Kupla tuo, kupla vie – internetin tarjoamaa todellisuudentulkintaa

L.B:      I don't think politics should define a human being. There's more the people than just how they
             vote.                 
G.W.B: I like that. I like that. You're open minded. Yeah, much more so than me, I have to say. 
L.B:     Well, I just think it´s important to see all sides of a situation.
                                                                        ----
L.B:      En usko, että politiikan pitäisi määrittää ihmistä. Heissä on muutakin kuin se, miten
             he äänestävät.
G.W.B: Pidän tuosta. Pidän tuosta. Olet avarakatseinen. Paljon enemmän kuin minä, pakko sanoa.
L.B:     No, minusta on vain tärkeää nähdä tilanteen kaikki puolet.


              - Dialogi. Laura ja George W. Bushin ensitapaaminen. Oliver Stonen elokuva W. -

                                                                    

Lasten lääkärilaukun sisältöä. 
Jääkaappimagneetti. Matkamuisto.
Tukholma.
2014.

Yksi isänmaallisuuden ilmentymä ja osoitus voisi olla rakentaa jääräpäisesti toimintakulttuuria edellisten sukupolvien laskemille valuille siitä huolimatta, että pöytää ollaan pyyhkimässä puhtaaksi menneisyyden kuormittavasta tunkasta – kissalla tai ilman – järjestäytymällä osaksi pelastavaa liittoumaa.  Shampanjapullojen poksauttelua on kehotettu välttämään, mutta NATO-kaljatölkit saatiin onneksi tehtailtua ennätysajassa.

 

Suomella oli joskus tapana kehuskella, että ei olla mitään tuomareita, mutta että lääkäri voisi olla kiva rooli. Roolit ovat nyt vaihtuneet.


Euroopan rauhan ruumiinavaus ei varmasti ketään houkuttele, eikä siihen onneksi oikein ole aikaakaan. On yritettävä hakea turvaa. Vaikka takaraivossa sykkii, että elämän on jatkuttava, vastaantulevat uutiset Ukrainan tuhosta nostattavat kuristavan epätoivon ja sokean vihan tunteet päällimmäisiksi. Miten ajatella, kun aivot ikäänkuin lukkiutuvat? Ainoaksi selitykseksi ihmisen tuhovoimalle tarjoutuu eräänlaisesta  kokemusasiantuntijuudesta käyvä, Ukrainaan hakeutuneen suomalaisen sotilaan kommentti, että sodassa ihmisen on pakko olla eläin, muuten se jää alakynteen. 


Missään ei tunnu olevan mitään järkeä – paitsi että olemme nähtävästi astumassa keskelle järjettömän monimutkaista peliä. Meitä kehotetaan valmistautumaan harmaaseen aikaan, jossa erilaiset kiristykset, pakotteet, uhkailut ja palvelunestohyökkäykset alkavat todennäköisesti etsiä mitä mielikuvituksellisimpia ilmenemismuotoja. Sillä hetkellä, kun ulkoministeri NATO-hakemuksen allekirjoitti, meidät lienee jo käytännössä osallistettu jonkinlaiseen hybridisotaan. 


Vaan: koska elämme avoimen tiedonvälityksen maassa, sirpaleista maailmaa on mahdollisuus ruotia, todellisuutta jäsennellä ja siitä mahdollisesti löytyviä syy-ja seuraussuhteita etsiskellä mitä moninaisempien lähteiden varassa internetin mieleen tyrkkimässä virrassa – ihan eläimenä. 


Kaikessa traagisuudessaan ylivoimaisesti parhaan viikonlopun huumoripläjäyksen tarjonneen videopätkän myötä saattoi naurusta selvittyään syventyä toteamaan, että ehkä tiettyjen lähihistorian hahmojen olisi syytä väistyä sivuun niin vältyttäisiin enemmiltä tilanteeseen sopimattomilta, epämääräisten muistijälkien aktivoitumisilta. 


Yhdysvaltain 43. presidentin, George W. Bushin hassussa lipsahduksessa valtioiden nimet menivät sekaisin. Hän tuomitsi ankarin sanapainoin "Venäjän laittoman ja brutaalin hyökkäyksen". Kohteeksi valikoitui kylläkin Ukrainan sijaan Irak, maa, jota vastaan hän itse julisti sodan v. 2003. 


Jos löytäisi tarpeeksi pitkävartisen skalpellin, voisi pysähtyä tarkemmin tonkimaan, kuinka yleisen käsityksen asteelle päätyneitä, kyseisen operaation laittomuutta koskevien otaksumien todenperäisyyttä puoltaviin faktoihin viitataan tänä päivänä muuallakin kuin Wikipediassa. ⁽¹﹐²  Ehkä kuitenkaan juuri nyt ei ole korrektia tätä purkuväylää jatkaa, vaikka itseään ei voikaan täysin kieltää ajattelemasta. 


