Oman maansa historian parempi tunteminen auttaa venäläisiä myös ymmärtämään miten asiat ovat kehittyneet kuten ovat – mistä nousevat korruptio, kaoottinen talousjärjestelmä, epätasapainoinen poliittinen järjestelmä. Perm- 36:n kaltaiset museot auttavat venäläisiä ymmärtämään paremmin, keitä he ovat ja miten he voivat estää johtajiaan koskaan toistamasta menneisyyden rikoksia. ⁽ ¹
Anne Applebaum: Tarinoita Gulagista. 2003.
 |
Vuonna 1989 Neuvostoliitossa
julkaistun lp-levyn kansi.
|
Syyskuisella sunnuntaikävelyllä v.1990 tie vei Senaatintorin poikki. Tuomiokirkon portaiden juurelle kerääntynyt muutaman kymmenen ihmisen joukko näytti hyörivän uteliaana ja valppaana jonkin ympärillä. Osa rykelmää reunustaneista, tiukkailmeisistä, tarkkasilmäistä miehistä räpsi kameroillaan kuvia summittaisesti, mahdollisimman moneen suuntaan, mahdollisimman monista kasvoista.
Ihmismuuri ei ollut niin tiheä, etteikö sen keskeltä olisi voinut erottaa veikeäniloiset Mikhail Gorbatšovin ja Raisa Gorbatšovan. Turvamiesten reflekseistä saattoi päätellä, ettei piipahdusta torilla oltu suunniteltu etukäteen. Ehkä Gorbatšovit olivat päättäneet poiketa virallisesta ohjelmasta vierailtuaan Yhdysvaltain presidenttiparin kanssa läheisessä rakennuksessa.
Me muutamat helsinkiläiset saimme hykerrellä pariskunnan luomassa ilmapiirissä. Turvamiehiä lukuunottamatta kaikki hymyilivät hurmioituneina niin, että lähestyttiin silkkaa hihkuntaa. He olivat siinä ulottuvillamme, kosketustusetäisyyden päässä. Tiedä sitten, oliko pariskunnan säteilyvoima seurausta huomion keskipisteenä olemisesta vai tihkuiko heistä vilpitön hyväntahtoisuus ja kirkasotsaisuus.
Berliinin muuri oli murtunut vajaa vuosi aikaisemmin. Kylmä sodan aikakausi oli päättynyt. Tuntui, että noissa kahdessa, protokollasta poikenneen valtiovierailijan lapsenomaisen riemun täyttämässä ihmisessä ruumiillistui toivo.
Kuvan
lp-levy on peräisin noilta ajoilta. Se on julkaistu maaliskuussa 1989
glasnostin nosteessa. Myyntituloilla perustettiin Venäjälle kansainvälisen ympäristöjärjestön toimipiste.
Kyseinen ympäristöjärjestö lisättiin ei-toivottujen toimijoiden, ulkomaisten agenttien listalle v. 2015.
Yllättävää, että vaikka Ukrainaan kohdistetun hyökkäyssodan myötä Venäjän lainsäädäntöä on entisestään kiristetty niin, että kansalaisyhteiskunta on henkitoreissaan, kaikkea sen toimintaa ei kuitenkaan ole kuulemma täysin tukahdutettu. Osa toimii ulkomailta käsin, myös ns.
maan alla.
Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö soittaa aina heinäkuussa. Kesätyöntekijät laitetaan käymään läpi kuukausilahjoittajia. Tavoitteena on saada nostettua lahjoitussummaa muutamalla eurolla. Toisin kuin muiden vastaavanlaisten, vieraista numeroista kontaktoivien suoramarkkinoijien tai muuten rahasta kiinnostuneiden tahojen, näiden henkilöiden kanssa tulee juteltua ihan mielikseen ennen kuin he pääsevät itse asiaan muistuttamalla, että minkään maan hallinto ei tue heidän toimintaansa. Järjestö tarvitsee rahaa, sen olemassaolo on vapaaehtoisten lahjoitusten varassa.
Tällä kertaa puhetta tuli johdateltua Venäjän tilanteeseen. Miten siellä menee?
Valtio on soittajan mukaan jäädyttänyt järjestön varat. Lehdistön ja muun median toimintaa on rajoitettu. Jos on aiemminkin ollut vaikeaa saada ääntä kuuluviin, nyt se on lähes mahdotonta. Viimeisimmästä jäsenlehdestä saa lukea, että järjestön vuosikymmeniä Moskovassa toiminut osasto on saanut lähteä maasta. Paikallista tilannetta on luonnollisesti hyvin vaikea seurata.
Omia lahjoittamiaan kymppejä ja satasia ei tietenkään miellä korvamerkinneensä, mutta on selvää, että osan niistä olisi kiva kuvitella päätyvän itäisen naapurin – voisiko sanoa – äärimmäisen takakireän hallinnon kuormittamien ihmisten elämän inhimillistämiseen tähtääviin toimiin.
Järjestön Moskovan toimisto
suljettiin puolisentoista kuukautta Ukrainaan kohdistetun hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Kyseinen organisaatio ei jakanut maan hallinnon tarinaa siitä, että erikoisoperaation tarkoituksena on suojella Ukrainan venäjänkielistä väestöä ukrainalaisilta uusnatseilta. Sen sijaan se
tuomitsi jyrkästi Venäjän ukrainalaisiin siviilikohteisiin suuntaamat hyökkäykset.
