Chaplinin viimeinen gägi Hollywoodissa – rauhanlietsojan paluu rikospaikalle
"When I give food to the poor, they call me a saint. When I ask why they are poor, they call me a communist.
"Kun annan köyhille ruokaa, minua kutsutaan pyhimykseksi. Kun kysyn miksi he ovat köyhiä,
sanotaan, että olen kommunisti."
"He pelkäävät minua yhä."
1972
 |
| " Peacemongerer"–"Rauhanlietsoja" Sommitelma museossa nähdyistä, Hitlerin työhuoneen karttapallon viereen asetetuista valokuvista. ⦁ Chaplin "Diktaattorina" ⦁ Neuvostoliittolaisia sotilaita Berliinin valtauksessa 1945 |
Kävelykeppivaltikka vapisi toisessa kädessä aikansa ikään kuin ensisijainen tarve olisi kohdistunut sen suomaan mahdollisuuteen saada maasta tukea. Vanhus onnistui kuitenkin tarttumaan kaksin käsin päähineeseen. Vaatekappaleen keikauttamistemppua ei nähtävästi oltu harjoitettu vähään aikaan eikä motoriikka ollut entisessä terässä. Hattu tipahti lattialle.
Kohtauksen kuluessa juhlistetun taiteilijan kasvoilta saattaa lukea kimmoisimman plastisuuden kadottuakin perienglantilaista hienostunutta pidättyväisyyttä ja kohteliaisuutta, jonka voi nähdä peittäneen syvän ristiriitaista hämmentyneisyyttä, kenties varovaista sarkasmiakin. Englantiin v. 1952 matkustaneelta Chaplinilta oli evätty maahanpaluun mahdollisuus. Seuraavana vuonna hän oli tosin itse perunut paluulupa-anomuksensa. Kirjat muutettiin Sveitsiin. Siellä taiteilija asui elämänsä loppuun saakka. FBI seurasi "vaarallisen" elokuvantekijän toimia varulta tämän kuoleman jälkeenkin. Naurettavana eleenä hänen olisi otaksuttu pitäneen myös haudanryöstäjiensä vaatimia lunnaita. Tähän vedoten perikunta kieltäytyi niitä maksamasta. Rosvot saatiin kiinni, ruumiskin löydettiin ja haudattiin vaan syvemmälle.
Chaplin oli esimerkki henkilöstä, joka suuntasi 1900-luvun alussa kohti unelmien kultamaata. Länsirannikon auringon alla, sen filmaamiselle suotuisassa valossa brittisiirtolainen, Lontoon live-lavoilla gägejään testaillut vaudeville-esiintyjä edisti kyseisen taiteenalan kehittymistä teollisuudeksi asti, synnytti Hollywoodia. Voinee väittää, että harvat elokuvat koskaan, missään, ovat onnistuneet tavoittamaan yhtä laajalla skaalalla yleisöpohjaa eri puolilla maailmaa, eri ikäisiä, eri taustaisia. Omista, sangen vaatimattomista lähtökohdistaan käsin kertojanääntään kehittäneen Chaplinin kielimuurit ylittäviä tarinoita läpäisi tietty inhimillinen näkökulma, jota komiikka muovasi vastustamattomaksi.
Siinä missä ranskalaisen Jacques Tatin tuotannon hieman kärkevämpänä näyttäytyvä ihmiskuntakriittisyys peittyi aikoinaan naurettavien kärjistysten liennyttävyyteen, Chaplinin arvottavaksikin tarkoitettua kommentoivuutta ei välttämättä ole koettu kovinkaan päällekäyvänä – empatiaanostattavana kylläkin. Hänen on kuvailtu ensimmäisistä elokuvistaan lähtien keskittyneen "aistillisesti ja intensiivisesti pääasioihin: uneen, lepoon, ruokaan, asuntoon". Kyseisten tarvehierarkian teemojen tarkastelu koomisuuden läpi tuottaa lähinnä vaikutelman lempeydestä – ei niinkään vallankumoushakuisuudesta.
