Diplomatian verkostojen vaikeat kudelmat – luodaan loimet, varotaan sotkeutumasta lankoihin

Sijallensa suonet laita,
asemellensa aseta:
suutatusten suuret suonet,
valtasuonet vastatusten,
limitysten liutasuonet,
pienet suonet pääksytysten!
Siit' ota utuinen neula,
sulkkuniitti neulan päässä!
Ompele utuisin neuloin,
tinaneuloin tikkaele,
päitä suonten solmiele,
silkkinauhoilla sitele!

Kalevala. Viidestoista runo. 

kangaspuiden loimiin 
avatuvaan viriöön pujotettava
sukkula

Otaksuttavaa on, että rauhanpiippuja latailemaan hakeutuneiden sotasankareiden kielikuviin lienee harvemmin liitetty mitään kotiteollisuudesta tai -taloudesta lainattua sanastoa. Kukaan tuskin kehtaa sanoa viskaavansa kohta kutimensa nurkkaan, mutta voi hyvinkin uhata heittää pyyhkeen kehään. 

Kun Münchenin turvallisuuskonferenssista tiedottava Suomen presidentti havainnollisti kauan odotettua Ukrainan ja Venäjän välisten neuvottelujen pohjustusta sanonnalla "puurot ja vellit sekaisin", oli kotisohvalla heti helppo hahmottaa, että mahdollinen tulitaukohakuisuus on aivan eri asia kuin kestävän rauhan solmiminen. Kaikesta päätellen jo hyvään vauhtiin päässeen sukkuladiplomatian alkajaisiksi neuvottelujen puitteisiin, niihin liittyviin kaikenlaisiin epätarkkoihin käsitteisiin ja ilmauksiin on epäilemättä syytä luoda selkeyttä.

Hyllyt notkuvat historiankirjoja, joissa selitetään juurta jaksaen sotiin johtaneita tapahtumakulkuja.  Taitaa olla kuitenkin niin, että vastaavasti konfliktien ratkaisuja ei olla oltu niinkään kiinnostuneita avaamaan tai  tutkimaan.  

Todennäköistä, että edessä on hermojarepivä jännittäminen, saadaanko tuho loppumaan ja muodostuuko olotila kestävälle pohjalle. Alkaneen vuoden kuluessa uutisotsikoihin voi kenties odottaa nostettavan urheilusanastosta inspiroituneita muotoiluja pistevoitosta tai täystyrmäyksestä, ehkä jopa rikosoikeudellisen terminologian mukaisia käsitteitä  ehdottomasta tuomiosta, ehdollisesta rangaistuksesta tai tuomitsematta jättämisestä.

Onneksi rauhanneuvotteluille voi katsoa olevan jo jonkinlaisia pohjia, mikäli on uskominen yhtä  vuoden päivät sitten ilmestynyttä  ulkomaanasioihin erikoistuneen amerikkalaisen julkaisun juttua. Kerrotaan, että varsin pian helmikuussa 2022 alkaneen hyökkäyssodan ulospääsystä oltaisiin ryhdytty keskustelemaan ja huhtikuussa sopimisessa oltaisiin päästy jo aika pitkälle. Ukrainan ja Venäjän delegaatiot tapasivat  ensin Valko-Venäjällä, maaliskuussa oltiin siirrytty Turkkiin, Istanbuliin. Sovinnon solmimisen kirves heitettiin kuitenkin kaivoon. Ote tiukkeni sotakirveestä. 

Politiikan tutkija ja historioitsija ovat haastatelleet juttuunsa useita sekä neuvotteluihin osallistuneita  että tuolloin  länsimaiden hallinnoissa työskennelleitä virkamiehiä, jotka esiintyvät selvityksessä anonyymeinä. Epäonnistuneisiin neuvotteluyrityksiin koetaan liittyvän tiettyä arkaluonteisuutta. Hankkeen kariutumiseen on jälkeenpäin haettu selityksiä. Miksi diplomatian keinot eivät kantaneet?

Kyseinen menetys nousi esille viime viikolla, kun eräs brittitoimittaja keksi kysyä Ukrainan presidentiltä, pitääkö paikkaansa, että Britannian tuolloinen pääministeri olisi  torpedoinut  hyvään vauhtiin päässyttä rauhanprosessia. Brittipoliitikon näyttävästi uutisoitu, neuvottelujen suhteen kriittisille huhtikuun viikoille ajoittunut Kiovan-matka oli ensimmäinen ns. korkean profiilin maan valtionhallinnon edustajan tekemä vierailu Ukrainaan hyökkäyksen alettua. On väitetty, että saarivaltion tuki olisi ilmennyt kyseisen reissun yhteydessä kehotuksena olla allekirjoittamatta yhtään mitään ja "let´s just fight" – jatkaa taistelua. Sama syyte sisältyi Venäjän presidentin vuosi sitten amerikkalaismedialle antamaan  agendansa ja puitteittensa osalta hämmennystä herättävään haastatteluun. 

