Olimme kuin sisaruksia Valko-Venäjän ja Venäjän kanssa. Siitä ei ole mitään jäljellä.⁽ ¹
Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina olivat kuin sisaruksia.
Jos hyökkäys tulee ja he ampuvat, me puolustaudumme.⁽ ²
- Tširnihivin, muutaman kymmenen kilometrin päässä
Valko-Venäjän rajasta sijaitsevan ukrainalaisen
kaupungin asukkaat. 18 .2. 2022. -
 |
Keisarinnan kivi. Kauppatori. Helsinki.
18.2.2022.
|
Kun ehtii iltaisin viime hetkellä ennen kassan sulkeutumista erääseen helsinkiläiseen uimahalliin, pääsee osaksi varsin monikulttuurista atmosfääriä. Tapana on kiteyttää, että altaissa, niiden reunamilla, saunassa, suihkutiloissa ja pukuhuoneissa kuulee myös suomea. Niin metkalta kuin johonkin suomen ja somalin hybridikieleen törmääminen siirtymävaiheen hissimatkalla tuntuukin, on hyväksyttävä, että naisten puolelle ehtiessä silkka venäjä on varsinkin vesijumpan aikoihin lähestulkoon valtakielen asemassa. Vaan ei hätää: yllätyksekseen saa huomata, että saunan lauteilla yhteiseksi kieleksi löytyy suomi.
Kaiken tämän arjen riemastuttavan monimuotoisuuden harjaannuttaman kylpijän naamalle läiskähti kuitenkin koulukirjaesimerkin omainen primitiivinen pelkotila samaisessa uimahallissa Ukrainan kriisin (2014) huipennuttua Krimin valtaukseen. Kun rutiininomaisesti jälleen kerran vastaanotti pukuhuoneessa vilvoitellessaan monotonista, uimahallin sulkemisen manöövereistä toitottavasta kuulutusten virrasta sen venäjänkielistä osaa, toiminta pysähtyi hetkeksi. Vaikka tiedossa oli, mikä suurin maahanmuuttajaryhmän kieli on,⁽ ³ tämä perin tutuksi käynyt sähköinen litania iski suoraan hermoon. Uutisvirrasta oli jäänyt kaikumaan erityisesti yksi lausunto: oli tehty selväksi, että Venäjän intresseissä oli levittäytyä venäjää puhuville alueille.
Shokki.
- Apua! Onko heitä jo tarpeeksi?
Krimin valtaajan strategia ei vielä tuolloin avautunut. Nyt vaikuttimista on artikuloidumpaa tietoa. On selvää, että kielialueemme ei kuulu ainakaan tähän nimenomaiseen skenarioon.
Venäjän Ukraina-suhdetta määrittää tarina, narratiivi, josta konkreettisimpana jäänteenä, yhä havaittavana todisteena on kuuluminen samaan itäslaavilaiseen, muinaisvenäjästä polveutuvaan kieliperheeseen yhdessä valkovenäjän kanssa. Tätä taustaa vasten yksi karvaimpia viimeaikaisia loukkauksia lienee Ukrainan parlamentin heinäkuussa hyväksymä laki, joka määritti Krimin tataarit, karaiitit ja krymchakit alkuperäiskansoiksi. Maassa asuvia venäläisiä ei lasketa Ukrainan alkuperäiskansoihin. Katsotaan, että heillä on oma maa Ukrainan valtion ulkopuolella.
Venäjän presidentti toteaa artikkelissaan, että hänen sanansa saattavat nostattaa vihaa – myös, että ne voidaan tulkita monella eri tapaa. ⁽⁴ Yksi tulkinta voisi olla, että kansallisromantiikan siivin havitellaan elintilaa, jolle on tarkoitus perustaa laajempaa yhteistä kieli- ja kulttuurialuetta venäjän sateenvarjon alle. Näin itäslaavilainen perimä toteutuisi modernina versiona? Aivan kuten esim. saksa tai englanti yhdistää erillisiä valtioita, myös näiden toisiaan läheisesti muistuttavien, yhden imperiumversion ajoilta juurtuvien, keskenään samankaltaisten ukrainan, valkovenäjän ja venäjän varaan voisi rakentaa uutta, muiden suurten kielialueiden kanssa kilpailevaa venäjänkielistä valtakulttuuria?
Tänään ei enää harhaisesti havitella, vaan väkivalloin ryöstetään. Ihmisyyden nimissä olisi tahtonut uskoa, että lopulta ei ole olemassa selittämätöntä, irrationaalia vihaa eikä sokeaa, tosiasiat kieltävää laajenemisvimmaa. On alistuttava nielaisemaan tyhjää. Tuntuu, että on itsepintaisesti alettava jäljittää, millaisia erilaisia toimintamalleja kansallisille käyttäytymisille voi hakea historiasta. Ei voi elää maailmassa, jossa pitää heittää kaikki syy- ja seuraussuhteet romukoppaan.
Venäjän keisarinnnan, Aleksanteri II: n äidin Aleksandra Fjodorovnan mukaan nimetty monumentti on muodossa tai toisessa koristanut kauppatoria v:sta 1835. Aleksandra oli vieraillut Helsingissä miehensä Nikolai I: n kanssa muutamaa vuotta aiemmin. Keisarinnan kiveksi nimettyä obeliskia syöstiin paikaltaan venäläisten matruusien toimesta vallankumouksellisisssa melskeissä keväällä 1917. Kaikkien häväistyjen kohteiden – rakennelman yläosan, maapallon ja kaksipäisen kotkan – palauttaminen onnistui vasta v. 1971 kaupunginvaltuuston päätöksellä. ⁽⁵
Monumentti sijaitsee Ruotsin suurlähetystön edessä. Kuvaan tallentunut asetelma (kyseinen obeliski ja Ruotsin lippu) kiteyttää niin Suomen asemaa maailmankartalla, siihen johtaneita vaiheita kuin nykyisiä arkisia käytänteitäkin.
