L´art pour l´art – kansakuntien mitätöityvä sopimuspohjaisuus YK:n taideaarteiden keinotekoisessa paratiisissa
Everything will be alright when people stop thinking the United Nations as a weird Picasso abstraction and start seeing it as a drawing they made themselves.
(Kaikki järjestyy, kun lakataan pitämästä Yhdistyneitä kansakuntia outona Picasson abstraktiona ja aletaan nähdä se piirustuksena, josta ollaan itse vastuussa.)
-Dag Hammarskjöld (1905-1961)
YK:n 2. pääsihteeri vv. 1953-1961-
If only we could get a second chance with those patients who were badly hurt or lost, with all we have learned.
(Kunpa vain saisimme toisen tilaisuuden pahoin loukkaantuneiden ja menetettyjen potilaiden suhteen, että voisimme kaikkea oppimaamme heihin soveltaa.)
Kolmenkymmenen vuoden ajanjaksolla maailmansodissa arvioitiin menetetyn 70-85 miljoonaa ihmishenkeä. Saksan v. 1945 taivuttelun jälkeen Euroopan mannerta jäi rasittamaan 40-60 miljoonaa pakolaista. Yhdistyneet kansakunnat perustettiin yhtenä toisen maailmansodan jälkinäytöksenä – Kansainliiton raunioille – voittajavaltioiden toimesta. Sopimukset solmitaan, ihanteet tunnustetaan ja kompromisseihin suostutaan hyvän sään aikana, kaiken varalta. Yksikään maa tuskin lähti kuitenkaan moisen rytäkän jälkeen mukaan ketunhäntä kainalossa valmiina rikkomaan paketoitua harmoniaa. Sittemmin on nähty, että olosuhteet eivät ole olleet pelkästään suotuisat. Lupauksista ja sitoumuksista ei ole aina voitu pitää kiinni. On ensiarvoisen tärkeää ja hienoa, että kyseinen areena on yhä olemassa. Se tarjoaa ympäristön, jolla tehdä tilannearvioita – oli sitten kyse yksittäisistä jäsenvaltioista tai niiden kollektiivisesta tahtotilasta.
Kuva on otettu julisteesta. Siinä näkyy Pablo Picasson (1881-1973) Espanjan sisällissodalle (1936 -1939) omistettu sodanvastainen teos "Guernica"(1937), jonka pohjalta tehty gobeliini pääsi kunnostettuna juuri parahiksi takaisin New Yorkissa sijaitsevaan YK:n päämajaan – turvallisuusneuvoston salin edustaa koristamaan – hieman ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Kävi ilmi, että YK:n kortteerin eri rakennukset ja pihastot ovat täynnä kuvataidetta. Vuonna 1952 valmistuneen päämajan aarteistoon mainitaan kuuluvan tällä hetkellä kolmisensataa teosta. Ne ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki jäsenmaiden antamia lahjoituksia. Järjestön verkkosivujen katalogia tutkimalla saa käsityksen, että kokoelmaa ei olisi kerrytetty vuoden 2022 jälkeen. Ehkä seinät, salit, käytävät, kokoushuoneet, varastot ja viheralueet ovat jo täynnä tuota katteettomasta idealismista kielivää tilpehööriä. Ovatkohan alun sitaatissa esille nostetun YK:n pääsihteerin ja tämän seurueen Kongon-vierailun yhteydessä tapahtuneen äkillisen poismenon muistoksi lahjoitetun lasimaalauksen –"Rauhan ikkunan"– lahjoittajat antaneet luvan sen korjaamiseen? Viime kesänä julkaistun jutun mukaan sen rikkoutuneet paneelit oli vielä uusimatta ja teos peittynyt pimeään.
