Pikaiset hyvästit puolueettomuuden puolikkaalle?
"Neutriinot ovat erittäin läpitunkevia mutta vaarattomia alkeishiukkasia. Niillä ei ole sähkövarausta, joten niihin ei voida vaikuttaa magneetti- tai sähkökentillä ja painovoimankin vaikutus on mitätön. Koska neutriino tuntee vain heikon vuorovaikutuksen, neutriinot läpäisevät melkein kaiken aineen. On arvioitu, että vasta valovuoden paksuinen lyijyseinä kykenisi pysäyttämään puolet läpikulkevista neutriinoista. Neutriinoa ei voida havaita suoraan, mutta siitä voidaan tehdä havaintoja tutkimalla sen aiheuttamassa reaktiossa syntyneitä hiukkasia."
-Wikipedia: neutriinot -
 |
| Autiotalosta löydetty, kyläläisten jatkosodan aikana tappaman, NL:n agentiksi epäillyn lemiläisen leipälapio. |
Jaksot ajettiin peräkkäin, joten ne heijastuivat toisiaan vasten muodostaen eräänlaisen vastaparin. Ensimmäisen, itsenäisyyden satavuotisjuhlavuodeksi tuotetun ohjelman henki vaikutti jopa hieman glorifioivan kohdettaan Kekkosta verrattuna toisen, suomettumisesta kertovan dokumentin inhorealismiin. Se esitti häpeänvavistuksiin lietsovia tosiasiasioita Neuvostoliitto-riippuvaisuuksistamme, joita samainen presidentti parhaansa mukaan ylläpiti. Vaikutti siltä, että aikaisemmin, neljä-viisi vuotta sitten oli ollut luontevaa korostaa, kuinka täällä sentään onnistuttiin esim. muodostamaan laajapohjainen yhteistyöhallitus, ns. kansanrintamahallitus aikana, jolloin sisäpolitiikassakaan diplomaattisten suhteiden luominen ei ollut helppoa.
Seuralainen, yli yhdeksänkymmentä vuotias, suhteellisuudentajuaan ja tietämystään elämän melskeissä kunnioitettaviin mittasuhteisiin harjoittanut vanhus huokaisi television äärellä puoliksi itsekseen, että oli miten oli, ilman tuota kyseistä säätäjää mistään ei olisi tullut mitään. Ehkä niin.
Kun valtioiden välinen keskusteluyhteys kadotetaan, julistetaan pahimmassa tapauksessa sotatila ja diplomatia häviää tappamiselle. Keskustelun väline, kieli, on mitä ilmeisimmin epäonnistunut hyvissä ajoin välittämään oikeita asioita, oikeilla tavoilla ja avaamaan pesäkkeitä.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan laittoi vieraan Itävallasta, yhdestä puolueettomaksi määäritellystä Euroopan maasta, lähestymään itänaapurimme valtiasta ja hakemaan keskusteluyhteyttä, jonka varassa rakentaa rauhaa. Vierailulla ei ollut toivottua vaikutusta. Keskustelua kuvattiin vaikeaksi, ilmapiiri oli ollut suorastaan epäystävällinen.
Tehtävään valjastetun Itävallan rooli laittoi miettimään, mitä puolueettomuus, poliittinen neutraalius, tarkoittaa. Lasketaanhan Suomikin – ainakin vielä toistaiseksi, joissain yhteyksissä – puolueettomien valtioiden joukkoon kuuluvaksi. Jos on mieltänyt maansa edustavan sellaista sitoutumattomuutta, jonka varaan sen kansainvälinen poliittinen toimijuus eräänlaisena sovittelevana ja riippumattomana yhteistyön puolestapuhujana on perustunut, puolueettomuus on ollut suuri ilon aihe.
Oman maan parlamentissa käyty, eri näkökulmia avaava lähetekeskustelu⁽ ¹ turvallisuustilanteemme muutoksen ajankohtaisselonteosta ⁽ ² oli rauhoittavaa seurattavaa. Kaikki mielipiteet tulivat kuulluksi. Ilmapiiri oli avoin. Yhteinen huoli ja hätä lähentää, asenne oli toisia kunnioittava. Enemmän tai vähemmän peitellyt, puheenvuoroihin sisällytetyt piikit muistuttivat siitä, että pinnan alla ja lähihistoriassa on jotain kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen kuuluvaa kipeääkin ristiriitaa ja yhteentörmäystä. Jo selonteon julkaisupäivänä julkisuudessa ⁽ ³ tahdottiin korostaa, että tilanne analysoidaan perinpohjin ja kaikki vaihtoehdot käydään läpi.
