Hiuksemme ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadilta – missä kulkee koskemattomuuden hienovarainen raja?

"Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Hänen kunniaansa tai mainettaan ei saa halventaa."

"Lapsella on oikeus saada tietoa esim. television, radion ja lehtien välityksellä. Valtiolla on

velvollisuus rohkaista tiedotusvälineitä tuottamaan lapsen hyvinvointia ja kehitystä tukevaa aineistoa. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta aineistolta."

  - Unicef: YK:n lapsen oikeuksien sopimus (1989) tiivistettynä; 
                                      artiklat 16 ja 17 -   

"Digitaalisen teknologian avulla saamme informaatiota kaikkialta maailmasta istumalla huoneen nurkassa";"Internet on todella tärkeä tiedon ja viestinnän kanava, koska se on helppokäyttöinen ja helposti saavutettavissa. Mutta joskus unohdamme, että on myös muita keinoja etsiä tietoa"; "[Digitaalinen teknologia] tutustutti minut tärkeimpiin näkökohtiin siitä, miten indentifioin itseni"; "Kun olet surullinen, Internet voi auttaa näkemään jotain, joka tuo iloa."

   - Lasten kommentteja "Oikeutemme digitaalisessa maailmassa" -raportista YK:n lapsen oikeuksien                                                                                             sopimukseen v. 2021 lisättyä tulkintaohjetta varten -

         

Miniatyyrinukke lasivitriinissä.
Lelumuseo.
Suomenlinna. 2019.

Aikoinaan yllättäen tavattu, vuosien takainen lapsuudentoveri kertoi säästäneensä ihailua herättäneet poikkeuksellisen upeat, pitkät hiuksensa leikkaamattomina, kunnes hänellä olisi mahdollisuus kylpeä yhdessä poikaystävänsä kanssa. Tämä oli ilmaissut tahtovansa osallistua rakastettunsa hiusten pesemiseen. 

Vastaus ilmaan nousseeseen sanattomaan kysymykseen oli, että tämä tapahtuisi vasta sitten kun he olisivat menneet naimisiin. Parikymppisten, jossain määrin yhteistä taustaa omaavien neitosten ei tarvinnut keskenään sanoittaa ilmeistä tosiasiaa. Nuoripari oli päättänyt, että suhde kestäisi, vaikka he verhoaisivat kehonsa siihen saakka kunnes ajan ja paikan ykseys palvelisi molempien arvoja ja tavoitteita. 

Esimerkkinä vastakkaisesta kehityssuunnasta voi katsoa käyvän tilanteen, joka puolestaan herätti omanlaistaan ihmetystä eräässä iranilaisessa ikätoverissa kuluneena keväänä. Seuratessa ekaluokkalaisten sokkoleikkiä koulun pihassa nainen ilmensi suhteellisen voimakkaasti havaintonsa lasten toiminnasta. Mainittakoon, että kommentoijan taustasta huolimatta ja vastoin vielä tuolloin aiheeseen tarpeeksi perehtymättömän keskustelukumppanin olettamaa, hänen reaktionsa ei kummunnut niinkään uskonnon viitekehyksestä. 

Tosiaan. Sen sijaan, että lapset olisivat tunnistelleet kiinni nappaamaansa kaveria hiusten, kasvonpiirteiden tai vaatteiden perusteella, he ikäänkuin käyttivät tilaisuutta hyväkseen kosketellakseen toistensa "private parts", ns. uimapukualueita. Kyseistä, helposti hahmottuvaa termiä käytetään, kun oppilaita neuvotaan suomaan toisilleen kehorauha. Siitä huolimatta, että asiaa on käsitelty ja lasten tiedostavuutta kohennettu, he nähtävästi kokevat ajoittain aiheelliseksi testata rajoja turvallisessa ympäristössä, jonka koulu voi tarjota. 

Suomessa suhteellisen vähän aikaa oleilleelle toisen sivilisaation edustajalle ei voinut kuin todeta, että täällä päin maailmaa kun ollaan sokkoa leikitty myös omassa lapsuudessa, moiset elkeet eivät kuuluneet keinovalikoimaan. 