Sitäkin hämmästyttävämpää, että Chaplin päätyi vainotuksi yhden kylmän sodan oireen ja hoitomuodon, Amerikan hallinnon valtuuttamien, liittovaltion poliisin FBI:n masinoimien kommunistivainojen kohteeksi. Oma seurantakansio oli perustettu jo 1920-luvulla. Chaplin oli tehnyt päätöksen olla hankkimatta USA:n kansalaisuutta, mikä nähtävästi herätti lisääntyneen kansallismielisyyden ilmapiirissä viranomaisten epäluuloja. Hänen oli havaittu tavanneen kommunistista ideologiaa kannattavan henkilön. Lisäksi mainitaan häneen kohdistetun epäilyjä, joiden mukaan hän olisi lahjoittanut rahaa kommunistista ideologiaa tunnustavalle puolueorganisaatiolle. Tilisiirtoa, kuten muitakaan syytöksiä ei tosin voitu koskaan näyttää toteen. FBI piti kuitenkin perusteltuna tehdä yhteistyötä Hollywoodista kirjoittavien toimittajien kanssa, jotka levittivät Chaplinista omanlaistaan kampanjatietoa.
Merkittävintä lienee, että lopulta Chaplinin mielipiteet toisen maailmansodan toimista saatiin tulkittua neuvostoliittomyönteisiksi ja amerikanvastaisiksi. Kun natsi-Saksaa kritisoiva Diktaattori-elokuva (1940) valmistui ensi-iltaan, sotaan osallistumisen suhteen varovaisuutta noudattanut USA oli jo päätynyt varustamaan joukkoja tukeakseen Britanniaa. Pari vuotta myöhemmin v. 1942 Chaplin intoutui esittämään julkisesti "Venäjän sodan avustus" -organisaation illallisilla kannanoton USA:n toisen rintaman perustamisen puolesta Eurooppaan natsien vastaisen sodan voittamiseksi. USA tahtoi tukea. Franklin Roosevelt oli jo allekirjoittanut Lend Lease -sopimuksen Moskovassa edellisenä vuonna. Chaplinin ei voinut täten nähdä tukeneen minkään maanalaisen neuvostoliittolaisen peiteorganisaation toimintaa. Taustalla kerrotaan kylläkin olleen Chaplinin pelonsekainen olettama, että USA toistaisi ensimmäisen maailmansodan aikaisen kaavan ja päätyisi päätöstä viivytellessään vuodattamaan niin natsi- että neuvosto- kuin muidenkin liittoutuneiden sotilaiden verta. Tämä tahdottiin kääntää myöhemmin kylmän sodan edettyä osoitukseksi epäisänmaallisuudesta ja sympatioista vastakkaisen ideologian edustajavaltiota kohtaan.
Chaplinia ei suostuttu näkemään anti-fasistisessa valossa. Hänelle myöskään suotu tukea ns. liberaalilta anti-kommunistiselta taholta. Minkään puolueen jäsen hän ei koskaan ollut. Myöhemmissä yhteyksissä pitämissään puheissa Chaplin joutui tarkentamaan suhdettaan väitettyyn "vallankumouksellisuuteen": "I don’t want a radical change. I want an evolutionary change. I don’t want to go back to the days of rugged individualism.” – "En tahdo radikaalia muutosta. Tahdon evolutiivista muutosta. En tahdo, että palaamme kovan individualistiseen aikaan."
Chaplinin lämminhenkinen tuotanto oli saavuttanut suuren suosion ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina myös Euroopassa tarjotessaan vastapainoa ajan ankaruudelle. Miettiessään uutta tarinaa Chaplin ei varoituksista huolimatta kaihtanut yhdistää komediaa ajankohtaiseen aiheeseen. Chaplinin "Kivääri olalle vie" -teoksen (1918) aiheena oli kulkurihahmon edesottamukset sodan melskeessä. Tyylilaji piti. Gägit sijoitettiin juoksuhautoihin. Riski kuulemma kannatti ottaa. Mustan ja absurdin huumorin läpäisemä, todennäköisesti enemmän terapeuttisena kuin sotaa lietsovana koettu elokuva nähtiin isänmaallisessa valossa.
Kerrotaan, ettei Chaplin osallistunut sotaan emämaansa Britannian velvoittamanakaan. Käytännössä hän oli kuulemma Amerikan vuosiensa ajan lähinnä Britannian suurlähetystön kansalainen. Vankkumattomana rauhanpuolustajana Chaplinilla tuskin oli mitään sitä vastaan, että hänen tuotantotyhtiönsä epäsi kallisarvoisen sankarinsa värväytymisen ja ettei häntä kelpuutettu tantereelle fyysisten ominaisuuksiensa puolesta. Hyvitykseksi hän sijoitti osan elokuviensa henkilökohtaisesta tuotosta sotaoblikaatioihin, joukkovelkakirjoihin, joilla aseistusta rahoitettiin. Edellä mainitun elokuvan kuvausten aikana tehdyn lyhytelokuva "Bond´in" (1918) tarkoitus oli tehostaa kyseistä toimintaa kannustamalla muita tekemään samoin.
