"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" - ihmisoikeudet ja niiden kannattavuus
Kaikki me, jotka olemme olleet jossain ominaisuudessa todistamassa vauvan maailmaan saapumista, olemme kenties hätkähtäneet samaa asiaa: ihminen on täysin paljas, avuton ja armoillamme, auliina ottamaan vastaan mitä tuleman pitää.
Vanhan viisauden mukaan emme myöskään saa täältä mitään mukaamme, kun aika koittaa ja lähdemme pois. Jos saamme elää ja sitten kuolla ns. luonnollisen poistuman kautta, meillä on parhaassa tapauksessa lähes sata vuotta aikaa miettiä ensimmäisen artiklan lähtöasetuksia ja puntaroida myös siihen ladatun toisen lauseen toteutumista: "Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."
Kuuntelin kansantaloustieteilijän ja köyhyystutkijan keskustelua aiheesta "Kuinka eriarvoistuminen kaventaa demokratian toteutumista". Yhteiskunnassa ns. sivummalle päätyneet ihmiset kun eivät välttämättä äänestä. Oletettavasti kyseessä on eräänlainen epätoivo. Tässä radio-ohjelmassa ihmisen lähtökohtien arviointiin ja kuvailuun käytettiin ilmaisuja "pelimerkit", "pelikortit", "korttipakat", "huono onni" ja "ongelmien kasaantuminen". Tuli selväksi, että valtion tehtäviin kuuluu näitä eroja tasata, mutta on ikävä kyllä muistettava että raha ei kasva puissa, sama kansa maksaa ja että budjetti on saatava umpeen, vaikka huoltosuhde on syöksykierteessä ja kestävyysvaje varsinainen aikapommi.
Toimittaja tahtoi nostaa esiin myös kuluvalla vaalikaudella hyväksytyt perus- ja ihmisoikeuspoliittiset toimintaohjelmat ja niiden toteutumisen politiikassa. Miksi valtiovalta esim. edelleen panttaa romanien, saamelaisten ja kuurojen kokemien vääryyksien anteeksipyyntöjä? Esitettiin, että koska näihin anteeksipyyntöihin liittyy yleensä aina rahallinen korvaus, eleet ovat hankalia toteuttaa. Mutta että löytyisikö sellaisia ihmisoikeuksia, jotka eivät maksa mitään?
Ihmisoikeuksilla on siis hinta. Tätä ei tahtoisi vastasyntyneen läsnäollessa julistaa.
Jäin miettimään, missä määrin haastateltavien puheenparresta ja ratkaisumalleista kuulsi läpi poliitikkous. Tutkijoita tai viranhaltijoita he ovat tai ovat olleet siviiliammateiltaan.
Eräs näyttävästi kampanjoiva kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö toimii ainoastaan yksityisten lahjoitusten ja vapaaehtoistyön varassa. Tällä tavoin se takaa itselleen riippumattomuuden. Koska yksikään maailman valtio ei maksa sen ylläpidosta, se on vapaa reagoimaan ja tiedottamaan täysin vailla sidoksia ja puolueettomasti, kun ihmisoikeuksia rikotaan – myös silloin, kun valtiot käyvät niillä kauppaa.
28.1. 2019
 |
| Ai Weiwei. Kiina. Yksityiskohtia teoksista Through (2007), Handcuffs (2011), Grapes (2015) HAM, Helsinki, 2016. |
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ensimmäisen artiklan ensimmäinen lause "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan" on suhteellisen yksiselitteinen. Jos jokaisessa synnytyssalissa – herkkänä hetkenä – eteemme tyrkättäisiin ao. asiakirja, lienee oletettavaa, että ainakin tätä ratifioimansa artiklakokoelman ensimmäistä lausetta kaikkien valtioiden, kansojen, puolueiden ja erilaisten kuppikuntien edustajat lukisivat riemuiten ja suuren yhteisymmärryksen vallitessa.
Vanhan viisauden mukaan emme myöskään saa täältä mitään mukaamme, kun aika koittaa ja lähdemme pois. Jos saamme elää ja sitten kuolla ns. luonnollisen poistuman kautta, meillä on parhaassa tapauksessa lähes sata vuotta aikaa miettiä ensimmäisen artiklan lähtöasetuksia ja puntaroida myös siihen ladatun toisen lauseen toteutumista: "Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."
Kuuntelin kansantaloustieteilijän ja köyhyystutkijan keskustelua aiheesta "Kuinka eriarvoistuminen kaventaa demokratian toteutumista". Yhteiskunnassa ns. sivummalle päätyneet ihmiset kun eivät välttämättä äänestä. Oletettavasti kyseessä on eräänlainen epätoivo. Tässä radio-ohjelmassa ihmisen lähtökohtien arviointiin ja kuvailuun käytettiin ilmaisuja "pelimerkit", "pelikortit", "korttipakat", "huono onni" ja "ongelmien kasaantuminen". Tuli selväksi, että valtion tehtäviin kuuluu näitä eroja tasata, mutta on ikävä kyllä muistettava että raha ei kasva puissa, sama kansa maksaa ja että budjetti on saatava umpeen, vaikka huoltosuhde on syöksykierteessä ja kestävyysvaje varsinainen aikapommi.
Toimittaja tahtoi nostaa esiin myös kuluvalla vaalikaudella hyväksytyt perus- ja ihmisoikeuspoliittiset toimintaohjelmat ja niiden toteutumisen politiikassa. Miksi valtiovalta esim. edelleen panttaa romanien, saamelaisten ja kuurojen kokemien vääryyksien anteeksipyyntöjä? Esitettiin, että koska näihin anteeksipyyntöihin liittyy yleensä aina rahallinen korvaus, eleet ovat hankalia toteuttaa. Mutta että löytyisikö sellaisia ihmisoikeuksia, jotka eivät maksa mitään?
Ihmisoikeuksilla on siis hinta. Tätä ei tahtoisi vastasyntyneen läsnäollessa julistaa.
Jäin miettimään, missä määrin haastateltavien puheenparresta ja ratkaisumalleista kuulsi läpi poliitikkous. Tutkijoita tai viranhaltijoita he ovat tai ovat olleet siviiliammateiltaan.
Eräs näyttävästi kampanjoiva kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö toimii ainoastaan yksityisten lahjoitusten ja vapaaehtoistyön varassa. Tällä tavoin se takaa itselleen riippumattomuuden. Koska yksikään maailman valtio ei maksa sen ylläpidosta, se on vapaa reagoimaan ja tiedottamaan täysin vailla sidoksia ja puolueettomasti, kun ihmisoikeuksia rikotaan – myös silloin, kun valtiot käyvät niillä kauppaa.
28.1. 2019
Kommentit
Lähetä kommentti