Lähetekeskustelussa termi puolueettomuus nousi esiin joitakin kertoja. Tulkinnat tarkentuivat. Suomen katsotaan luopuneen puolueettomuudesta EU-jäsenyyden myötä. Valitsimme puolemme tuolloin. Kuulumme länteen. Lännellä on eri arvot, omat poliittiset linjaukset ja taloudelliset sidokset. Olemme muutenkin olleet yhteistyössä sellaisten tahojen kanssa, jotka ovat puolueettomuuden tehneet tyhjäksi. Senkään, että olemme toimittaneet aseellista apua juuri nyt hyökkäyssodan kohteena olevaan Ukrainaan, ei puolueettomuuttamme katsota tukevan.
Suomen puolueettomuudella on tähän mennessä tarkoitettu korkeintaan sitä, että olemme olleet sotilaallisesti liittoutumattomia, emme ole hakeutuneet mihinkään sotilasliittoon. NATO-jäsenyyden hakemisen ympärille keskittyneessä keskustelussa vuorottelivat nimitykset puolustus- ja sotilasliitto. Hakemusta selkeästi puoltaville kyseessä oli korostetusti puolustusliitto. Korjausta vaativat se-on-puolustusliitto -välihuudot oli kohdistettu niille edustajille, jotka puhuivat NATO:sta olematta hakemuksen kannalla tai eivät vielä selkeästi ilmaisseet kantaansa, mutta puhuivat siitä kriittiseen sävyyn. Jos kanta oli hakemusta puoltava, sotilasliitto ei sanavalintana ärsyttänyt ketään ainakaan välihuutoihin saakka.
Itse selonteossa organisaatio määritellään "transatlanttiseksi turvallisuuspolittiseksi konsultaatiofoorumiksi", neuvonantajaksi, jonka "ennaltaehkäisevä vaikutus perustuu viimekädessä Yhdysvaltain sotilaalliseen kykyyn ja ydinasepelotteeseen."
Itävallan sen kummemmin kuin Suomenkaan puolueettomaan statukseen johtaneet prosessit eivät kummunneet mistään ilmoitusluonteisista, vapaaehtoisuuteen perustuvista rauhantahdonilmauksista. Molempien puolueettomaksi päätymisessä oli kyse toisen maailmansodan jäljiltä Eurooppaan kummittelemaan jääneen epäluottamuksen ja revanssipelkojen aikaansaannoksista sodan raunioiden ristipaineissa.
Maidemme puolueettomuuteen perustuvat sopimukset syntyivät varmasti suhteellisen vaikeiden ja painostavien neuvottelujen tuloksina. Prosesseja voi siten pitää hyvinä esimerkkeinä kompromissien solmimistaidoista.
Näyttää siltä, että vaikka puolueettomuuden ikiaikainen veteraani Sveitsi onkin pakotteisiin osallistumalla neutraliteetistaan tinkinyt, se ei kuitenkaan kyseiseesen liittouman jäsenyyttä hae. Itävallalla ei myöskään ole vastaavia suunnitelmia.
Ne ovat vapaita.
Toisen maailmansodan leimaaman, varovaisen Saksan tulkittiin ⁽ ⁴ luopuneen pasifismistaan sinä päivänä, kun se päätti myöntää aseavun Venäjää vastaan puolustautuvalle Ukrainalle. Toisaalta sen pitkälinjaisen pidättyvyyden on katsottu jossain määrin jopa lietsoneen Venäjää kiihdyttämään aseellisesti aggressiivista ulkopolitiikkaansa.