Yleisellä tasolla ympäristön muutos on tietty huomattava. Ajan henki ja atmosfääri ovat kaikessa vapautuneisuudessaan erilaiset kuin aikaisemmin, vuosikymmeniä sitten. Suvaitsevaisuus ja sallivuus ovat positiivisia asioita. Millaisilla seikoilla on eniten painoarvoa ja merkitystä lapsen maailman muokkautumisessa? Millaisten vaikutteiden pyörteissä pienet ja isommat koululaiset elävät verrattuna esim. johonkin viidenkymmenen vuoden takaiseen kokemuspiiriin? Mitä voi tehdä, jos ilmenee jotain, jonka voi katsoa viettävän lapsen kuvastoa, sanastoa ja toimintamalleja kenties täysin väärille raiteille? Miten hahmottaa ja rajata emotionaalisen ja kehoon kohdistuvan väärin- tai hyväksikäytön piirteet poissulkevien ja niitä mahdollistavien ympäristöjen alueita? 

Jos ja kun lapset altistuvat erilaisissa ympäristöissä ikätasoon kuulumattomille sisällöille ja lähestymisille,  miten erotella vahingolliset vaikutteet, toimijuudet ja toimijat turvallisen välimatkan päähän tai kokonaan pois, lasten ulottumattomiin? Miten taata lapsen kaikenlainen koskemattomuus, jonka suojissa kasvu ja kehitys voivat tasapainoisesti edetä, omassa tahdissa? Mistä kuvatunlainen piirre lasten sokkoleikissä mahdollisesti kertoo? Millaisia vaikutteita he ottavat vastaan, millaisia esikuvia he seuraavat "influensseri"-ilmiön vallattua alaa sfäärissä, johon voi lukea kuuluvaksi paljon sellaista, joka ei välttämättä palvele ikätason mukaista rakentumista? 

Joskus vastaan osunut viittaus amerikkalaiseen antropologiin Margaret Meadiin on jäänyt vaille tarkennusta. Hän oli tutkinut jotain primitiivistä luonnonkansaa ja päätynyt ylistämään havainnoimiaan tietynlaiseen vapautuneisuuteen ja rajoittamattomuuteen liittyneitä käytänteitä kasvattamisessa ja tapakulttuurissa. Paluu v. 1928 julkaistuun kenttäutkimuksen tiimoilta koottuun kirjaan tarkentaa, että läpäisevänä näkökulmana on aineiston peilaaminen amerikkalaista elämänmenoa vasten. Meadin edustamassa sivilisaatiossa oltiin alettu erikseen kiinnittää huomiota lasten ja nuorten ei-toivottuun käyttäytymiseen. Antropologi oli huolissaan heihin kohdistuvista paineista ja odotuksista.

Mead tiivisti myöhemmin päämääräkseen ihmisten vapauttamisen ennakkoluuloistaan ja itsekeskeisyydestään, koska niin kauan kuin tunnetaan vain omaa kulttuuria, ei tiedetä, mikä tavoissa on synnynnäistä, mikä opittua. Hänen mukaansa oli syytä laajentaa käsityksiä muun muassa siitä, mikä on naisellista, mikä miehekästä, mikä inhimillistä.

Meadin mainitaan lähteneen Polynesiaan, Samoalle hakemaan perusteluja nyt jo vanhentuneeksi osoitetulle teorialle, jonka mukaan yksilönkehitys toistaa lajinkehityksen vaiheet. Häntä kiinnosti, mitkä aikuistumiseen liittyvät ongelmat ovat kulttuurin, mitkä fysiologian määräämiä. Hänen johtopäätöksensä oli, että biologinen puberteetti on yhtälainen kaikkialla, mutta ennen kaikkea ympäristön sosiaaliset ja psykologiset tekijät vaikuttavat kasvuun, murrosikään ja aikuistumiseen vahvasti. Tätä kulttuurisen determinismin kuin myös vastakkaisen geneettisen determinismin mukaista näkemystä ovat paikanneet ja korvanneet tätä nykyä toisenlaiset tutkimukselliset linjat. Biososiaaliset ja -kulttuuriset mallit ovat lähteneet etsimään vastauksia yksilönkehityksen kysymyksiin kulttuurin, ympäristön ja fysiologian välisistä dynamiikoista. 

