Maailman sulkeuduttua itseltään viruksen pelossa sen lisäksi, että osa työstä ja opiskeluista siirtyi verkkoon, myös nojatuolimatkailu sai uusia muotoja. Museoihin alettiiin järjestää virtuaalikierroksia. Tuntui hyvältä idealta päästä verestämään muistoa siitä, miltä tuntuikaan käydä jossain Pariisissa katsomassa erästä pientä pleksin peittämää taulua, jossa nainen hymyilee jo lähes säälien loputonta, ohikävelevää ihmisvirtaa arvioidessaan. Yhteisöpalvelimen mainostama ilmainen kierros oli juuri alkamassa ja ilmoittautuminen edellytti vain luottokorttitietojen kirjaamista alustalle. Aiempi vastaava hakeutuminen itäisen naapurimaan taideaarteiden äärelle oli järjestynyt suunnitelmallisemmin, läpinäkyvän ja rehellisen prosessin myötä. Tuskallista myöntää, että tällä kertaa kaiho ja kiihko nopeasta pääsystä kulttuurielämyksen äärelle ohitti harkintakyvyn. Hälytyskellot soivat vasta kun kävi ilmi, ettei juuri alkaneeseen tilaisuuteen päässytkään osallistumaan kirjautumises...