What on earth eli mitä ihmettä? – perustavaalaatua oleva vastaus keskustelussa erään tekoälyversion kanssa

"Maa on ihmisenä olemisen kulmakivi."

- Hannah Arendt -

 "Tulevaisuuden osalta kyse ei ole sen ennustamisesta, vaan sen mahdollistamisesta."

- Antoine de Saint Exupėry -

"If another AI version (or the model you used before) didn’t mention 

scientific and climate interests, it’s likely because that angle is often 

  overlooked in geopolitical explanations, which tend to emphasize the flashier aspects 

— military power and natural resources."

- Tekoälyn vastaus, miksi se jätti huomioimatta 

tieteelliset ja ilmastoon liittyvät näkökulmat laatiessaan

yhteenvetoa kysymykseen, mitkä kaikki valtiot kilvoittelevat Grönlannista

ja miksi -

Oheinen kuvapari väittää rinnastavansa maapallosta eri aikoina otetut potretit. Pari viikkoa sitten otetun kuvakaappauksen lähdevideo on nyt syystä tai toisesta muurautunut tavoittamattomaksi. Joka tapauksessa ollaan oltu matkalla avaruudessa vissiin ainakin v. 1972 ja ollaan oltu taas. Uutisia Artemis-aluksen taipaleesta kuun ympäri ja takaisin ei ole voi voinut olla noteeraamatta. Jos kuvien otoksia ei ole syystä tai toisesta käsitelty, syntyy vaikutelma, että reilussa viidessäkymmenessä vuodessa tietty raikkaus planeetastamme on karissut. Jos kyseessä on ns. kantaaottava taideteos, voisi sanoa, että se on nöyrän toteava ja pyytää kääntämään katseen puoleensa, sen jälkeen jonnekin muualle, kenties itseen, kenties ihmisyyteen yleensä. Kohdistui katse tässä sitten joko manipulaatioon tai oikeita, aitoja otoksia hyödyntävään kuvannokseen maapallon tilasta, setti pysäyttää.

Kerrotaan, että laajan yleisön piirissä ilmenee osin poliittisin tarkoitusperin tuotettua ilmastoskeptisismiä. Kielletään, että ilmaston lämpeneminen olisi ihmisen aiheuttamaa. Nähtävästi tämä on tulkittava siten, että tilanteeseen ei näiden denialistien mielestä ole myöskään syytä reagoida, vaikka ihmisen toimilla olisikin asian korjaamiseksi mahdollisuus ratkaisevasti vaikuttaa. Joka tapauksessa esim. vuosina 1991-2001 julkaisuista n. 12 000 tieteellisestä ilmastonmuutosta tutkivasta artikkelista vain vajaassa sadassa ihmisen vaikutus kiellettiin. 

Ilmaston lämpenemisen sijaan lienee osuvampaa puhua ilmaston muutoksesta, koska kelit saattavat tietyillä alueilla myös viiletä. Jos Golf-virran kulku muuttuu, huomautetaan, että Pohjois-Eurooppa voi itseasiassa jäähtyä. Ottaen huomioon Suomen kasvukauden rytmi, suuremmat lämpötilamuutokset ja niiden vaikutukset omavaraiselle ruoantuotannolle ja huoltovarmuudellemme eivät olisi vähäiset. 

Joitakin vuosia sitten nuoret ja lapset mouhusivat varsin voimallisesti ja näyttävästi erilaisilla ilmastomarsseilla. Jos ei muuta jäänyt mieleen, niin jokin maaginen keskilämpötilan raja. Kyseinen ultimatum 1, 5 ℃ asetettiin aika pian Pariisin ilmastosopimuksen (2015) jälkeen. Tuolloin esiteollisen ajan rajapinnan (1850-1900) tarjoama "puhtaasti ihmiskunnan toimista aiheutunutta maapallon keskilämpötilan nousua" koskeva verrokkiluku oli 0, 9 ℃. Pariisin ilmastokokouksen jälkeen v. 1988 Maailman ilmastojärjestön ja YK:n ympäristöohjelman perustamalle hallitustenväliselle ilmastopaneelille IPCC: lle annettiin tehtävä. Sen piti laatia poliitikoille raportti saatavilla olevasta "tieteellisestä, teknisestä ja sosio-ekonomisesta lähdemateriaalista". Asiantuntijat päättelivät, että 2. 0 ℃: n nousu olisi pikkaisen liikaa. 