Viimeisimmän jäsenlehden artikkeli avaa prosessia, miten Venäjästä tuli valtio, joka pyrkii tukahduttamaan vapaan mielipiteenilmaisun. Venäjän media ehti kokea lyhyen ja intensiivisen vapauden kauden 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua.⁽ ² ’ ⁽ ³ Nykyisen hallinnon osalta sananvapautta rajoittamaan tähtäävän monitulkintaisen ja polveilevan lainkirjaimen säätämisen katsotaan ajoittuvan istuvan presidentin valtakauden alkuun tämän astuessa pääministerin virkaan v.
1999 ennen ensimmäistä presidenttiyttä. Mediakontrollin katsotaan alkaneen tuolloin kiristyä.
On esitetty, että selkeä käänne tapahtui presidentin kolmannen kauden alussa v. 2012. Naapurimaiden
liikehdintä oli iskostanut Venäjän hallintoon pelon. Pelot kävivät toteen. Duuman ja presidentin vaalien ympärillä leijuneista epäselvyyyksistä suivaantuneet ihmiset kokoontuivat
kaduille. Heidän näkemyksensä demokratiasta ei toteutunut. Mielenilmaukset kohdistetettiin suoraan sen hetkistä poliittista hallintoa vastaan.
Hallinto katsoi, että uhat piti eliminoida. Ensimmäinen versio ulkomaalaisten agenttien toimintaa eliminoivista
laeista tuli voimaan. Se oli kohdistettu kansalaisjärjestöihin, jotka harjoittavat poliittiseksi katsottua toimintaa ulkomaisen rahoituksen avulla. Joukkotiedotusvälineisiin lakia sovellettiin v. 2017, yksittäisiin esim. sosiaalisessa mediassa epäilyttävinä profiloituviin henkilöihin v. 2019. ⁽ ⁴
Rangaistukset koskevat myös
taiteilijoita, joiden toimintaan voi katsoa liittyvän poliittisia ulottuvuuksia ja jotka saavat ulkomailla toteutuneista työsuoritteistaan palkkaa.
Ukrainaan suunnattua hyökkäystä edeltävän kauden viimeisimmät kiristystoimet paljastuivat myrkytysyrityksen kohteeksi päätyneen, toivuttuaan ja kotiin Venäjälle palattuaan
pidätetyksi joutuneen oppositiojohtajan vapauttamista vaativien ihmisten mielenilmausten yhteydessä tammikuussa 2021. "Ääriaineksia", "ei-toivottuja järjestöjä" ja "ulkomaisia agentteja" koskevia lakeja on tuosta lähtien sovellettu erityisesti valtion harjoittamaa politiikkaa kyseenalaistavaan toimintaan ja vapaisiin tiedotusvälineisiin. Hallinnon vakautta uhkaa mikä tahansa kansalaistoiminta. ⁽
³ ’ ⁽ ⁴
Poliittisten oikeuksien vähittäiset rajoitukset ovat tutkijan mukaan saattaneet mennä eräänlaisen sosiaalisen sopimuksen tiliin. Ihmiset ovat pikku hiljaa luopuneet vapaudestaan ja tunteneet saavansa vastalahjaksi tietynlaista turvaa ja järjestelmän vakautta autoritäärisen hallinnon alaisuudessa. Toisaalta lait ja niiden tulkinta ovat aina olleet joka tapauksessa kaksi eri asiaa. Käytännössä tämän hallinnon yhden tärkeimmän vallassapysymisen työkalupakin konkreettisin anti on ollut laittaa pelko kiertämään mahdollisimman mielivaltaisin keinoin.
Venäjän törkeiden sotatoimien sytyttyäkin tutkija kysyy, miksei esim.
Saudi-Arabian ja
Kiinan suhtautumista kansalaisoikeuksiin ja demokratiaan kyseenalaisteta vastaavalla hartaudella – puhumattakaan
EU: n sisällä tapahtuvasta poliittisten oikeuksien rajoittamisesta.
Vapaa kansalaisyhteiskunta on Venäjällä tuomittu odottamaan parempia aikoja. Ihme kyllä, ainakaan toistaiseksi omaa pankkitiliä suoraveloittava järjestö ei ole vieraan vallan agentti -
listalla. Se on onnistunut välttämään poliitisen leiman. Venäjän ulkopuolelta anonyymin viestisovelluksen kautta tavoitetun
mediajohtajan mukaan organisaatio pystyy näin ollen edelleen tekemään tutkimuksia, järjestämään kampanjoita ja auttamaan poliittisia vankeja.
Herää kysymys, miten ihmeessä se tehdään.
30. 7. 2022.
________
Viitteet:
⦁ Ellei toisin ilmene, tietolähde on Amnestyn jäsenlehti. Amnesty Posti 5. 2022. Amnesty International Suomen osasto ry.
⦁(Alkuperäinen gulageista muistuttava Perm 36 -museo, josta Applebaum kirjoittaa, on nykyään
virtuaalinen. Museota ylläpitänyt kansalaisjärjestö julistettiin vieraan vallan agentiksi v. 2014. Museo
lakkautettiin v. 2017. Fyysisen kohteen paikalla on nykyään museo, joka Gulag-museon verkkosivuja ylläpitävän Yhdysvalloissa rekisteröidyn maailmanlaajuisen
Sites of Conscious -järjestön mukaan pitää gulageja tärkeinä osatekijöinä Neuvostoliiton menestymisessä toisessa maailmansodassa.)
¹ ⁾
Hannu Himanen: Länttä vai itää: Suomen geopolitiikan paluu. Docendo. 2017. s. 92.
² ⁾ emt. s. 162.
⁴ ⁾ mt. s. 4
__
Kommentit
Lähetä kommentti