Mainitussa Ukrainan presidentin haastattelussa kiistetään, että englantilaisella olisi ollut valtaa sanella neuvottelujen kulkua, tai että sotaan pakotettua maata oltaisiin painostettu mihinkään. Kysymyksen johdosta hieman lamaantuneenkin oloinen haastateltava korostaa, että neuvottelut olivat tuolloin jo ajautuneet umpikujaan. Hänet oli aikaisemmin uhattu tappaa. Viimeisimmät Ukrainalle esitetyt ehdot olivat käytännössä  uhkavaatimuksia, jotka loukkasivat kansalaisten oikeuksia ja maan perustuslakia. Presidentti ei pidä olettamusta johdonmukaisena. Mihin Britannian  pääministeri olisi häntä painostanut? 

Kiovan taisteluksi nimetyn Ukrainan hallinnollisen keskuksen haltuunottoyrityksen suhteen oltiin epäilemättä vielä ruhjeilla, mutta se, että venäläiset joukot olivat epäonnistuneet valtaamaan pääkaupungin, oli varmasti vahvistanut taistelutahtoa. Hyökkääjät olivat alkaneet keskittyä seuraavaan vaiheeseen, tuhoamaan Ukrainan strategisesti kohtalokkaita ja tärkeitä itäosia. Butšan  "epäiltyjen sotarikosten sarja" oli juuri paljastunut Ukrainan armeijan vallattua kaupungin takaisin. Muutamaa päivää aiemmin presidentti oli osallistunut YK:n turvallisuusneuvoston kokoukseen ja penännyt järjestöltä vastuuta rauhan takaamiseksi – tuloksetta.

Amerikkalaisen ulkopolitiikkajulkaisun selvityksen pohjalta on kehitty rakentavia johtopäätöksiä. On yritetty kurottaa syyllisten etsimisen yli. Se, ettei kesken jääneissä neuvotteluissa päästy käsittelemään kaikkia yksityiskohtia, ei mitätöi kenties tärkeintä tosiasiaa. On näyttöä, että sotatilanteen vallitessa molemmat osapuolet kykenivät keskustelemaan sen päättämiseen tähtäävistä ja sen päättymisen jälkeisistä olosuhteista, Euroopan turvallisuuden ylläpitoon liittyvistä strategisista uudelleenjärjestelyistä.

Selvityksen pohjalta tehdyssä englantilaisessa sanomalehdessä julkaistussa kommentoivassa esseessä jaksetaan korostaa, että neuvottelujen jäsennyksen kaava pääsi hahmottumaan heti konfliktin puhjettua – niin vaikeiksi kun esim. alueita ja Ukrainan sotilaallista vahvuutta koskevien seikkojen setviminen osoittautuikin. Kompromissihakuisuudesta on todisteita. Ehdittiin jopa laatia joitakin sopimusluonnoksia. Niitä pallotellessa oltiin valmiita myös myönnytyksiin.

Yksi alkuperäisen, seikkaperäisesti laaditun artikkelin tulevaisuudessa häämottäviin diplomatiasukkulointeihin luottava konkreettinen näkökulma liittyy rauhanneuvottelujen marssijärjestykseen. Mainitaan, että keskeytyneissä tunnusteluissa tähdättiin "liian korealle, liian aikaisin". Etsittiin malttamattomasti lopullisia ratkaisuja pitkän ajan kuluessa kumuloituneisiin ja kärjistyneisiin perusristiriitoihin sen sijaan, että oltaisiin keskitytty ensin luomaan edellytyksiä tulitauolle ja joukkojen vetäytymiselle.

Ehkä joskus koittaa sekin päivä, jolloin sodan sääntöjen rikkomisesta vastuussa olevat tahot selvitetään ja asetetaan vastuuseen. Se lienee edes jonkin kansainvälisen oikeuden piiriin kuuluvan toimivallan tähtäimessä. Mitä tapahtuu, jos ei voi luottaa siihen, että maailmassa vielä oikeudentunto vallitsee ja vaikuttaa. Mutta aivan kuten edellisen hallituksemme puolustusministerinä toiminut parlamentaarikko eilisen pikaisesti koollekutsutun eduskuntaryhmien kokouksen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa ykskantaan totesi, ei ehkä kannata paljon puhua rauhanturvaamisesta tai rauhanturvajoukoista, kun ei ole vielä rauhaakaan.

Mitä kansainväliseen oikeuteen tulee, kuolleita ei saa takaisin, haavoitettuja haavattomiksi eikä kosto kanna. Yksi keino pahan kierteen katkaisemiseksi lienee etsiä sodassa ensimmäisenä hävinneeksi tuomittua totuutta, sitten kun sen aika on. Niin vastenmielistä kun kaikenlaisten sotarikosten setvimisen täytyy käytännössä olla, ne kuuluu prosessoida ja saada mieltää loppuunkäsitellyiksi.

Kenties historialliseen Venäjään usein vetoava ja viittaava itänaapurimme voisi näyttää esimerkkiä ja pitää huolen siitä, että puolueetonta oikeutta käydään ja että oikeus toteutuu. Idea "valtioiden välisten ristiriitojen sovitteluun keskittyvästä pysyvästä tuomioistuimesta" on venäläistä alkuperää. Se syntyi v. 1899 Haagin rauhankonferenssissa. 

Aloitteen konferenssista teki keisari Nikolai II: n ulkoministeri. ⁽ ¹

                                                                                                                                 19. 2. 2025.

_________

Lähteet: 

⦁ Kalevala. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia. 14. osa. 24. painos. SKS. 1964. 

¹ ⁾ The New Encyclopædia Britannica. 15th edition. By Encyclopædia Britannica. Inc. Printed in U.S.A. 1987.