Totutun läpinäkyvästi kansalaisille välitetyn ajankohtaisselontekoa koskevan lähetekeskustelun seuraamista varjosti uteliaisuus – huolikin – millaisiin seikkoihin dokumentin kohdassa "Selonteon eduskuntakäsittelyn aikana valtioneuvosto tarkentaa eduskunnalle yksityiskohtia ja arvioita, joita ei ole mahdollista kirjata julkiseen selontekoon" mahdetaan viitata. Sitä vastoin on ollut hyvä havaita, että vaikka mahdollisen NATO-jäsenyyden vaikutus maan taloudelliseen toimintaympäristöön ei selonteon piiriin sen eritellymmin kuulu, siitä on viime päivinä nostettu julkisuuteen selkeitä näkemyksiä.
Vaikka sellaisella sinisilmäisyyden varjon ja poliittisen leimautumisen alla sinnittelevällä kansalaisyhteiskunnan toiminnan muodolla kuin rauhantyö ei juuri nyt vaikuttaisi olevan kovinkaan suurta nostetta, sen puitteissa saattaa törmätä mielenkiintoisiin tulkintoihin ja analyyseihin – kuten että ratkaisujen tekeminen pelkoon pohjautuvilla perusteluilla on lyhytnäköistä. Mitä NATO:on tulee, kyseisen pelkoargumentin nähdään vaikuttavan suhtautumisessa jäsenyyteen, oli kyseessä sitten jäsenyyttä puoltava tai sitä vastustava kannanotto.
Tietyt rauhantyöhön sitoutuneet tahot katsovat, että Suomi onnistui kylmän sodan aikana hyödyntämään pelkoargumenttia rakentavammin. Halutaan muistuttaa, että Venäjän Ukrainaan kohdistuvaan hyökkäykseen saakka elvytysyritysten kohteena räpistellyt Helsingin henki, Suomen 1970- luvulla katalysoima liennytyksen forumi, tarjosi tukea ihmisoikeuspohjaiselle liikehdinnälle totalitaristisen hallinnon alla kamppailevissa Itä-Euroopan valtioissa. ⁽ ⁵
Kansainvälisissä suhteissa Suomen puolikkaankin puolueettomuuden leimaamalla identiteetillä on mitä ilmeisimmin ollut omanlaisensa painoarvo, josta on voinut olla iloinen ja ylpeä.
Haikeuttaan voi yrittää työstää tutustumalla erilaisiin puolueettomuudesta lohkaistuihin viisauksiin, kuten
yhden USAn presidentin, Woodrow Wilsonin esittämään paimennukseen ennen maan osallistumista Eurooppaa koettelevaan ensimmäiseen maailmansotaan.
Se soveltuu.
"Puolueettomuus on negatiivinen sana. Se ei ilmaise, mitä Amerikan tulisi tuntea. Emme yritä pysytellä erossa ongelmista; yritämme ylläpitää perusteita, joiden varassa rauhaa voidaan rakentaa."
Vaikuttaa siltä, että näissä olosuhteissa, Suomessa, puolueettomuuden koetaan olevan myös tilana ja statuksena lähes yksiselitteisen negatiivinen asia, jonka päivittämiseksi maan on pakko liittoutua myös sotilaallisesti selustansa turvaamiseksi.
9. 5. 2022.
_______
Vitteet:
¹ ⁾ Eduskunnan täysistunto. Verkkolähetys. 20.4. 2022.
² ⁾ Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta. Valtioneuvosto. Helsinki. 2022.
³ ⁾ A-studio Yle Areena. Viekö turvallisuuspoliittinen selonteko Suomen kohti Natoa?
Keskustelemassa poliitikot Antti Lindtman (sd.), Jussi Saramo (vas.) ja Riikka Purra (ps.).13.4.2022.
⁴ ⁾ A-studio Yle Areena. Saksa taipui raskaan aseistuksen toimittamiseen Ukrainalle.
Minkälaista aseapua Ukraina tarvitsee ja millaista apua länsi tarjoaa? Vieraina entinen Suomen
Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg ja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Tuomas
Forsberg. 26.4.2022.
____
Lisätty tarkennus 3.7. 2022
⁵ ⁾ Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki Rauhanliiton
keskustelutilaisuuden alustuksessa.
Helsingin kaupungin ruotsinkielinen työväenopisto Arbis. 7.5. 2022.
Kommentit
Lähetä kommentti