Alussa siteeratut artiklatiivistelmät kuuluvat Yhdistyneiden kansakuntien v.1989 tekemään lapsen oikeuksien sopimukseen, "ensimmäiseen kansainväliseen lainsäädännöllisesti sitovaan asiakirjaan lasten täysimääräisten ihmisoikeuksien takaamiseksi kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa". Sitä edelsi vuonna 1959 hyväksytty yleisluontoinen lapsen oikeuksien julistus, joka ei kylläkään sitonut valtioita oikeudellisesti kuten tämä jälkimmäinen yritys. YK:n sivuilta voi nähdä, että järjestön jäsenmaiden lisäksi myös Palestiina, Vatikaani ja Cookin saaret ovat ratifioineet lapsen oikeuksien sopimuksen. Ainoa valtio, joka on jäänyt lapsen kansalais-, kulttuuri-, talous-, poliittiset ja sosiaaliset oikeudet määrittelevän sitoumuksen ulkopuolelle, on Yhdysvallat.

 

 YK:n lasten oikeuksien komitea linjasi v. 2021, että kyseisiä oikeuksia on pyrittävä soveltamaan ja turvaamaan myös digitaalisessa ympäristössä. Jälkikäteen annettujen ohjeiden tarkoitus on selventää ihmisoikeussopimusten säännöksiä ja ehdottaa uusia lähestymistapoja sopimusten toteuttamiseksi. 

Komitean laatimassa ohjeistuksessa lähdetään tosiasiasta, ettei digitaalista ympäristöä ole lähtökohtaisesti suunniteltu lapsille, joskin sillä on merkittävä rooli heidän elämässään. Lisäksi verkkoympäristön vaikutus heijastuu yhä enenevässä määrin sen ulkopuoliseen, konkreettiseen maailmaan. Pidetään tärkeänä, että lapsilla on tasaveroiset oikeudet palveluihin, joihin osallistuminen on mahdollista kokonaan tai osittain digitaalisten käyttöliittymien kautta. Huomionarvoista on, että komitea kartoitti lasten omia kokemuksia ja mielipiteitä ohjeistuksen valmisteluprosessissa. Valtiollisten toimijoiden ja erilaisten sidosryhmien ohella kuultiin yli seitsemääsataa 9-22 -vuotiasta lasta ja nuorta kahdestakymmenestäkahdeksasta kuuden eri maanosan valtiosta. Jotta oltaisiin voitu oppia heiltä, joiden ääni ei yleensä pääse kuuluviin, etusijalle oli asetettu globaalin etelän erilaisia kohdennettuja tarpeita omaavien lasten ja nuorten osallistaminen.

Kyseistä linjausta päätettiin tästä näkökulmasta alkaa sovittaa Euroopan Unionin perusoikeuskirjaan v. 2022.  Siihen oltiin jo v. 2007 ehditty lisätä lasten suojaamista ja huolehtimista koskevien näkökulmien tulkitsemista helpottavia selityksiä. Vaikka mainitaan, ettei em. ohjeilla ole itsessään lakiin verrattavissa olevaa asemaa, niiden katsottiin toimivan arvokkaana välineenä EU:n perusoikeuksien säännöksiä tarkennettaessa. Itse asiassa koko perusoikeuskirjaa koskevan oikeudellisen vaikutuksen mainitaan olevan epäselvää. Piirre kertonee useita  EU:n jäsenvaltiota askarruttavasta keskusjohtoisuudesta ja sen säätelystä. 

EU-komission laatimassa muun muassa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemistä ja torjumista koskevassa aloitteessa lähdetään siitä, että Unioni pitää lapsen suojaamista sekä offline- että  online- ympäristöissä prioriteettina. Viestivalvontaan kohdistetun, nyttemmin "Chat control" -nimikkeen alla kulkevan asetusehdotuksen tekstin mukaan on ensisijaisen tärkeää, että lapsen etua voidaan vaalia ja hyvinvointinsa taata niin paikallisesti, internetistä irrallaan kuin verkkoon yhdistettynäkin. 

Euroopan Unionin lainsäädännön uudistustavoitteista ja -paineista kuullaan ja niistä keskustellaan suurten linjausten yhteydessä myös kotimaassa, valtakunnan tasolla. Yksi digitaaliseen resilienssiin, verkkoympäristön sietokykyyn oleellisesti kytkeytyvä solmukohta koskee käytännössä hieman yllättäenkin yhtä monessa Euroopan maassa säädettyä pyhää perusoikeutta, kirjesalaisuutta. Oman maamme ensimmäiseen v. 1919 säädettyyn perustuslakiin kirjesalaisuus liitettiin uskonnon- ja sananvapauden sekä kotirauhan ohella.

