Gorba kävi täällä

Maamme syntyy uudelleen suurella tuskalla. Näihin vuosiin saakka meidän kansoillamme on tehty maailmanhistoriassa ainutlaatuisia laboratoriokokeita. Ihmiskokeille voidaan antaa monta eri nimeä, kutsua niitä sosialismiksi tai fasismiksi miten halutaan – mutta sen epäonnistuminen on rankkaa. -- Ihminen yritettiin pakottaa olemaan hyvä, marssimaan rintamalinjassa. Ja me kaikki olemme olleet kokeen uhreja. --- Pahuuden pohjalta löytyy aina suuri kärsimys.

                                                                                 - Ljudmila Petruševskaja v. 1989- ⁽ ¹

Verenkiertojärjestelmä. 
Opetustaulu. 
Jyväskylän Lyseon museo.
2016.

Tänään haudataan Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatšov. Hänen toimikautensa osui aikavälille 1985-1991. Koska on ihmisiä, jotka eivät välttämättä tiedä tai yhdistä, kuka hän oli, on suorastaan hyödyllistä, että hänen merkitystään tuodaan esiin edes ja viimeistään nyt. Huomenna häntä ei muista kukaan. Uutispäivällä on uudet agendat. Venäjä jatkaa röyhkeää hyökkäystään Ukrainassa, emmekä edelleenkään tajua miksi. 

Telkkarista tulee näköjään hautajaisten kunniaksi perin lohduttavaa ohjelmaa. Edesmenneen miehen haastattelun lomassa puhutaan kauniisti mm. ydinaseriisunnasta ja toiveista palata Gorbatšovin aikaan. ⁽ ² 

Alun sitaatti ajoittuu Gorbatšovin aikakaudelle. Kommunismia oli tarkoitus uudistaa. Nyt tiedämme, että myös tämän jakson kohtalo oli epäonnistua. Sekin jäi eräänlaiseksi pieleen menneeksi laboratoriokokeeksi, vaikka aikalaiset kuinka latasivat toiveita muunlaiseen ratkaisuun. Rattaita pyörittävän talouden uudistukset jäivät pinnallisiksi. Poliittista avoimuutta säikähtäneet kommunistisen puolueen vanhoillisimmat edustajat syrjäyttivät Gorbatšovin ja hän sanoutui irti virastaan. Maa, jota hän oli edustanut ja ollut rakentamassa, katosi.

Gorbatšovin kuolonuutista tuoreeltaan kommentoineet venäläiset muistelivat uudistajaa vallanvaihdosta seuranneen hallitsemattoman kaaoksen alullepanijana.⁽ ³  Kylmän sodan päättyminen, jossa kyseisellä päämiehellä oli oma osuutensa, ei paljon lämmittänyt, kun muodonmuutoksessa maan helmoista repeytyi uuden komennon myötä irti laajoja alueita –  Ukraina mukaan lukien – ja valtion perusrakenteet hajosivat. ⁽ ⁴

Suomettumisen, "suomentaudin" problematiikkaa avanneen lääketieteen edustajan pamfletissa (1991) on luku "Gorba kävi täällä." Syksyn 1989 vierailua oli edeltänyt kiivas ounastelu, kuuluisiko ajanmukaisiin ja luonteviin idänsuhteisiin kenties esim. Karjalan palauttamisen puheeksi ottaminen vai ei. Luku huipentuu kaikessa pontevuudessaan lähes liikuttavaan tapausselostukseen Karjala-asian perin suivaannuttamasta tohtorista itsestään. Hän oli hakeutunut naapurimaan päämiehen kulkureitin varrelle spontaaniin kolmen hengen mielenosoitukseen vaimonsa ja jonkun opiskelijan kanssa. Plakaattiin oli kirjoitettu useammallakin eri kielellä "Karjala?" 

Gorbatšovin, sen enempää kuin kenenkään suomalaisenkaan mielenrauha ei tapauksesta järkkynyt. Olihan Suomen hallituksen kokoonpanossakin ollut jo vuodesta 1987 lähtien aiemmista valtasuhteista poikkeava koalitio. 

Samalla vierailulla Gorbatšoville esitettyyn suoraan kysymykseen maamme liittymisestä EUn jäseneksi nähtiin – syystä tai toisesta – viisaaksi vastata varsin suopeasti. ⁽ ⁵

Vuonna 1991 ilmestyneessä Martti Siiralan pamfletissa ruoditaan Gorbatšovin roolia ja merkitystä muutenkin kuin Suomen kannalta. Gorbatšovin kauden tuolloin meneillään ollutta alkuvaihetta pidetään epäsuorana tunnustuksena sosialistisen ideologian vararikosta. 

Esitetään, että olisi järkevää tarttua glasnostin ja perestroikan tarjoaman yhteiskunnallisen etsikkoajan suomiin mahdollisuuksiin, koska kyseinen ilmiö ei ollut tuonut näkyviin vain Neuvostoliiton, vaan koko ihmiskunnan sairaudenkaltaisen tilan. Kirjoittajien mukaan olisi suotuisaa, että kansainvälinen yhteisö heräisi ottamaan vastaan oman osuutensa uhanalaisesta uudestisyntymisprosessista ja antautuisi samalla itsekin muutokselle. 

Kirjassa toivotaan, että ei-sosialistiseen ideologiaan nojautuva vastapooli kykenisi perestroikan myötä – sitä sivusta katsoessaan – myötäelämään, tunnustamaan ja peilaamaan omia valuvikojaan eikä suhtautuisi prosessiin "entiseen tapaan" voimastrategian merkeissä, pyrkien samalla refleksinomaisesti hyötymään valtapoliittisesti maan yhteiskuntaratkaisun mullistuksesta. 

Peräänkuulutetaan syvältä tulevaa puhetta. Syvyyden kerrotaan merkitsevän sitä, että "terveen kirjoissa" kulkeva on valmis tunnistamaan oman sairaudenkaltaisen tilansa.

"Ilmisairaaseen vetoaminen ja parantava vuoropuhelu tapahtuu siis yhteisen ihmisyyden pohjalta." ⁽ ⁶

No, niin kauan kuin on elämää, on toivoa, sanotaan.

Lepää rauhassa, Gorba.

                                                                                                                                    3.  9. 2022. 

_________

Viitteet:

¹ ⁾ Martti Siirala, Sirpa Kulonen: Syvissä raiteissa. Kansallisen itsetunnon matka. WSOY. 1991. s.39 ² ⁾ Dokumenttiprojekti: Ystäväni Gorbatšov (Meeting Gorbatšev. Saksa. 2018.)
³ ⁾ Yle Uutiset 20.30. Kohdassa 2: 44 - 3:20

⁴ ⁾ René Nyberg: Jegor Gaidar analysoi Neuvostoimperiumin tuhon. Kirja-arvostelu. Helsingin               

    Sanomat. 26.10. 2014. 

⁵ ⁾ MTV Uutiset. Helena Petäistö paukautti Neuvostoliiton johtajalle suoran kysymyksen - yllättävän   

     vastauksen merkitys paljastui vasta jälkikäteen: "Sanoin, että ei voi olla totta!" 24.8. 2021

⁶ ⁾ Siirala, Kulonen: ss: 21, 38-40.