Viimeisimmät, järjestyksessä kuudennet IPCC:n ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä perustaa koskevat tulokset julkaistiin vv. 2021-2023. Suomeksi laaditusta arviointiraportin koosteesta voi lukea, että maapallon keskilämpötila oli vuosina 2010–2019 1. 07 °C korkeampi kuin esiteollisella jaksolla keskimäärin. Alkuperäisessä raportissa vastaava luku on näköjään pyöristetty 1. 1 °C: een.  Merialueilla lämpeneminen on maltillisempaa, mikä tosin taitaa vaan lisätä myrskyjä ilmamassojen kietoutuessa toisiinsa ja etsiessä tasapainoa. Erilaisiin kasvihuonepäästöarvioihin perustuvien kehitysskenarioiden valossa jotkut kauemmas tulevaisuuteen ulottuvat ennustukset ovat vastenmielisiä. Kahden asteen raja saattaa kurjimmassa tapauksessa mennä rikki jo n. viidentoista vuoden päästä alkavaksi määritellyllä keskipitkällä aikavälillä (2041-2060).

Enemmän tai vähemmän "maagiseen", mutta todennäköisesti kaikkia jollain tasolla askarruttavaan keskilämpötilalukuun kytkeytyvän "tipping point" -termin avaaminen ei ole sekään miellyttävää. Käsite viittaa kuitenkin konkreettiseen, vaihtoehtoiseeen todellisuuteen numeroiden avulla määriteltävien skenarioiden takana. Suomeksi käytetään termiä "keikauspiste" tai "ryöstäytymispiste". Jos muutokset kyseisen pisteen ylittävät, ne alkavat ns. vahvistaa itse itseään, eivätkä ihmisen vaikutusmahdollisuudet enää yllä niitä korjailemaan. Napajäätiköiden liuetessa jääpinta-ala pienenee ja auringonsäteiden heijastuminen pois maapallolta vähenee. Lämpö nousee entisestään ja jäätiköt sulavat vielä nopeammin. Ikiroudan metaani alkaa purkautua paisteessa ja sekin lämpöä lisäävä ketjureaktio aktivoituu. 

Alussa viitattu tekoälytiedustelu jäi kiinni siitä, ettei se yhteenvedossaan ottanut lainkaan huomioon, kuinka maailman mahtivaltioiden asemasta kamppailevien tavoitteet arktisen alueen kenties kaikkein tavoitelluinta maa-alaa Grönlantia kohtaan täsmentyvät ennen kaikkea geopoliittisia ja militaristisia valloituksia sekä luonnonvarojen hyödyntämistä koskeviin näkökulmiin. Vastauksen summauksessa mitä ilmeisimmin juuri kyseisellä alueella kriittisiksi seikoiksi ja tärkeiksi tarttumakohdiksi muotoutuneet ilmastonmuutos ja siihen kytkeytyvä tutkimustoiminta ohittuivat. 

Samaan epäkohtaan törmää suomalaisen arktisen alueen asiantuntijan haastattelussa. Vastikään Norjaan perustetun geopolitiikan, rauhan ja turvallisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Johanna Ikävalko harmittelee, että v. 2021 laaditun hienon "Arktisen strategiamme" täyttä jalkautumista rajoittaa ilmasto- ja ympäristönäkökulmien sekä alkuperäiskansaa ja muuta pohjoisen väestöä koskevien seikkojen huomiottajättäminen. Maailmantilanteesta johtuen on hänen mukaansa ymmärrettävää, että turvallisuuteen ja liiketoimintaan liittyvät painotukset menevät kaiken muun edelle. Varsinaiseksi "megavoimaksi" hän kuitenkin nimittää ilmastonmuutoksen, joka etenee koko ajan taustalla. 

