...ja he kaikki pelastuivat? – yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa joka niemeen, notkohon, saarelmaan

 No man is an island entire of itself; every man
is a piece of the continent, a part of the main; 
if a clod be washed away by the sea, Europe 
is the less, as well as if a promontory were, as
well as any manner of thy friends or of thine
own were; any man's death diminishes me,
because I am involved in mankind.
And therefore never send to know for whom
the bell tolls; it tolls for thee.
Olde English Version:
No man is an Iland, intire of itselfe; every man
is a peece of the Continent, a part of the maine;
if a Clod bee washed away by the Sea, Europe
is the lesse, as well as if a Promontorie were, as
well as if a Manor of thy friends or of thine
owne were; any mans death diminishes me,
because I am involved in Mankinde;
And therefore never send to know for whom
the bell tolls; It tolls for thee.
                                  John Donne 1624 
Kukaan ei ole saari, itsessään täydellinen,
jokainen on osa mannerta, osa kaikkeutta;
jos meri huuhtoo pois maata, Eurooppa on vähemmän,
jää vain niemeke,
aivan sama ovatko asujaimisto ja tavat sinun tai ystäväsi
jokaisen kuolema on itseltä pois,
koska jokainen on osa ihmiskuntaa.
Siksi älä kysy kenelle kellot soivat;
ne soivat sinulle.

                                  vapaa käännös 

Hallitus päätti syyskuun budjettiriihessä sijoittaa lisää rahaa yhdenvertaisuus- eli rasismitiedonannon toteuttamiseen.⁽ ¹ Aiempaan ilmoitukseen verrattuna potin arvioidaan kasvaneen jopa kuusinkertaiseksi.


Eleen voi hyvinkin mieltää kompensoivan perin valitettavaa havaintoa, jonka mukaan sana ihmisoikeuskasvatus olisi pudotettu kesäkuussa julkaistusta hallitusohjelmasta kokonaan pois.⁽²

Täytyy toivoa, että toisin kuin viime vaalikaudella emme tällä alkaneella kohtaisi mitään sellaistajoka voisi vaikeuttaa nyt budjetoitujen hyvien suunnitelmien toteutumista.


Varmaa on, että kaikki hallitusohjelmat joutuvat jo lähtökohtaisestikin kritisoijien hampaisiin, sanahelinävaroituksin höystettynä tai ilman.


Koska elämme hämmentävän riemukkaasti vapaassa demokratiassa, oli poskilihaksia, 
vatsahappojakin aktivoivaa seurata, kuinka eräs kansanedustaja intoutui eduskunnan
istuntosalin puhujapöntöstä rohkeasti kikkailemaan kieltämättä perin profiloivalla 
sanavalinnalla. Klisheet, hurskastelu ja tekopyhyys paiskattiin kerta heitolla puntariin: 
reiluinta olisi myöntää, että olemme kaikki impivaaralaisia "Pohjolan kehitysmaan 
nokinaamojen", afrikkalaisiin n-alkuasukkaisiin samastettavien esi-isiemme jälkeläisiä. 
Viisi sukupolvea sitten ei kukaan suomalainen moisesta rinnastuksesta olisi kuulemma 
ollut moksiskaan.⁽ ³


Kieltämättä sangen kekseliästä luovuutta osoittava puheenvuoro muutama päivä aikaisemmin 
julkaistussa ns. rasismitiedonannossa peräänkuulutetun kohdan "Kärjistämisen ja 
vastakkainasettelun sijaan on etsittävä yhteistä suuntaa" soveltamiseksi. ⁽ ¹

Kyseistä näkökulmaa vasten oma nuttura alkoi kummasti kiristää pähkäillessä, mahtoiko 
olla järjen häivääkään siinä, että nuorna tyttönä ahmitun murhamamma Agatha Christien
tuotannon yhden v. 1939 ilmestyneen Englannin rannikkoseudun saarelle sijoittuvan
murhamysteerin nimi "Kymmenen pientä n-poikaa" muutettiin USA:ssa heti tuoreeltaan 
muotoon "Eikä yksikään pelastunut". Jossain vaiheessa kirjan nimen evoluutiossa n-sanaa oli 
käväissyt korvaamassa Amerikan alkuperäisväestöön viittavaa i-sana. Senkin katsottiin ylittävän
asiallisen kielenkäytön rajat – jo 1960-luvulla ennen mitään woke-ilmiötä tai sitä edeltävää
pc-kulttuurin esiinmarssia.

Mitä profiloitumiseen ja profilointiin tulee, aktivoituivat ns. äidinvaistot kummasti tilanteessa,
jossa pieni joukko pääkaupungin asukkaita oli kokoontunut ilmaisemaan surunvalittelunsa
erään valitettavan tapahtuman johdosta. Sangen pahamaineisellekin aukiolle kerääntynyt
väki vaikutti varsin rauhalliselta. Tästä huolimatta eräs kynttiläasetelmien äärelle hiljentynyt
arabinuorukainen ilmaisi hätänsä: hänellä ei ollut passia mukanaan. 


Saavutettavuuteen liittyvistä ymmärrettävistä syistä varmuudella tietämättä, että kyseessä oli 
mitä todennäköisimmin ennalta ilmoitettu, laillinen julkinen kokoontuminen, hän kaiken 
varalta ennakoi, että virkavalta saattaisi huonolla tuurilla olla kiinnostunut juuri hänestä, eikä 
tarvittavaa asiakirjaa olisi ollut lainvalvoljille esittää. Kuuron nuoren pelkokertoimia 
todennäköisesti lisäsi seikka, ettei yhteistä kieltä esim. juuri tuolloin päivystävien
järjestyksenvalvojien kanssa välttämättä olisi löytynyt. 


