Sopeutuvan ihmiskunnan joustavat aikakäsitteet ja asialistat – mikä ihmeen Agenda2030?
Käytännön työkalu kestävän kehityksen edistämiseksi koko yhteiskunnassa on Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus "Suomi, jonka haluamme 2050". Se on kestävän kehityksen toimikunnan kehittämä ja hallinnoima sosiaalinen innovaatio, jonka visiona on saavuttaa luonnon kantokyvyn turvaava, hyvinvoiva ja globaalisti vastuullinen Suomi. --- Vuoteen 2030 tuntuu nyt olevan pitkä aika, mutta se kuluu nopeasti. Aikaa ei ole varaa hukata. Se edellyttää, että tiedostamme nykyistä paremmin asioiden keskinäisriippuvuuksia ja kytköksiä ja huolehdimme politiikan johdonmukaisuudesta.
Juha Sipilä 2017. ⁽ *
Paikalle oli työajan puitteissa ja kaikesta päätellen sen velvoittamina saapunut kyseisen kaltaisten seminaarien vakio-osanottajakuntaa. Esittäydyttiin. Toimeksisaaneet edustivat erinäisiä julkisoikeudellisia yhteisöjä ja järjestöjä, joissa kenties olisi ollut tärkeämmäksikin koettua puuhaa kuin olla kuuntelemassa vihapuheen kohteeksi osuneita kieli- ja kulttuurivähemmistöjen edustajia. Kävi ilmi, että kyseinen kuulijakunta oli kyllästymiseen saakka saanut todistaa samoja tarinoita ja kokemuksia aiheen ympäriltä, jopa samojen alustajien kertomina. Turhautumista ei peitelty.
Välittyi, että mikään ei ollut muuttunut, että kyllä maailmaan puhetta mahtuu, mutta konkreettiset teot antavat odottaa itseään. Paikalle vaivautuneet poliitikot eivät ainakaan tähän osaan seminaariväestä onnistuneet tekemään vaikutusta. Myöskään yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia valvovien ja edistävien virallisten tahojen läsnäolo ei riittänyt vakuuttamaan, että mikään epäkohta – tässä tapauksessa vihapuhe –maailmasta poistuisi.
Palattiin seuraamaan paneelikeskustelua. Suhteellisen kokemattomalla asianharrastajalla henki oli kuitenkin ennen taukoa siinä määrin pätkähtänyt päälle, että istumapaikka piti loppupäiväksi etsiä muualta kuin kyseisten kriitikoiden vierestä. Oli varjeltava muutoshakuisuuteen sopivaa tunnelmaa?
Kuutisen vuotta myöhemmin, kuluneena keväänä, kun selattavaksi päätyneen peruskoulun viidennen vuosiluokan elämänkatsomustiedon oppikirjan sisäkansista osui silmiin Yhdistyneiden kansakuntien Agenda2030:n mukaiset teemat, tunnelman latistumista ei voinut jostain syystä paeta. Kun kyseinen agenda v. 2015 lanseerattiin, se piirsi eteen tulevaisuuden, jossa hienoille tavoitteille muka asetettiin ihan oikea perälauta. Yhdellä sun toisella koulutusasteella pyöriteltiin kaikenlaista pelikorttia, power pointtia ja oltiin niin voimaantuneita. Arvovaltainen järjestö onnistui brändäytymään uusiksi modernin ilosanomansa myötä.
Agenda2030:n taustalla olivat YK.n ilmastonsuojelun puitesopimus ja kestävän kehityksen toimintaohjelma, v.1992 Brasiliassa, laatuaan ensimmäisessä maapallon huippukokouksessa julkaistu vuosituhattavoitteet lanseerannut Agenda 21. Siihen liitettiin Agenda2030:n myötä v. 2015 laaja-alaisempia tavoitteita ei enempää eikä vähempää kuin yleismaailmallisen rauhan ja entistä vapaamman maailman saavuttamiseksi.