Jäsenmaiden tarjoamien lahjoitusten valinnasta vastaa tätä nykyä seitsemästä YK:n sihteeristön jäsenestä koostuva taidetoimikunta, jonka esitysten pohjalta pääsihteeri tekee päätökset. Alun perin tuossa v. 1967 perustetussa raadissa on ollut myös ulkopuolisia taiteen asiantuntijoita. Vaikuttaa siltä, että valintoihin on vaikuttanut paljon niihin sisällytetyt tai sisältyvät sanomankaltaiset merkitykset ja niiden symboloimat arvot – humaaniutta, rauhaa, inhimillisyyttä ja rajat ylittävää konsensushenkisyyttä viestivät ulottuvuudet.
Suomalainen kuvataideasiantuntija kirjoittaa nykytaiteen museon kokoelmien kartuttamista avaavassa artikkelissaan, että on syytä pohtia, kestävätkö hankitut teokset aikaa, ja miten maailmassa ja sen ymmärtämisessä tapahtuvat muutokset kokoelmien sisältöihin yleisesti ottaen vaikuttavat. Hän kuitenkin painottaa, että ennen kaikkea on syytä keskittyä tarkastelemaan, miksi jokin asia tuntui tärkeältä, tunteita ja ajatuksia herättävältä ja laadullisesti korkeatasoiselta juuri silloin, kun teos on hankittu.
YK:n haltuun luovutettuun taide- ym. esineistöön voi tutustua verkkonäyttelyn katalogin avulla. Kuvat on varustettu yksityiskohtaisilla tiedoilla lahjoista, luovuttamisen ajankohdista, niihin kietoutuvista tapahtumista, seremonioihin osallistuneista tahoista sekä esim. lahjoittajatahojen saatesanoista tai otteilla kulloisenkin pääsihteerin vastaanottamisen kunniaksi lausumista kiitoksista.
Suuri osa Yhdistyneiden kansakuntien taidekokoelmiin päätyneistä teoksista, veistoksista, maalauksista, patsaista ym. artefakteista näyttää lukeutuvan sabluunaan, jonka voi mieltää nykytaiteeksi. Lahjoitusten joukossa on myös historiallista museoesineistöä sekä eräänlaisia muistoesineiksi luokiteltavia huomionosoituksia, kuten sihteeristön pääkonttoriin v. 1973 asetettu USA:n järjestölle luovuttama paperikopio toistaiseksi viimeisimmällä kuuhun v. 1972 suunnatulla miehitetyllä avaruuslennolla paikan päälle jätetystä laatasta. Siihen on kirjoitettu YK:n peruskirjan johdanto. Saatteeksi liitetyn tekstin mukaan lahja symboloi kansainvälistä yhteistyötä ja veljeyttä, jota ihmisen ensimmäinen kosketus toiselle taivaankappaleelle ilmensi.
Kuluvan kuukauden teokseksi järjestö on nostanut USA:n 40. presidentin puolison v. 1985 YK:n 40-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi luovuttaman, konferenssitalon kolmanteen kerrokseen sijoitetun mosaiikin "Kultainen sääntö", joka viittaa Raamatussa esitettyyn yleistä suvaitsevaisuutta koskevaan kehotukseen. Teoksen mainitaan kuvaavan jaettua tavoitetta yhdistää maailman uskonnot ja filosofiat. Maailman eri traditioita ja kulttuureita edustavat ihmishahmot on aseteltu ilmentämään tuota harmoniaa.
Merkkinä yhdenlaisen kultaisen aikakauden orastavasta hengestä voi nähdä alueen pihastolta löytyvän Neuvostoliiton loppuvuodesta 1990 lahjoittaman patsaan "Hyvä voittaa pahan". Eleellä juhlistettiin yleiskokouksen 45. istuntokautta. Teoksen mainitaan saaneen inspiraationsa v. 1987 aikaansaadusta sopimuksesta, jonka myötä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen presidenttien allekirjoituksella osapuolet sitoutuivat hävittämään lyhyen ja keskipitkän kantaman ydinohjukset. Patsaaseen ikuistettu Pyhä Yrjö läpäisee peitsellään aitojen ja alkuperäisten amerikkalaisten ja neuvostoliittolaisten ohjusten rikkoutuneista kappaleista koostetun lohikäärmemukaelman.
