Vahvan ja välittävän Suomen tuhannen taalan paikka – nopean toiminnan joukko jäniksen selässä

Sillä hetkellä minä päätin, että Benjamin Kivi valitsee aina voittajien puolen. Vaikka vaihdan puolta kesken kaiken, mutta häviäjäksi en jää. Häviäminen siirtyy kolmanteen polveen. Häviäminen on himmeä liekki. 

                                                                    Tuomas Kyrö: Benjamin Kivi. Romaani. ⁽ *

Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset tykkäsivät liittää kaikki mahdolliset faabelit Aisopoksen nimiin. Faabeleita, opettavaisia eläintarinoita kerrotaan olleen niin kreikkalaisilla kuin muillakin kansoilla iät ajat. Aisopoksen kynästä lähtöisin olevien joukkoon laitetuista tunnistetaan niin mesopotamialaista, intialaista kuin Lähi-idänkin kertomuskantaa. Tämä Herodotoksen mukaan 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyt traakialaissyntyinen orja on vetänyt pisimmän korren, kun kerrottujen satujen tekijyyttä on lähdetty personoimaan. 

Ei ole näköjään haitannut, vaikka perimätiedon mukaan nokkeluutensa ansiosta jopa kuninkaallisten palvelukseen päätyneen, tässä suhteessa perin voitokkaalta vaikuttavan kuuluisuuden nimiin laitetun, vanhimman ja laajimman kokoelman joukossa on sinne kuulumattomiakin tarinoita. Niiiden on päätelty olevan peräisin Rooman keisariajalta, kuutisensataa vuotta Aisopoksen oletetun elon jälkeen. Jopa keskiajalta peräisin olevia kertomuksia on hänen tiliinsä laitettu. 

Yhtä mielessä kummittelevaa kilpikonnan ja jäniksen kilpajuoksusta kertovaa faabelia jäljittäessä huomaa, että Aisopoksen eläintarinoista on erilaisia muunnelmia. Päällimmäisenä oli pyörinyt pointti, että hitaasti kiiruhtava yltäisikin voittoon varmimmin. 

Pääosiltaan alkuperäisimmästä materiaalista koostuvasta, suomeksi toimitetusta käännösvalikoimasta löytyy varsin selkeä kiteytys. Asiallisen ja koristelemattoman tyylin versiosta puuttuu intoutuneimpien sananselittäjien kantaaottavuus. Kerrotaan, että tarinoiden perästä löytyvät rautalangasta väännetyt opetukset ja kehotukset olisivat Rooman kauden säätäjien käsialaa. 

Itsejärjestetyssä etsi originaali -kisan voittaneessa Kilpikonna ja jänis - tarinassa tyydytään yksinkertaisesti toteamaan, että kilpaveikot aikansa kinasteltuaan päätyivät yksissä tuumin ottamaan toistensa nopeuksista mittaa ajasta ja paikasta sovittuaan. Sen kummemmin taustoja kuvailematta raportoidaan voitonvarman jäniksen heittäytyneen luottavaisena tien poskeen nukkumaan. Tällä aikaa kilpikonna saavutti maalin. 

Eräänlaisena osoituksena kilpikonna vastaan jänis -asetelman kulttuuri- ja aikakausieroja ylittäneestä kiehtovuudesta löytyy mielenkiintoinen korealaisen kansantaruston esimerkki nimeltä Jäniksen maksa. Hahmojen keskinäinen dynamiikka on varsin erilainen kuin aisoposlaisessa versiossa.

Meren valtakunnassa kilpikonna saa tehtäväkseen matkata kuivalle maalle etsimään jänistä, tai lähinnä sen maksaa. Kyseisen sisäelimen on tarkoitus elvyttää hänen sairauden murtama majesteettinsa. Jäniksenmaksankantajayksilö löytyy. Kilpikonna viekoittelee jänön veden alle lupaamalla tälle kaikkea mahdollista maallista hyvää.

Perillä jäniksen annetaan ymmärtää, että tämän vapaus on riistetty. Sille ilmoitetaan mitä nöyrimmin, että nyt olisi kunnia pelastaa hallitsijan henki. Jänis ilmaisee olevansa tohkeissaan, mutta keksii kertoa, että koska jänisten maksa on niille niin perin tärkeä ja arvokas, hän on jättänyt omansa metsään piiloon. Neuvottelujen tuloksena sovitaan, että kilpikonna tekee vielä yhden keikan. Se uiskentelee jänis selässään läpi veden ja saattaa tätä jemmalleen. Maalla jänis tekee irtioton ja huikkaa perään, että mitäs uskoitte.  

Kesäillan hämärässä kotoisen kuntoilupaikan ympäristössä mussuttavat runsaslukuiset puiston villikanit ovat nekin antaneet aihetta ihmettelyyn. Kun ne töpsöttelevät ja lopulta kirmaavat sivummalle, niiden ns. peräpeili, hännän karvapeitteen valkoinen alapuoli vilkkuu kuin merkkivalo. Se siitä maastoutumisesta. Luonto ei nähtävästi pidä pikku pupujen puolia laisinkaan. Jos pihasta öiseen aikaan bongattu kettu mokoma sattuisi paikalle, se tietäisi varmasti mitä kohti suunnistaa. Kanien elämän kilpajuoksuja repolaisen kanssa ei ole ollut mahdollista päästä todistamaan. Citypeto on ihmisarka ja varovainen. 

Söpöläisten kuolleita raatoja joutuu kylläkin silloin tällöin väistelemään. Mitä kuumempi kesä, sitä useammin. Tutun kissanulkoiluttajan mukaan jokin tauti karsii kantaa. Vaan ei se mitään. Raadot voi aina ohittaa ja kiertää, jättää huomioimatta. Yhtä hyviä juoksuportaita ei ole. Ne ovat juuri sopivat. Oravanpyörävertausta tämä kuntoilija ei voi sietää, se on liian kipeä. Tulee toki aina laskettua, että tietty määrä nousuja ja laskuja täyttyy. Pitää parantaa tulosta. Itsensä kanssahan sitä vain kilpailee. 

Että voisi paremmin. 

                                                                                                                                18.3.2024.

__________

Viitteet, taustaa:

* ⁾Yle Elävä arkisto. Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis.

⦁Aisopoksen tarinoita. Valkoinut ja suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Delfiinikirjat. Otava. 1979.

⦁Aisopoksen satuja. Suomentanut Werner Anttila. Karisto Oy. 1998.

⦁Lessons learned from tortoises and hares. Korea.net. 2014.

⦁The tortoise and the hare. University of Michigan Library.