Videoklipistä löytyvä viittaus presidentin sukunimeä kantavaan instituuttiin laittoi pikaisesti tarkistamaan, josko tämä ulostulo olisi kieltämättä perin kiusallisesta lipsahduksesta huolimatta toimijan omille sivuille tallennettu ja siten ikäänkuin viralliseksi kuitattu, onhan Bush jo tosiaan seitsemänkymmentäviisivuotias ja tekevälle sattuu. Tallessa on. Koko puhe on nähtävissä ja kuultavissa siellä sun täällä, esim tässä, aika tasan kolmen tunnin kohdalla Yhdysvaltain marraskuisten välivaalien nimissä järjestetyn tilaisuuden tallenteessa. 

 

Arkiston perusteella herra presidentti ei olisi ollut viralliseksi luokiteltavia puheita vähään aikaan pitänyt. Nähtävästi Zelenskyin, "coolin pikkumiehen, aikamme Churchillin" zoom-tapaaminen on kirvoittanut tarpeen osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kerran presidentti, aina presidentti.


Youtube-näkymän laidalta löytyi ajantasaistakin sisältöä. Haastatteluja, esitelmiä, uuutisklippejä meiltä ja maailmalta. Pikaisella silmäyksellä huomio kiinnittyi yhteen yleisilmeen poikkeamaan. Ruotsalainen, prameapuitteinen, suorastaan kuninkaalliselta vaikuttava v. 2021 nauhoitettu talk-show, jossa nähtävästi puhuttiin Venäjästä. Pakko vilkaista. Nyt kun olemme todella hyvää pataa eikä suomalaisten tarvitse vähään aikaan miettiä mitä ne ruotsalaiset oikein meistä ajattelevat, oli kiva katsoa, mitä he – ainakin joku heistä – on ajatellut naapurikansastamme venäläisistä  – siellä turvassa, talonpoikaisen vahvan selkämme suojissa.


Haastateltavan diplomaatin ura on kunnioitustaherättävä. Tehdään selväksi, että asiantuntemusta löytyy. Suurlähettiläille ominaisen kosmopoliitin suvereeniuden ohella hänestä välittyy jotain kerrassaan vapaata, riippumatonta. Omaehtoisuus ja itsellisyys kummunnee jostain vastaansanomattoman kepeästä, mutta napakasta, suorastaan aatelisuudesta kielivästä olemuksesta. Vastauksena – siis vuonna 2021– esitettyyn kysymykseen, miten venäläiset mahtavat itsensä kokea, hän esittää, että he ovat eurooppalaisia, olleet jo 800-luvulta lähtien. 


Näkökulmansa sai aikaan vahvan torjunnan, hän on kertakaikkiaan aivan eri maailmasta. Naurettavaa. Kannattaako tätä ruotsalaista enää kuunnella? Mihin jäi turvallinen itä-länsi -asetelma, se jolle maailmankatsomuksemme perustuu?


Mediakasvattajan mukaan niin tavallinen somesurffari kuin uutistoimituksen työntekekijäkin on alisteinen algoritmille. Sitä voi kuulemma myös kouluttaa. 


Hmm...?
Ehkä oma algoritmi on jäänyt liian vähälle kouluttamiselle tai – vielä pahempaa – tullut hulluksi.
                                                            

                                                                                                                                   26. 5. 2022.

__________________________


     Viitteet, lähteet, taustaa:

     NPR-network -Trying to condemn the war in Ukraine, Bush inadvertently calls Iraq war unjustified.
     Kohta (n.) 3:05 --> 
 ¹ ⁾ Juhana Aunesluoma, Ulla Lehtonen, Titta Putus-Hilasvuori, Jari Ukkonen, Laura Vuorela: Linkki 3.           Kansainväliset suhteet. Lukion historia. Toimitus: Anu Valkama. WSOYpro Oy. 2010. s. 186.
² ⁾  Juhana Aunesluoma, Ossi Kokkonen, Suvi Randén, Mari Vares: Areena 2.  Kansainväliset suhteet.             Lukion historia. Toimitus: Heta Saxell. Sanoma Pro Oy. 2020. s. 135.   



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Olkaamme siis suomalaisia!" Ruotsi-Venäjä -maaottelun pelinappula Suomen voitokas polku lukutaitoiseksi kansaksi – kuinka tie vei periferiasta sivistyksen porteille ja rihvelitaululta ihmeitätekevän digitalisaation armoille

Kun Jumalan ilmoitettiin kuolleen jäi todellisuus – mitä tehdä totuuden jälkeisen ajan todellisuudella?

What on earth eli mitä ihmettä? – perustavaalaatua oleva vastaus keskustelussa erään tekoälyversion kanssa