Jo ennen kyseiseen aloitteeseen liittyvää debatointia on pohdittu, miten vanhemmat voivat varmistaa viestisalaisuutta rikkomatta, ettei lapsi altistu verkon eri medioissa, keskustelu- ja viestikentillä mahdollisesti vahingoittavan tai muuten manipuloivan materiaalin vaikutuksille.

Toistaiseksi edellämainittua aloitetta, jonka laajuutta paremmin kuvaaviksi avainasanoiksi prosessin seurannassa on nostettu "kansainväliset tietoverkot, yhteiskunta, internet, lasten suojaus, lasten oikeudet, toimet väkivallan torjumiseksi, ihmiskauppa ja siirtolaisten salakuljetus" ei ole vielä hyväksytty. Jäsenmaiden enemmistön tukea ei ole löytynyt. Vastustusta herättää esityksen sisältämä ehdotus, joka mahdollistaa kajoamisen luottamuksellisuuden suojaan. Muun muassa suomalainen kyberalan asiantuntijataho kommentoi, että digitaalisessa viestinnässä salauksen käyttö vastaa suljettua kirjekuorta. Mainitaan, että viestien skannaamisen valtuuksien luovuttaminen viranomaistahoille vain monimutkaistaisi seurannan hallintaa ja lisäisi haavoittuvuuksia. Käytännössä olisi kuulemma odotettavissa vain eräänlainen kilpajuoksu, jossa väärinkäyttäjätahot etsisivät ja löytäisivät uusia keinoja kiertääkseen valvonnan. Verkkoliikenteen sääntelyn sijaan ehdotetaan, että olisi syytä keskittyä ennaltaehkäisemään hyväksikäyttöä ja kehittämään keinoja sen ratkaisemiseksi. 

EU-lainsäädännön rattaistossa jumittavan aloitteen voi kuulemma nähdä osuvana esimerkkinä siitä, kuinka haastavaa on säädellä digitaalisen aineiston ja viestinnän hallintaa demokraattisessa yhteiskunnassa. Tiedepiireissä YK:n lasten oikeuksien komitean käynnistämän sopimuksentulkintaohjeiden laatimisprosessin esitetään käyvän tärkeästä ennakkotapauksesta. Lasten oikeuksien ja internetin sääntelyn tiimoilla käytävä valmistelutyö osoittaa kuinka kansainvälisiin ihmisoikeuksellisiin instrumentteihin on mahdollisuus vaikuttaa kansalaisyhteiskunnasta käsin.  

Lainsäätämismenettelyn monipolvisesta ja -mutkaisesta polusta huolimatta viestintäalustoja tarjoavat toimijat ovat jo ennen kyseistä aloitettakin verkkoliikennettä vapaaehtoisesti valvoneet aina kuluvan vuoden huhtikuuhun saakka – olivat käyttäjät siitä täysin tietoisia olleet tai eivät. Tavoite valvonnan siirtämisestä valtiolliselle taholle on osoittautunut erityisen ongelmalliseksi. 

Vuosien takaiseen kiistelyyn siitä, miten olisi suhtauduttava Syyrian al-Holin leirillä eläviin lapsiin, oli kansalaisena suhteellisen yksioikoista ottaa kantaa. Ensireaktio oli, että totta kai lapsen etu menisi kaiken edelle. Lähtökohtana Suomessa pidettiinkin sitä, ettei lapsen perusoikeuksia voitu kyseisissä olosuhteissa taata. Toisaalta kävi kuulemma ilmi, ettei hallintojemme välillä ollut mahdollista noudattaa mitään laillista menettelytapaa erottaa lapset äideistään, jotka olivat päätyneet leirille ideologisista syistä. Yhteistyöhön suostuneet äidit saatiin toimitettua lapsineen Suomeen. Päädyttiin ratkaisuun, että jos ja kun epäillään kytköksiä mahdollisiin  terroristisiin hankkeisiin, moiset aikeet voidaan sulkea pois laillisilla seurantamenetelmillä. Kaikki naiset eivät ole tahtoneet leiriltä poistua vielä tänäkään päivänä. 