Tänään huomaa lähinnä pähkäilevänsä ruokaostoksilla, miksi lähikaupan lattiaan lätkäistyjä isoja tarroja hiilinegatiivisuussitoumuksesta ei ole aikoihin uusittu. Ne ovat kuluneita ja likaisia. Tarroihin painettu aikaraja on asetettu jo ensi vuodeksi. Onko se unohdettu? Onko tavoitteesta luovuttu? Ai joo, korona-ajan turvavälitarrat on kuitenkin turhina otettu pois. Nämä on sentään jätetty paikoilleen, ehkä ne vielä pätevät, ainakin periaatteessa?
Mitä muuta maailmalla on tänään meille aikuisillekaan tarjota kuin varsin sotaisena ja kaoottisena näyttäytyvästä uudelleenjärjestäytymisestä aiheutuvaa epävarmuutta? On vain sinniteltävä kiltisti ja kärsivällisesti kunnes epäjärjestyksen välivaihe hellittää ja samalla vakuuteltava jälkipolvelle että odottaminen karaisee ja kannattaa?
Onneksi paikallisella tasolla, omassa maassa, ratkaisun avaimia valetaan hyvää vauhtia. Hallituksen esitykset julkisten menojen vähentämiseksi mahdollisimman nopeasti on sähäkkäästi sorvattu. Viimeisin sopeuttamispaketti saatiin mallikaasti maaliin. Kuten aina, muutos aiheuttaa ymmärrettävästi vastarintaa niissä, joiden elämänlaatua se tuntuvimmin heikentää, mutta on uskottava, että oikeudenmukaisuus voittaa aina, lopulta. Kansana vältymme perikadolta. Voimme rauhoittua.
YK:n mahtipontinen agenda ei ohjelmatasolla todellakaan ole enää mikään korostetun trendikäs kärkihanke. Tässä kovassa ajassa on välittömämpiäkin uhkia kuin kaikki ne seitsemäntoista epäkohtaa, joihin kansakunnat kymmenisen vuotta sitten haastettiin puuttumaan, suorastaan poistamaan ne. Haasteen asettamat tavoitteet näyttäytyvät nyt abstrakteina, kaukaisina ja ylimääräisinä kuluerinä. Hysterian lietsomisen sijaan on hyvä ottaa huomioon oikeasuhtaiset ja paikallisiin tuotanto-olosuhteisiin soveltuvat painotukset.
On vain oltava kiitollinen, ettei kohtalon marssijärjestys tuonut eteemme tilannetta, jossa hallituspuolueen kansanedustaja ampuu ihmisiä kohti ensin ja 12-vuotias alakoululainen vasta sen jälkeen. Mallioppimisen näkökulmasta katsoen vaikutelma olisi kieltämättä ollut hieman liian kiusallinen.
2. 5. 2025.
__________
Viitteet, taustaa:
* ⁾ Kestävän kehityksen tavoitteet - Agenda2030. Suomen YK-liitto. 2017. Johdanto. Pääministeri Juha Sipilä.
⦁Ajankohtaisseminaari Helsingissä romaneihin ja saamelaisiin kohdistuvasta vihapuheesta. 19.10.2018.
⦁ Calonius, Lehtinen, Lindfors, Tuominen: Maailman peili. Alakoulun elämänkatsomustiedon kirja. Opetushallitus. 2023.
⦁ Erskine Childers with Brian Urquhart: Renewing The United Nations System. Introduction. Environmental degradation. Dag Hammarskjöld Foundation. Uppsala, Sweden. 1994.
⦁Yle Areena. Viimeinen sana. Lumi-infernosta seksihelteeseen - miksi sää kiinnostaa mediaa enemmän kuin ilmasto? Miksi media seuraa säätilaa suurella intohimolla, mutta ilmastojutut hukkuvat uutismassaan? Vieraina emeritusprofessori, tutkimusjohtaja Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta, meteorologi Kerttu Kotakorpi Yleltä ja toimituspäällikkö Jussi Pullinen Helsingin Sanomista. Juontajana Rosa Kettumäki. 26. 4. 2024.
Kommentit
Lähetä kommentti