Vanhinta ihmiskunnan säilyttämää esineistöä edustaa konferenssitaloon sijoitettu Irakin v. 1977 lahjoittama kopio 1700-luvulta eKr. peräisin olevasta Babylonian kuninkaan Hammurabin valtakaudella kiveen raapustetuista säädöksistä. Hammurabin lakien kerrotaan edustavan ensimmäistä kansallista, rekisteröityä lakikokoelmaa. Alkuperäistä paatta on voitu ihailla jo v. 1901 lähtien Pariisin Louvressa. Lahjan vastaanottanut tuolloinen pääsihteeri tähdensi lahjoittajamaata kiittäessään, kuinka ele muistutti kansainvälistä yhteisöä siitä, ettei yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tavoittelu ole mikään kertaluontoinen hanke, vaan edellyttää pitkäjänteistä, kärsivällistä ja herkeämätöntä omistautuneisuutta kaikkina aikoina.
Israelin 50-vuotisen YK-jäsenyytensä kunniaksi v. 1999 lahjoittama, konferenssitalon toiseen kerrokseen sijoitetun Kafr Yasifissa 400-500 - luvuilla sijainneen synagogan sisäänkäynnin oviaukon kamana on alkuperäinen. Vastaanottoseremonioissa korostettiin kiveen ikuistetun reliefin seitsenhaaraisen memora-kynttelikön merkitystä. Se symboloi Israelin tehtävää kaikille kansoille säteilevän valon tuojana.
Yhdistyneiden kansakuntien 193 jäsenmaasta 54 lukeutuu Afrikan alueelle. Niistä parisenkymmentä valtiota on tehnyt kokoelmiin lahjoituksen. Unescon maailmanperintökohteeksi v. 2011 valikoituneesta nykyisen Sudanin alueella sijaitsevasta Mëroesta peräisin olevan v. 2000 lahjoitetun mustan ruukun alkuperä on kyetty jäljittämään ajanlaskun alun kieppeille. Antajavaltiossa puhkesi lahjoittamisajankohdasta vajaan vuoden kuluessa aseellinen konflikti, johon on liitetty sittemmin kansanmurhan tunnusmerkistöä. Tänään maassa soditaan jo toisen otsakkeen alla. Taustalla on kerrottu vaikuttaneen harmillisen käänteen, johon liittyy eurooppalaisten maiden yritys ratkaista tänne suuntautunut pakolaisvirta antamalla maan hallinnolle rahaa kansalaistensa olojen kohentamiseksi. Varat kuulemma sijoitettiin aseisiin.
New Yorkin rakennuskompleksin kokonaisuudesta vastannut amerikkalainen arkkitehti pyysi jo hankkeen suunnitteluvaiheessa mukaan jotain teosta ystävältään, ranskalaiselta kuvataiteilijalta Fernard Léger' ltä (1881-1955). Tämän visioimat muraalit ovat nähtävissä yleiskokoustamista varten toteutetun salin läntisellä ja itäisellä seinällä. Ilman Léger' in kirjallisesta tuotannosta poimittua mainintaa kyseisestä tilauksesta ei YK:n taidekokoelmasta, sen laajuudesta ja omanlaisestaan vaikuttavuudesta välttämättä olisi koskaan tullut tietämään.
Kyseinen, ensimmäiseen maailmansotaan osallistunut, varsin merkittäväksi tituleerattu, sittemmin avant-gardistiksi kategorisoitu kuvataiteilija jätti jälkeensä vv. 1913-1954 laatimiansa esseitä, jotka koottiin kirjaksi 1960-luvulla. Léger pohti taiteenalansa ja muiden ilmaisumuotojen sisäisiä ja välisiä kehityssuuntia ja sitä, kuinka kaikki tuo liike heijasteli aikaansa.
Kirjan sivuilta hyppää silmille tapa, jolla hän avaa käänteentekeviä kokemuksiaan ensimmäisessä maailmansodassa.