Erään luonnehdinnan mukaan suomalainen militarismi – jos sitä onkin – on pehmeää ja käänteistä. Se kannustaa sodanvastaisuuteen.

Suomesta tuli osa puolustusliitto NATO:a  4. huhtikuuta 2023. Kesäkuussa 2022 pidetyssä Madridin  huippukokouksessa oli julkaistu liittokunnan uudistettu strateginen konsepti, sen "tärkein itselleen luoma strategisen tason ohjausasiakirja". Kun Suomen maanpuolustuskorkeakoulun professori vertasi tuoretta päivitystä edelliseen v. 2010 versioon, hän kiinnitti huomoita eritoten Venäjän ja Kiinan muuttuneisiin olemuksiin. Venäjä oli aiemmin määritelty NATO:n kumppanivaltioksi. Sen laajamittainen hyökkäys Ukrainaan viimeistäänkin luonnollisesti muutti kyseistä määritelmää. Edellisessä konseptissa Kiinaa ei mainittu lainkaan. Nyt se kuvailtiin "potentiaalisena Venäjän liittolaisena ja autoritääristä maailmanjärjestystä tavoittelevana valtana". Aiemman NATO-strategiapäivityssyklin perusteella vuoteen 2030 saakka ulottuvassa konseptissa tuodaan esille NATO:n valmius rakentavaan vuoropuheluun sekä Venäjän että Kiinan kanssa. 

Kyseisessä strategisessa konseptissa ilmastonmuutoksen nähtiin olevan mukana laajasti maailmanlaajuisissa toisiinsa kytkeytyvissä uhissa. 

NATO-jäsenyytemme vahvistavan asiakirjan allekirjoituspäivänä julkaistussa politiikan uutis-podcastissa NATO-erikoistoimittaja valisti kuulijoita liittokunnan toiminnasta. Hankalaa hänen mukaansa oli, että päätösten taakse tarvitaan jokaista jäsenmaata. USA: n hän kertoi Eurooppaan verrattuna tavoittelevan globaalimpaa otetta ja keskittyvän terästäytymään suhteessa haastajaksi kokemaansa Kiinaan, mikä ei tämän päivän näkökulmasta yllätä laisinkaan. Sen sijaan yllättää maininta, että USA oli tuolloin kiinnostunut ilmastonmuutoksen huomioimisesta puolustusliiton toiminnan puitteissa. 

Ilmastonmuutoksen nostaminen käsitteellisellä tasolla osaksi NATO:n strategiaa tapahtui v. 2010. Ehkä hieman erikoista, mutta kontekstin huomioon ottaen ymmärrettävää, että ilmastonmuutoksen asettamaa haastetta ei muotoiltu niinkään ympäristöuhkana vaan nimen omaan strategisena turvallisuustekijänä, osana "turvallisuusympäristöä".

Muutaman vuoden kuluttua, 2014, NATO:n  Vihreän puolustuksen viitekehyksessä lanseerattiin kestävien puolustusoperaatioiden alkuvaiheen askeleet. Sotilaallisissa toimissa kannustettiin energiatehokkuuteen, kestäviin käytäntöihin ja ympäristönsuojeluun. 

Vuonna 2021 oltiin jo konkreettisempia. "Turvallisuutta ja ilmastonmuutosta koskevassa toimintasuunnitelmassa" NATO-maat hyväksyivät muodollisesti ensimmäisen kattavan ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksiin kohdennetun viitekehyksen osaksi sotilaallista ja poliittista toimintaansa. Oli tarkoitus alkaa "puuttua vaikutuksiin"ja "ohjata sopeutumis- ja päästövähennystavoitteita".