YK:n lapsen oikeuksien komitean aloite sopimusta tarkentavan säätelykehyksen laatimiseksi syntyi tarpeesta reagoida ajantasaisuuteen. Vuonna 1989 valmistuneen lapsen oikeuksien sopimuksen luonnostelu oli tapahtunut ennen samana vuonna keksittyä World Wide Web´iä, minkä katsottiin edellyttävän oikeuksien uudelleentulkintaa. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, sekä Euroopan Unionin, sen jäsenvaltioiden että kansainvälisten toimijoiden tasolla lasten oikeuksia digitaaliseen ympäristöön solveltavissa lainsäädäntöprosesseissa ja toimissa on painottunut vaarojen korostaminen ja uhkien eliminoimiseen pakottaminen. Tätä näkökulmaa oikaistakseen tutkijat ovat tahtoneet nostaa "lain hengestä" sen ajamaa saavutettavuutta suhteessa sanan- ja kokoontumisvapauteen, tiedonsaantiin, koulutukseen, täysipainoiseen kehitykseen, kulttuurisiin toimiin, leikkiin sekä terveyttä ja hyvinvointia edistäviin mahdollisuuksiin yksityisyyttä, identiteettiä ja yhteisyyttä vahvistavassa verkkoympäristössä. 

Säätelykehyksen laatijoiden katsotaan kuitenkin olevan tietoisia siitä, että sopimusvaltioihin kohdistuu odotuksia, jotka eivät miellytä digitaalisia ympäristöjä tuottavia ja ylläpitäviä yrityksiä. Pitäisi varmistaa, että niiden palveluehdoissa asetettaisiin lasten oikeudet kaupallisten etujen edelle. Verkon hallintatoimien pitäisi käytännössä ulottua liike-elämään, jonka piirissä useimmat järjestelmät suunnitellaan. "Aikuiset vastaan lapset"- otsakkeella nimetyn artikkelin mukaan pelätään kuitenkin kaikenlaista. Poliitikot pitävät lasten oikeuksien toteutumista liian vaikeana. Yrityksissä uhkana pidetään kuulemma ylimääräisiä kustannuksia. Myös internetin muuttuminen "lapselliseksi" aiheuttaa huolta. Joidenkin internetin hallinnon asiantuntijoiden mainitaan pahoittelevan, kuinka lasten huomio kiinnitetään tässä odotellessa "tarkemmin määrittelemättömiin" tiloihin ja aikoihin. Joidenkin taas kerrotaan ilmaisseen näkemyksen, että lasten digitaalinen elämä on vanhempien ja huoltajien asia. 

Joidenkin koulusurmista uutisoivien juttujen yhteydessä on käynyt ilmi, että kyseisiin tekoihin ajautuneet lapset ja nuoret ovat saaneet vaikutteita verkon tarjoamista esikuvista ja/tai että he ovat jopa manifestoineet aikeistaan ennalta jollain sosiaalisen median alustalla. Ihmishengen vaatineen kouluun suunnatun hyökkäyksen jälkeisessä varsin apeassa tilassa kävi niin, että näki mielessään eräänlaisen toiveajatuksen tuottaman näyn. Jospa kaikkien koulun oppilaiden vanhemmat kokoontuisivat rakennuksen pääoven edustalle, täyttäisivät pihan, olisivat paikoillaan ja vaiti, yötä päivää  –  kunnes jokin liikahtaisi. Parituhatta äänetöntä hahmoa vaatimassa jostain tai joiltakin jotain rotia johonkin "tarkemmin määrittelemättömään".

                            

                                                                                                                                                  11. 6. 2026.

___________

Viitteet, lähteet, taustaa:

⦁Otsikossa mukailtu Raamatun Korkean veisun neljättä laulua.

⦁Unicef. Lapsen oikeuksien sopimus tiivistettynä. 

⦁Margaret Mead: Coming of Age in Samoa; a Psychological Study of Primitive Youth for Western Civilization. New York. W. Morrow & Company. 1928.

⦁Christian

Djeffa: 

Children’s Rights by Design and Internet Governance: Revisiting General Comment No. 25 (2021) on Children’s Rights in Relation to the Digital Environment. 2022.

⦁Sonia Livingstone & Amanda Third & Gerison Lansdown: Children vs adults: negotiating UNCRC General comment No. 25 on childrens rights in the digital environment. Handbook of Media and Communication Governance. 2024.

⦁5rights Foundation. "Help us make digital spaces safe for children and young people."– Auta digitaalisten tilojen turvallistamisessa lapsille ja nuorille. Päättäjille ja yrityksille suunnattavan vetoomuksen allekirjoitussivu. 

⦁Tiedonhaussa hyödynnetty tekoälyä.