Modernin taiteen tekijänä, kehittäjänä ja sen suuntaviivojen analysoijana tunnettu ranskalainen kirjoitti v. 1925 julkaisussa "Koneen estetiikka, geometrisuus ja todellisuus", että hänen mielestään sotatila on normaalimpi kuin rauhan tila. Hän myöntää näkökulman merkitykseen vaikuttavan, lukeutuuko kokija metsästäjään vai riistaan ja että saattaa vaikuttaa itse hirviömäiseltä, jos asiaa tarkastelee tunteenomaisesti. Léger kuitenkin uhoaa viittaavansa kintaalla moiselle, koska herkistely on myrkyllistä kuvataiteelle. Hän sanoo rakastavansa sotatilan hektisyyttä ja nopeatempoisuutta, sen suomaa täydellistä vastakohtaa hidastetun rytmin, kytkin pohjassa etenevälle, sälekaihtimien takana kyhjöttävälle elämälle, jolla ei ole luovalle taiteilijalle mitään tarjottavaa.
Maalari palaa avainkokemukseensa myöhemmissä esseissä, vuosikymmentenkin päästä ja kuvailee, kuinka hän oli päässyt sotiessaan kosketuksiin uuden elämänpiirin, erilaisten ihmisten kanssa. Taiteilijaidentiteetti oli joutunut väistymään, mutta oli imenyt samalla vaikutteita ja voimaantunut armottomien olosuhteiden äärellä. Siedettyään sodan harmautta, mudan ja pölyn kattamaa ankeutta, taiteilija oli ottanut värit haltuunsa ennen näkemättömällä voimalla ja rohkeudella. Hän oli hurmaantunut uuden sotakoneiston esiin marssittamista laitteista, jotka jättivät visuaalisen jälkensä tulevien töiden muotokieleen. Ranskalainen tuli puhaltaneeksi uusia tuulia koko taiteenalaan.
Muilta osin hän vain mainitsee roheasti olleensa sodan jäljiltä kiitollinen, ettei ollut "saanut turpiinsa".
Legerin vaiheista kirjoittaneet tahot kertovat, ettei hän enää palannut rintamalle selvittyään hengissä Verdun taistelun sinappikaasuhyökkäyksestä v. 1916. Toista maailmansotaa mies ei enää kokenut tarvitsevansa oman ilmaisunsa sen enempää kuin muidenkaan taiteen innovoimiseksi. Hänen mainitaan paenneen Amerikkaan. Hän palasi New Yorkiin sotavuosiksi 1940-1945 vaikututtuaan nopeatempoisesta kaupungista v. 1931 oleskelunsa yhteydessä.
Mikäli muodon ja tekemisen tekniikan kehittymisen mieltää itseisarvoisesti asettuvan etusijalle taiteilun uudistamisen suuntia ja keinovalikoimaa kartuttaessa, ranskalaisen maalarin sotatilan ylistyksen ymmärtää. Itse hän ei ihmeemmin teostensa varsinaista tematiikkaa ja sisältöjä kirjoituksissaan avaa tai hehkuta, vaan liikkuu esim. eri taidelajien kenttien yleisen vaikuttavuuden määrittelyn ja analysoinnin parissa.
Taiteilijuutensa alkuaikoina Légerin katsotaan lukeutuneen Picassonkin edustaman abstraktin, ei-esittävän kuvataiteen alulle saattaneen suuntauksen, kubismin kategoriaan. Kyseinen koulukunta ilmensi muutosta Einsteinin suhteellisuusteorian pirstaloimassa maailmankuvassa.
Légerillä sotakokemusten myötä kyseiselle suuntaukselle ominainen todellisuuden hajottaminen, sen käsitteellistäminen väistyi. Joiltain osin Légerin prosessointi näkyi yleisestä näkökulmasta katsottuna eräänlaisena muotokielen taantumana, paluuna kohti perinteistä esittävää, kuvailevaa maalaustaidetta. Tätä paluuta on kuitenkin pidetty enemmänkin “todellisuuden korjausliikkeenä”, pyrkimyksenä palata järjestykseen. Valinta heijasteli tai kenties oli omalta osaltaan jopa porttina kokonaiseen uuteen, sotien väliseksi klassismiksi nimettyyn taidesuuntaukseen.