Ainakin 1990-luvun alussa Ruotsin kansallismuseon seinältä saattoi lukea viittauksen yhteiseen menneisyyteemme muodossa "Finland förloras" tms. Suomi siis menetettiin. Voi sanoa, että täysin he eivät meitä kuitenkaan menettäneet. Ruotsi on yhä suomen ohella toinen kansalliskielemme, suomalaisten oppivelvollisuuteen kuuluu ruotsin kielen opiskelu. Kun alakoululaisten on aika ruotsin valmiuksia alkaa tankata, kyseenalaistavia äänenpainoja ei kuitenkaan kuulu sen enempää kuin minkään muunkaan oppiaineen ollessa kyseessä. Me siis sopeudumme, kaikesta huolimatta.
Kielellä on kieltämättä aina merkittävä asema niin henkilökohtaisen kuin kansallisenkin identiteetin rakentumisessa, niin merkittävä, että sen turvin, siihen vetoamalla valtiot ovat kautta aikojen käyneet rajanvetoa ja käyttäneet valtaa. Kuuluisa Wittgensteinin lausahdos "kieleni rajat ovat maailmani rajat" voidaan valjastaa eri käyttötarkoituksiin. Suhde kieleen voi olla salliva ja osallistava. Kielen avulla kautta voidaan myös rajata, sulkea pois – tai painostaa.
Kun Ruotsi Suomen Venäjän autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi menetti, talonpoikaissääty anoi Porvoon valtiopäivillä kieliolojen säilyttämistä ennallaan. Ruotsi sai pitää asemansa opetuksen, hallinnon ja oikeudenkäynnin kielenä. Vaikka vain harvalla suomalaisella tähän sivistyneistön kieleen oli mahdollisuus vihkiytyä, sen katsottiin tarjoavan turvallisemman ympäristön kuin täysin outo venäjä. Venäjän intresseissä oli myöntyä ja pitää suomalaiset tyytyväisinä. Saimme pitää myös ns. kustavilaiset perustuslait, mikä sulki pois mm. maaorjuuden. Tsaristinen ideologia takasi, ettei Euroopassa viriävä nationalismi aktivoinut Venäjää ainakaan Suomen suhteen. Se ei nähnyt tarpeelliseksi harjoittaa mitään erityisen terävöitettyä kielipolitiikkaa uudessa suuriruhtinaskunnassaan. ⁽⁶
Suomen itsenäistymistarina kietoutui tästä eteen päin oleellisilta osin suomen ja ruotsin kielten ympärille, niiden välisiin kiistoihin, mutta myös sellaiseen vuorovaikutussuhteeseen, josta molemmat enemmän tai vähemmän hyötyivät, halusivat tai eivät. Autonomian ajan venäläistämispyrkimysten aikaisessa politiikassa kielikysymys toimi milloin kiihokkeena, milloin välikappaleena, milloin liimana. Nopeasti muuttuvissa yhteiskunnallisissa suhdanteissa leirit syttyivät, yhdistyivät, erityivät ja sammuivat. Kaikesta huolimatta valtakielen asemaa saatiin edistettyä.
Suomi ja ruotsi eivät ainakaan toistaiseksi ole tällä maaperällä pahemmin toisiaan syövyttäneet vuosisatojenkaan kuluessa. Ehkä kielten välille syntyi jonkinlainen kitkeränsuloinen, hedelmällinen symbioosi, jonka varaan on voitu perustaa yleistä suvaitsevaisuutta. Venäjän kielen päällekin täällä ymmärretään.
Tänään kielipoliittisissa tavoitteissa ja ohjelmissa liputetaan inklusiivisuuden, tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisen osallisuuden puolesta. Osa suomalaisista mieltää kansallisen identiteettinsä olevan jo liikkeessä tavalla, joka yhdistää maailmankansalaisuuden ja syvimmän suomalaisuuden olemuksen. Katsetta on suunnattu eteenpäin kohti monimuotoista maailmankuvaa.
Ilman konkreettisia tekoja kaikki visioinnit ovat tietenkin pelkkää omahyväistä sanahelinää.
Kuitenkin, kaikki vähäisimmätkin toimet, julkilausumat, ulostulot, unelmat, jotka tähtäävät mahdollisimman kauas mistään, minkä voisi vähimmässäkään määrin mieltää etnonationalismin saastuttamaksi, täytäntöönpanoa vailla olevaksi vainoharhaiseksi mielivallaksi, tuntuvat juuri nyt äärimmäisen tärkeiltä.
24. 2. 2022.
__________
Viitteet:
¹ ⁾ Yle Ukrainassa: Valko-Venäjän rajan tuntumassa mahdollinen hyökkäys huolettaa –
"Lukašenka on nykyään Putinin sylikoira" ³ ⁾ Helsingin tilastollinen vuosikirja. Helsingin kaupungin kanslia. Kaupunkitieto. 2021. s. 38
⁴ ⁾ Vladimir Putin: On The Historical Unity of Russians and Ukrainians. 2021. ⁵ ⁾ Sofia Aittomaa: Kejserliga monument i Finland. Tillkomst, mottagande och bemötande. Väitös. Åbo Akademi. Taidehistoria. Humanististen tieteiden, psykologian ja teologian tiedekunta. 2019. ⁶ ⁾ Eino Jutikkala, Kauko Pirinen: Suomen historia. Weilin+Göös. 1966.
¹
Kommentit
Lähetä kommentti