Nuori filmiteollisuudenala reagoi Chaplinin myötä modernin sodankäynnin airueeseen hieman jälkijättöisesti. "Kivääri olalle vie" -elokuvan kuvaukset aloitettiin vasta sodan aikana. Ensi-ilta koitti muutamaa viikkoa ennen tulitaukoa.
Samoin ei voi sanoa käyneen reilu sata vuotta myöhemmin tuotetun sotaelokuvagenren edustajan kanssa. Tämä Hollywood-teos pääsi maailman ensi-iltaan pari kuukautta sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Eurooppalaisesta näkökulmasta tuntui suhteellisen jäätävältä istua hulppeassa elokuvateatterissa, jossa "Top gun" -hävittäjälentäjien menopelien jyly tuntui olleen laitettu tärisyttämään niin penkkejä, seiniä kuin lattioitakin.
Tämä "Top Gun" on jatkoa 36 vuotta aikaisemmin ilmestyneelle ensimmäiselle osalle.
Brittiläinen geopolitiikan asiantuntija oli nähnyt elokuvan tuoreeltaan edustamansa tutkimuslaitoksen Aasian toimipisteessä. Keväällä 2017 ei vielä oltu tiedetty, kuinka mahdottomaksi tehtäväksi filmin saattaminen elokuvateattereihin osoittautuisi. Ensitietojen mukaan Top Gun: Maverick´ ia oli ollut määrä päästä katsomaan kesällä 2019. Seuraavaa ilmoitettua kesäkuun 2020 etappia oli siirtänyt koronapandemia-aika.
Financial Times -lehteen Singaporesta käsin kirjoittanut geopolitiikan tietäjä kiirehti kertomaan, että USA:n hallinnossa oltiin moitteettoman ajoittuneita elokuvan julkaisemisen aiheuttaman nosteen suhteen. Presidentti oli juuri ennen ensi-iltaa pyörähtänyt tervehtimässä Indopasifisen merialueen vaikuttavimpia valtioita Intiaa, Australiaa ja Etelä-Koreaa. Kansainvälisen politiikan nokittelukoodiin katsottiin liittyvän Venäjän ja Kiinan "puheenvuoro" vierailun isäntänä toimineen Japanin nurkilla "strategisten ydinasevalmiuksilla varustettujen pommikoneiden" muodossa. USA: n presidentin vierailu tulkittiin provokaationa.
Sinänsä turhaa, voisi sanoa, jos ottaa huomioon elokuvaan sisältyvän hätähuudon, haurauden ja huolen ilmaisun. Alkupuolella sanoitetaan, että USA:n suurvallan sotakone on auttamattoman jälkeenjäänyt. Rivien väliin upotettu huomautus, että tietyillä kilpailevilla valloilla alkaa olla käytössä sellaista korkeampaa teknologiaa, jota vasten mikään ihmislähtöinen lentäjäsankaruus ei enää meinaa mitään.
Kirjoittaja analysoi ensimmäisen "Top Gun" ´in (1986) ilmentäneen Hollywoodin kieliopissa Reaganin luotsaaman Amerikan sotilaallisen kyvykkyyden ylivertaisuutta. Sitä peilattiin Neuvostoliittoa vasten Gorbatšovin kauden (1985- 1991) tervetuliaisiksi. Kyseisten herrojen kesken käytiin kylläkin aika pian sanallisia neuvotteluja. Sovittiin ydinaseohjusten hautaamisesta Euroopan alueella, sillä erää.
Maailmassa ikäänkuin liennyttiin hetkeksi.
21. 6. 2026.
_____________
Viitteet, lähteet, taustaa:
⦁Erzsébet Árvay. When Security Overrules Reason: McCarthyism in View of The Cases of Charles Chaplin and Lucille Ball. La voce del silenzio. N° 28, 4. 2016.
⦁Richard Carr: Charlie Chaplin. A Political Biography From Victorian Britain To Modern America. Routledge. 2017.
Korjaus 24. 6. 2026. Etelä-Korea, Australia ja Intia määritellään Indopasifisen merialueen valtioiksi, ei Tyynenmeren.
Kommentit
Lähetä kommentti