Suomalainen, sotahistoriaankin perehtynyt asiantuntija tuli viitanneeksi loppuvuodesta 2024 pitämässään esitelmässä Yhdistyneiden kansakuntien asemaan muuttuneessa maailmanjärjestyksessä. Esimerkkinä sen piiriin kuuluvien maiden keskinäisen koheesion heikentyneistä vaikuttavuuksista hän mainitsi joidenkin järjestön jäsenvaltioiden v. 1961 Korean sodan jälkeen perustaman Sitoutumattomien maiden liikkeen (Non-Alligned Movement; NAM), johon kuuluu Wikipedian mukaan nykyään 2/3 YK:n jäsenvaltioista ja jopa 55% maailman koko väestöstä. Se koottiin tasapainottamaan toisen maailmansodan jälkeistä kaksinapaista NATO:n ja Varsovan liiton muodostamaa kattausta. Sitoutumattomien maiden liikkeen läntistä hegemoniaa haastamaan asemoitujen pyrkimysten mainittiin kuitenkin – ikävä kyllä – menettäneen ponttaan kylmän sodan päätyttyä samalla kun itse YK alkoi kadottaa vaikuttavuuttaan voimatasapainon säätelijänä. Sitoutumattomien maiden liikkeen mainittiin kuitenkin tarjonneen ja tarjoavan eräänlaista pohjaa nykyiselle BRICS-koalitiolle.
Voinee kuitenkin lisätä, että vaikka YK:n voimien koetaankin "historian loputtua" hiipuneen ja sen uskottavuuden nyt kokeneen kolauksen pyrkimyksissä tarjota keinoja ja malleja konfliktien ennaltaehkäisylle ja purkamiselle, sen tarkoitus ja päämäärä oli ja on edelleen kolmannen maailmansodan estäminen.
Esitelmöitsijä esitti yhdeksi nykyistä maailmantilaa koskevaksi luonnehdinaksi, että on kehkeytymässä, ellei jopa jo kehkeytynyt uusi kylmän sodan kaltainen olosuhde.
Kahden maailmansodan välisessä käymisen tilassa v. 1931 Léger pohti abstraktia taidetta ja sen alkusysäystä, kubistista koulukuntaa. Hän oli itse tuolloin jo suunnannut mustan, harmaan ja valkoisen kubismin maailmoista kokemustensa myötä kohti aiemmin mainittua uutta, helpommin lähestyttävää väri- ja muotokieltä, jonka nähdään julistevedoksiensa ansiosta ennakoineen pop-taidetta. Léger jättää puoliksi ilmaan abstraktia taidetta koskevan kysymyksen, että kenties tulevaisuus tulisi luokittelemaan sen "keinotekoisten paratiisien" joukkoon.
Minkälaisina, millaisessa valossa YK:n jäsenmailtaan vastaanottamien lahjojen, taide- ym. aarteiden symboliikka, niihin liitetyt saatteet, toivotukset ja korkealentoiset aforismit tulevat näyttäytymään, on täysin ja kokonaan lahjoittajatahojen päätettävissä.
25. 4. 2025.
_________
Viitteet, lähteet, taustaa:
⦁Juha Hernesniemi: Aivokirurgin muistelmat. E-kirja. WSOY. 2022.
⦁Fernard Léger: Maalaustaiteen tehtävät. Suomen taitelijaseura ry. 1981.
⦁Mitä meillä oli ennen Kiasmaa? Päivi Rajakari (toim.) Valtion taidemuseo. 2008.
⦁Global Visions. Risto Marjomaa. State of the World 2024. Lecture. 9.12. 2024.
⦁Global Visions. State of the World. Panel discussions. 9.12. 2024.
⦁Internet Archive. Fernard Léger (1881-1955)
Kommentit
Lähetä kommentti