Filosofit, lähtien uuden ajan ihmisen ja luonnon välisen suhteen määrittymisen arkkitehdista, Descartesista, ovat eri yhteyksissä ja painotuksin viitanneet uskontojen puitteista tuttuun institutionalisoituun, jonkin jumalallisen olion "God's eye view" -näkökulmaan. Ikäänkuin olisi olemassa tietoa ja näkemystä, jota vain Jumala voi omata. Jos saa nimetä yhden elokuvan kyseistä näkökulmaa lähteneen ikäänkuin tavoittelemaan ja subjektiivisen katsomiskokemuksen perusteella suorastaan saavuttelevan, sellainen löytyy. Kyseinen, pitkällä aikavälillä vv. 1975-1982 luotu teos ei ole fiktio, vaan eräänlainen läpisävelletty runollinen, sanaton dokumentti elämästä. Koskematon luonto ja ihmisen muokkaama ympäristö asetetaan vastakkain. Visioiden kiihtyväksi rakennettu vyöry lähtee liikkeelle staattisesti, luolamaalauksista. Lintuperspektiivistä kuvatut vaikuttavat maisemat, Maan muodot ja eri elementit rinnastetaan teknologian aikaansaannoksiin sekä ihmisen väsymättömiin pyrkimyksiin saada yliote planeettamme ja sen ulkopuolisista resursseista. Katuvilinän aito ihminen kuvataan konstailemattomana, toteavana, ihmettelevänä, hymyilevänä, kiireisenä tai pysähtyneenä, suoraan kameraan katsovana tai itseensä kääntyneenä.

Elokuvan nimi on lainattu Hopi-kansalta. Tämän yhden Amerikan alkuperäisväestön kielen sana "Koyaanisqatsi" tarkoittaa epätasapainossa olevaa luontoa. Ei voi kuitenkaan olla elokuvakokemuksen äärellä ja herättämänä ihmettelemättä, ihailemattakin, kuinka organisoituneita olemme, kaiken kaoottisuuden keskellä. Jokaisella "tämänsä", suunta ja omat unelmansa. 

Kun maailmaa laitetaan uuteen uskoon, ajan henki tuntuu sirpaleiselta. Aikoinaan, ennen ensimmäistä maailmansotaa, fysiikan saralla tapahtunut keikaus mekaanisesta kvantittuneeseen systeeemiin vaikutti mm. kuvataiteeseen, jonka on katsottu perinteisesti heijastelevan laajemminkin jonkinlaista kollektiivista ihmiskuvan ja -mielen tilaa. Kvanttimekaniikkaa kuvataan joksikin, mikä on arkijärjelle käsittämätöntä. Sen parissa työskentelevät itsekin joutuvat tavan takaa selittelemään, kuinka omituisen hahmottomien lainalaisuuksien parissa he operoivat. Olemme kuitenkin perin oleellisen, arjessamme vaikuttavan asian äärellä. Kaikki nämä modernin elämän "hilavitkuttimet", kuten esim. älypuhelimet, tietokoneet, aurinkopaneelit, ydinvoima, aivokuvantaminen ja GPS-paikantimet hyödyntävät kvanttimekaniikkaa. 

Kvantteja kuvataan paketeiksi, joilla atomit vaihtavat keskenään viestejä ja energiaa. Kerrotaan, että niihin liittyviä ilmiöitä voi ohjata ja hallita ja että moinen antaa monia mahdollisuuksia teknologisille sovelluksille, kuten kvanttilaskennalle.  

Toistaiseksi paras jonkinlaiseksi vertauskuvaksi löytynyt tiivistelmä kvantittumisen ihmeellisestä maailmasta liittyy kvanttitietokoneella ja tavallisella tietokoneella tapahtuvan laskemisen väliseen vertailuun. Tavallisella tietokoneella lasketaan kuulemma biteillä, jotka ovat joko ykkösiä tai nollia. Kvanttitietokoneissa on kvanttibittejä eli kubitteja. Oleellista on, että kun kubitit menevät ns. superpositioon, niiden tila on yksi ja nolla samanaikaisesti – tai oikeastaan ne ovat savolaisittain jotenkin näiden tilojen välissä: "Tila voi olla ykkönen, mutta voepi se olla nollakin", kuten eräs tietokirjailija kyseisestä tilaa kuvailee. 

