Kun aseet puhuvat – älysodan tuotekehittelyä taistelukenttien laboratorioissa

Ai Weiwei Question: Will the world war III be humans vs. technology?

AI answer: The nature of potential conflicts in the future is uncertain. While there are concerns about the role of technology, predicting specific scenarios is challenging.

Ai Weiwei answer: This question lacks a solid foundation. Human wars arise from inevitable demands in the development of human society. While wars may appear to contravene the principals of life they represent a stage of political demands. Technology, being a tool manipulated by human beings is merely a phenomenon. The world war III will not be a conflict between humans and technology, in my opinion. 

(Ai Weiwei-kysymys: Tullaanko kolmas maailmansota käymään ihmisten ja teknologian välillä?

Tekoälyvastaus: Mahdollisten konfliktien luonne tulevaisuudessa on epävarma. Koska teknologian roolia ei voida varmuudella määrittää, tarkkojen näkymien ennustaminen on vaikeaa.

Ai Weiwei-vastaus: Kysymykseltä puuttuu vankka pohja. Ihmisten käymät sodat aiheutuvat yhteiskunnan kehitykseen kohdistuvista väistämättömistä haasteista. Samalla kun sodat vaikuttavat olevan ristiriidassa elämän perusedellytysten kanssa, ne ilmentävät poliittisten vaatimusten tilaa. Ihmisen työvälineeksi manipuolima teknologia on vain ilmiö. Oma näkemykseni on, ettei kolmatta maailmansotaa tulla käymään ihmisten ja teknologian välillä. [vapaa käännös]) 

                                                     

                                                                       

                                                                            - Ai Weiwei: Ai vs. AI. 81 kysymystä. Kysymys 36/81 -                                       

Näytteitä Ranskan ja Iso-Britannian,
Irlannin, Kanadan
ja Amerikan, Iso-Britannian ja Intian sekä Saksan
ja Amerikan välisistä transatlanttisista
lennätinkaapeleista. 1850-l. – v. 1900. 
Kommunikaatiomuseo. Berliini. 2018.

Yhden Kultaranta-keskustelua kommentoineen, mm. ulkopolitiikan saralla vuosikymmeniä diplomaattina vaikuttaneen suomalaisen emeritus-hahmon puheenvuoro näytti kumpuavan kuin toisesta maailmasta, menneisyydestä. Edeltäneenkin paneelin henki ja suunta oli toki ollut voimakkaasti etukenoinen, olihan kautta linjan pohdinnassa, miten tulevaisuutta uuden maailmanjärjestyksen kehyksissä oikein pitäisi sihtailla. 

Hyvin usein puheissa nousivat juuri parasta aikaa kaikkein konkreettisimmiksi, akuuteimmiksi ja kiireellisimmiksi seikoiksi koettavat puolustautuminen ja siihen käytettävät summat. Yli yhdeksänkymmenen vuoden ikäinen herrasmies vaikutti hieman turhautuneelta. Hän täräytti keskustelun loppupuolella ilmenneiden puolustusmenojen prosenttilukujen spekulointien jatkeeksi, että raha ei olisikaan puolustuksessa se pääasiallinen ongelma, vaan poliittinen omistautuminen ja tahto, man power – mies- tai ihmisvoima – jonka turvin kehittää sotakonetta pitkällä tähtäimellä. Aikaa ja rahaa hänen mukaansa tarvittaisiin myös, mutta että ennen kaikkea spirit, henki olisi sitkeän suunnitelmallisuuden paras tae.

