisiapuun, jutun pääpaino on siinä, kuinka yhdeksältä puoluejohtajalta on kysytty yksi kysymys: "Miten seksuaalirikoksia voitaisiin estää?" 

Ainoastaan kaksi puoluejohtajaa vastaa annettuun kysymykseen. Kaikki muut keskittyvät enemmän tai vähemmän mm. ulkomaalaisten taholta tapahtuvan rikollisuuden torjumiseen, kotouttamistoimien riittämättömyyteen, maahanmuuton lopettamiseen tai rajoittamiseen ja karkotusprosessien nopeuttamiseen. 

Jos koe- ja tenttivastauksessa tai oppimistehtävässä vastaa ns. asian vierestä, saa pahimmassa tapauksessa miinuspisteitä. Päätin, että jospa en tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäisi yhtäkään niistä seitsemästä poliitikosta, jotka jättivät vastaamatta annettuun kysymykseen.

Luin lehden verkkojulkaisua. Sieltä löytyikin aivan toisenlainen versio. Esitetty kysymys paljastuu paljon monipolvisemmaksi. Kolmiosaisessa kysymykseasettelussa puoluejohtajilta olikin kysytty lähtökohtaisesti, mitä mieltä he ovat ulkomaalaisten tekemistä seksuaalirikoksista.  Verkkoympäristössä ei tarvitse laskea jokaista merkkiä, tilaa on. 

                                                                                                                                                                    En silti ymmärrä, miksi tällaista painotuseroa esiintyy tässä määrin saman julkaisun eri medioissa. Onko se palstatilan ja jutun editoinnin ja/tai päivittämisen yhteydessä tapahtunutta luonnollista    valintaa? Oliko lisäkysymykset esitetty kenties myöhemmin? Miksi kahden puoluejohtajan vastauksista on painetussa versiossa poissa kaikki ulkomaalaisiin viittaavat elementit? Esitetty kysymys oli kuitenkin – oletettavasti –  kaikille sama. Toisaalta, mitä merkitystä tällä on?  No, itse ehdin paperiversion jutulle antaa mahdollisuuden vaikuttaa tulevaan äänestyskäyttäytymiseeni.                                                                              

Yleisesti ottaen menneenä viikonloppuna tästä karmeasta, epidemianomaisesta lasten hyväksikäyttötapausepäilyjen vyörystä uutisoiminen ja sillä mässäily näyttää olleen tiedotusvälineiden tärkein agenda. Kuinka kauan tätä jatkuu? Niinkö kauan, että kaikki seksuaalirikokset poistuvat Suomesta? Vai niinkö kauan, että kaikki ulkomaalaiset katoavat maasta? Vai kunnes eduskuntavaalit koittavat? 

Suuren maailman suuria vaaleja käydään infosodan kautta. Tarkasti ajoitetuilla tietovuodoilla, valheilla tai olettamuksilla pyritään ohjailemaan ihmisten mielipiteitä ja äänestyskäyttäytymistä.  Päädymmekö mekin vielä samantyyppiseen vaalikampanjointiin, jossa operoidaan enemmän tai vähemmän hienovaraisilla olettamuksilla, provokaatiolla ja mustavalkoisilla asetelmilla?

Vielä muutama uutispäivä sitten puoluejohtajien eduskuntavaalitenttilämmitttelyissä käsiteltiin esim. ilmaston lämpenemisen vaatimia toimia. Siitä huolimatta, että nämä lupaustenantokarnevaalit muistuttavat huutokauppaa, jossa potentiaalliselle kohderyhmälleen asiasta jos toisesta eniten tarjoava toivoo saavansa koko potin, mikään teema ei välttämättä noussut yli muiden. Nyt ollaan antamassa jo periksi sille, että tulossa on maahanmuuttovaalit. Miten maahanmuuttokysymyksen nouseminen keskeiseksi teemaksi vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen ja muihin käsillä oleviin ratkaisuihin? 

Seurasin Twitterissä viestiketjua, johon oli kerätty tiedonantoja ns. kantasuomalaisten tekemistä, lähinnä alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Kaikki seitsemän juttua – yhtä ns. keltaiseen lehdistöön kuuluvaan aikakauslehteen tehtyä uhrin henkilökohtaisesta näkökulmasta laadittua haastattelua lukuun ottamatta – olivat uutisjuttuja. Neljässä tietolähde oli oikeuslaitos eli jutut oli tehty käräjäoikeuden päätöksistä. Kolmessa taustalla oli akateemisen tutkimuksen ja tutkivan journalismin esiin nostamat tapaukset, joista kahdessa löydösten kerrotiin myöhemmin johtaneen oikeusprosessiin.

Toisin on nyt. Kaikki tämän lähes kansalliseen hätätilaan johtaneen rikosvyyhdin uutisointi on tapahtunut poliisin toimesta. Millainen on poliisin tiedotusvastuu? Määritelläänkö se jossain? Poliisilain (Finlex 22.7.2011) mukaan poliisin tehtäviin kuuluu mm. rikosten paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Tuomioistuin tiedottaa oikeudenkäynneistä ja annetuista tuomioista. Poliisilla näyttää olevan tapana joissain tilanteissa olla kertomatta kaikkia tietoja -esim. rikoksen tekijän kansallisuutta - ns. tutkinnallisista syistä. 

Milloin tätä harkintaa käytetään ja miten? Milloin tätä valtaa käytetään ja miksi?

                                                                                                                                        14.1. 2019