Varautuneisuudestaan huolimatta mitään teräaseita ym. tykötarpeita nuorukainen ei arvatenkaan 
mukanaan kantanut, tuskin seuralaisensakaan. Tyttöystävää ja tämän kavereita mukaan ehtineet
passit vaikuttivat taskussa rauhoittavan.


Kuvatun kaltaisia marginaalitapauksia löytyy tietty aina. Emme kuitenkaan voi luottaa, että 
kaikilla erilaisuutta signaloivilla ihmisillä olisi välttämättä puhtaat jauhot pussissaan.


Kaikki kuusi miljoonaa euroa ovat varmasti tarpeen, kun mm. kaikkien koulutusasteiden 
ylläpitäjät varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin osallistetaan mukaan tärkeään tehtävään
rasisminvastaisen kampanjoinnin toteuttamiseksi.


Omien koulumaailmassa tehtyjen havaintojen perusteella yläkoulua käyvien 
maahanmuuttajataustaisten identiteetin voi sanoa elävän eräänlaista 
terävöitymisvaihetta siinä missä kaikkien muidenkin suomalaisten ikätovereiden. 
On merkittävää, missä määrin nämä eritaustaiset nuoret vaikuttavat olevan 
juuristaan ylpeitä. Koska yhdenmukaisuuden paine murrosikäisellä on jonkinmoinen, seikka ei 
välttämättä joka tilanteessa käy ilmi. Varovainen tunnustelu saattaa kuitenkin paljastaa
omanlaisensa itsetunnon, jonka voimistaminen ansaitsisi tulla otetuksi huomioon.


Puhutaan toiseudesta, toiseuttamisesta. Maahanmuuttajaperheen lapselle
vanhemmilta peritty ja omaksuttu identiteetti, omat juuret, perheen ja suvun lähtömaan ja sen 
kansan historia ovat kunnia-asia. Aivan kuin tämä kriittisessäkin valossa esiintyvä toiseuden
käsite olisikin yllättäen – näkökulmasta riippuen– myöskin ehdoton ylpeyden aihe.


Aikuisille suunnatussa monikulttuurisuuskasvatuksessa tähdentyi, että olemme  
väärässä ajatellessamme, että maahanmuuttajat eläisivät kahden kulttuurin
välissä. Annettiin ymmärtää, että yksilöillä on aina oma, eheä kulttuurinsa, joka koostuu
erilaisista aineksista ja  vaikutteista. 


Se, että maahanmuuttajataustaiset luonnostaan lukevat
ympäristöstään merkkejä, impulsseja, sanattomia viestejä, tekee heistä
valppaita ja oivaltavia, varovaisiakin. Sopeutumiseen ja sulautumiseen suunnatut voimavarat 
saattavat olla heillä – tilanteesta riippuen– joskus koetuksella. Toisin kuin ehkä tahdomme 
huomata, he osaavat myös kunnioittaa maamme oloja, vaikka eivät joka vuosi esim. Afrikassa 
ramppaisikaan sikäläisiä olosuhteita fiilistelemässä. 


Koska maahanmuuttajataustaisissa perheissä puhutaan tavallisesti vähintään kahta kieltä, joista 
oletettavasti se ensimmäisenä opittu on ns. tunnekieli, olisi kiva, jos 
yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja rasismin poistamista voitaisiin juhlistaa esim. yhdellä
toimenpiteellä, jolla kenties voitaisiin varmistaa, että maahanmuuttajien oman äidinkielen
ylläpitämistä tuettaisiin enemmän. Vaikka tällainen ylellisyys Suomen perustuslaissakin
mainitaan, näiden kaikkien mahdollisten kielten opetusryhmät loistavat
lähinnä poissaolollaan. Kerrotaan, että vahva ensikieli, sen tukeminen, huolto ja tähän
kehitykseen olennaisesti linkittyvä identiteetti luovat pohjan kaikelle oppimiselle, 
hahmottamiselle ja omaksumiselle. ⁽ ⁴’ ⁵


Onkin pakko esittää kysymys, onko kotien tiedottamisessa kenties puutteita.
Kielten opetus järjestetään, jos ilmoittautuneita on tarpeeksi. Jos näistä mahdollisuuksista ei
perheissä tiedetä, eikä kukaan mihinkään ilmoittaudu, näitä erilaisten ongelmien
ennaltaehkäisyn kannalta todennäköisesti suhteellisen tärkeitä opetusryhmiä ei 
luonnollisestikaan nähdä tarpeelliseksi perustaa.



                                                                                                                            6. 12. 2023.


______

Viitteet, taustaa:



¹ ⁾ 
Valtioneuvoston tiedonanto yhdenvertaisuuden, tasa-arvoisuuden ja 
syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. 31.8.2023. S.2.
² ⁾
Matti Rautiainen: Koulujen ihmisoikeuskasvatusta kannattaa tukea. 7.8.2023.
³
Perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarja puhuu valtioneuvoston tiedonannon käsittelyssä. Tiedonannossa käsitellään yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämistä suomalaisessa yhteiskunnassa. 6.9.2023.
Opetushallitus: Oman äidinkielen tukeminen.
 
Opetushallitus: Oma kieli, oma mieli.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Niin kaunis on kuolla sun joukkosi eessä Vaan kauniimpi elää elämään syntyneessä"

Tää maailma on niin kylmä? – sotien juonittelijoiden taiteen säännöt

Ukot ja akat asialla – maailman onnellisimman maan aineksia?