Opiskelija-aikoina – 1980-luvun lopussa – soluasunnossa vaihtuvan asujaimiston joukossa oli yhtenä kesänä mahdollisuus tutustua erääseen jugoslavialaiseen ikätoveriin. Hän kertoi olevansa kotoisin Ljubljanasta, Slovenian seudulta. Vuolasta puhetta siivitti vahva tietoisuus omasta taustasta. Henki oli todella päällä. Hyvin pian saattoi havaita, että kotiseuturakkaus oli varsin raastavaa laatua ja piirtyi suhteessa rajattuun osaan Jugoslavian kansalaisista, otantaan, josta pyrittiin sulkemaan muut asujat erikseen. Kyseessä ei ollut mikään eteerinen Jean d' Arc -tyyppinen uhrautuva ja jalo marttyyriys, vaan tulisieluinen verbaalinen aggressio, jonka kohteeksi on jälkeen päin tullut palauttaneeksi ja tarkentaneeksi saman valtion rajojen sisällä vaikuttaneet serbit. Ainakin he. Myös muslimeista annettiin todistusta.

Vuorovaikutustilanteet yhteisessä keittiötilassa olivat aika pitkälle kiusallista eläytymistä kyseisiin jännitteisiin. Myönnettävä, että paljon meni yli käsityskyvyn. Omassa, vastaavassa hädin tuskin kahdenkymmenen vuoden aikana kertyneen elämänpiirin ja -kokemuksen kuplassa ei ollut moista eetosta päässyt kehkeytymään. 

Ei ihme, että Jugoslaviassa syttyi sota. Maa hajosi. Ihmetystä herättää, että niinkin nuori ihminen oli niin äärimmäisen vihan kyllästämä. 

Vaikea arvailla, millaisin puukoin ja puntarein taisteluihin varustauduttiin ja miten vaikuttavammat aseet sotijoiden käsiin järjestyivät, arvatenkin erinäisten tausta- ja sidosryhmien avustuksella – sieltä sun täältä, jollain hinnalla. Jälki oli joka tapauksessa karmeaa ja kuten sisällissotaan kuuluu, erityisen armotonta. Yksi kansanmurhakin kyseisiin hajoamissotiin liittyy. 

Slovenia näköjään selvisi vähemmällä, se erkaantui muista hieman "rauhanomaisemmin", mikäli Wikipediaan on uskomista. 

Parasta aikaa Euroopassa käytävän sodan pitkittyessä aseteollisuuden tuotekehittelyyn on ollut  

mahdollisuus pakon edessä satsata. Sikäli kun kärsii aikakauslehden jutusta lukea, monen kymmenen vuoden takaiset dystopiaelokuvan skenariot olisivatkin – ainakin tietyiltä osin – käymässä toteen. Kauheinta nähdyssä fantasiassa kuitenkin oli, että tuhoamaan suunnitellut robotisoidut apuvälineet kääntyivätkin yhtenä rintamana ihmisluojaansa vastaan. 

Etäohjattavia, aivokäyriä lukevilla päähineillä käytettäviä drooneja on kuulemma jo ehdittty testata ja ajaa sisään, ovathan olosuhteet nyt moiselle mitä otollisimmat. Deus ex machina - Jumala koneessa -yksikössä maarobotit ja droonit pelaavat kauniisti yhteen. "Tulevaisuuden rintamilla tekoälyn ohjaamat koneet voivat vastata itsenäisesti sekä taistelemisesta että strategian luomisesta", kerrotaan. 

Lohdullisinta lienee lukea, että algoritmien avulla ohjattavat koneet voidaan ohjelmoida välttämään lapsi- ja siviiliuhreja. 

Aseteollisuuden tekoälyä hyödyntävä ja soveltava kehitys on nopeaa. Kilpavarustelun taso on kuulemma verrattavissa ammattiurheilun lieveilmiöön, steroidimarkkinoilla käytävään kiipimiseen. Vaikea ottaa kantaa, onko päämääräksi asetettu "ihmisuhrittomuus" – käytännössä nähtävästi ihmisen välittömän sotatoimipanoksen tarpeettomaksi muuntuminen – yksiselitteisen riemastuttava asia.

Älykkäässä sodassa, tekoälyn avulla käytävässä älysodassa – todellakin – vain robotit taistelevat keskenään? 