Menemättä tarkemmin ilmiön ihmiskunnalle tarjoamiin merkittäviin mahdollisuuksiin, uhkiinkin, voi todeta esitetyn, että olisi hyvä, jos "kaikki ymmärtäisivät kvanttitietokoneiden toiminnasta sen verran, että voisivat osallistua keskusteluun --- [ne] voivat tarvita sääntelyä tai aiheuttaa suurvaltapoliittista kahnausta." Kerrotaan tosiaan, että kvanttimekaniikka on täynnä paradokseja. Filosofisin termein ilmaistuna kvanttitilaan kohdistuu kuulemma mietintöjä, onko kyseessä ontologinen vai epistemologinen tila; ts. onko tila todellinen, jollaisena fyysikot sitä luonnollisesti pitävät, vai "riippuuko se tietämisestä", ts. onko syytä keskittyä ennemminkin kvanttitilan olemuksen ja luonteen tutkimiseen. Kvanttitilan todellisuutta kyseenalaistavat, jälkimmäiseen näkökulmaan päin kallellaan olevat perustelevat kantaansa sillä, että emme voi sitä nähdä. "Heti kun katsomme, se romahtaa."

Jos ja kun lähdetään siitä että – kuten alussa viitattu Hannah Arendt on asian ilmaissut – Maa on ihmisenä olemisen perusta, toivoisi, että kun maailmaa kammetaan uuteen järjestykseen, sen sihtaamisessa käytettäisiin jalat maassa -periaatetta. Sen sijaan, että turvallisuuden ja vakauden eetosta puolustettaisiin  viimekädessä elollisen aineksen tuhoamiseen tähtäävän ultramodernin aseteknologian kehittämisellä ja sen puitteissa tapahtuvalla kilpajuoksulla ja -varustelulla sekä ekspansiivisuuden, valtaamisen ja omistamisen ihanuudella – avaruutta myöten – otettaisiin järki käteen ja keskityttäisiin pelastamaan ainoa oleellinen resurssi, joka sitoo kaikkia yhteen. 

Maa, joka vielä on. 

                                        

                                                                                                                                        16. 4. 2026.

Soundtrack: ⦁Bob Sinclair: World Hold on. ⦁Avicii: For a Better Day.

                    

________________

Viitteet, lähteet, taustaa:

⦁Antoine de Saint Exupéry: Citadelle. 1948.

⦁Hannah Arendt: Viva activa. Ihmisenä olemisen ehdot. Vastapaino. 2002. (Suom. T:reen yliopiston   käännöstieteen opiskelijat Riitta Oittisen ohjauksessa.)

⦁Teea Kortetmäki, Arto Laitinen ja Mikko Yrjönsuuri (Toim.) Ajatuksia ilmastoetiikasta. Sophi. 2013.       

⦁Uusi juttu. Koska politiikka -sarja. Arktinen amputaatio. Haastateltavana Tromssan yliopiston Geopolitiikan, rauhan ja turvallisuuden tutkimuskeskuksen tuore johtaja Johanna Ikävalko. 20. 2. 2026.   

⦁Yle Areena. Uutis-podcast. Nato-arki alkaa. Mihin olemme sotilasliitossa valmiita? 4. 4. 2023.

⦁Yle Areena.  Suomi on suomalainen. Osa: "Taistelu". 2017. 

⦁Francis Ford Coppola presents: Koyaanisqatzi. Life out of balance. A film by Godfrey Reggio. Music by Philip Glass. Cinemathography by Ron Fricke. Metro Goldwyn Meyer. 1982.

⦁Yliopisto-lehti. 3/26. Kuka ymmärtäisi kubittia?

⦁Tim Berling Foundation.