Suomalaisen sotilastiedustelussa toimineen, edesmenneen everstin ja tutkijan mukaan itänaapurimme käyttää tiettyä ohjustyyppiä diplomaattisen painostuksen välineenä. Koska kyse on diplomatiasta, ohjusta ei laukaista. Kommunikoidaan vaan, rajan tuntumassa. Ohjus on itsessään sanaton viesti. Voi miettiä, miten siihen olisi diplomaattisinta vastata, mahdollisimman artikuloidusti – niin, että tulee varmasti ymmärretyksi.

 

Venäjän Ukrainaan kohdistaman aggression laukaiseman sodan tulitaukoneuvotteluja on pohjustettu jo tovi. Niitä leimaa välttely ja kohtaamattomuus, laskelmointi. Miksei lasketa koko ajan lisääntyvien uhrien määrää? 

Kysymättäkin selvää, että sodan ainoaksi voittajaksi nimetyn aseteollisuuden ainakin lasketaan nostavan kurssejaan.

Aikuisopinnot veivät aikoinaan erikoisen ilmiön pariin. Suomalaista viittomakieltä opettaneen kuuron mukaan Jugoslavian hajoamissodissa olisi ollut yksi ihmisryhmä, joka kykeni sovittelevuuteen yli etnisten ja kielirajojen  – omia viittomakieliään edustaneet kuurot. Heidän käymänsä neuvottelut eivät selvästikään tuottaneet toivottua tulosta, eivät ainakaan riittävissä määrin. Heidän ei voikaan katsoa edustavan valtaapitäviä ihmisryhmiä.

Todennäköistä on, etteivät onneaan kokeilleet kuurot harrastelijadiplomaatit ainakaan päätyneet riistämään toisiltaan henkeä. Kerrotaan, että "on pohdittu, etteivät kuurot pystyisi tappamaan toisiaan sodassa, koska yhteiset samanlaiset kokemukset ylittäisivät kulttuurierot".

Voi yrittää samastua– yleisestikin ottaen – että mitä hankalimmissakin tilanteissa välittömän vuorovaikutuksen, mutta erityisesti pelkän näköaistin varassa tapahtuvan viittomakielisen viestinnän äärellä kasvojen menettämisen uhat ja lainalaisuudet ovat aivan oma lukunsa. 

Kuurolle on kuulemma pahin loukkaus se, että riitatilanteessa kääntää toiselle selkänsä ja katkaisee yhteyden.

                                                                                                                                       20. 6. 2025.

__________

Viitteet, lähteet, taustaa:

⦁Circa.com. :"81 päivän aikana – ajanjakson, jonka Ai vietti pidätettynä kiinalaisessa vankilassa –taiteilija esittää 81 tekoälylle (AI) ja laajemmalle yleisölle osoitettua kysymystä. Joka ilta klo 20.24 (paikallista aikaa) Piccadilly Lightsilla ilmestyvässä kysymyksessä pohditaan huolellisesti ihmiskunnan mielen ja tekojen roolia nopeasti muuttuvassa maailmassa kiihtyvien globaalien kriisien ja uusien teknologioiden nousun keskellä. 'Tässä ei ole kyse sananvapaudesta. Tässä on kyse kysymysten vapaudesta' sanoo Ai Weiwei. 'Jokaisella on oikeus esittää kysymyksiä.' " (suomennos: Google-translate)

⦁Yle Areena. Kultaranta-keskustelut 2025. (kohdassa 1:03 ->)

⦁Suomen Kuvalehti. Älysota horjuttaa voimasuhteita. Nro.19/2025.

⦁Martti J. Kari: Venäjä hybridivaikuttajana -yleisöluento. Jyväskylän yliopisto. 29.4. 2022. 

(kohdassa: 19:00 ->)

⦁Anja Malm (toim.) Viittomakieliset Suomessa. Finn Lectura. 2001.