Miksi hyväntahtoisuuden ja maailmanrauhan Olympia-aate valjastettiin jälleen kerran sodanjulistukselle?

Tarjotin. Vapaahtoistyöntekijälle annettu muisto
vuoden 1952 Helsingin olympialaista. 
Moskovan 1980 olympialaisten
 tunnuksin koristeltu
astian kansi. Kirpputorilöytö.

Henkilökohtainen boikotti tekee gutaa. Toki tajuaa, että järisyttävyydessä moinen mökötys yltää mittaluokaltaan samaan kategoriaan hyttysen aivastuksen kanssa, mutta herkkähipiäinen jästipäisyys luonee omat lakinsa. 

Kävi niin, että Pekingin talviolympialaiset 2022 jäivät todella vähälle huomiolle. Jo Kiinassa järjestetyt vuoden 2008 kesäkisat alkoivat ylittää ärsytyskynnystä. Uutisoitiin, että katukuvaa siistittiin ja kulisseja rakennettiin tyrkkimällä vähemmän edustavia kansalaisia sivummalle. Niinpä raikkaiden urheilijanuorten avajais- ja päättäjäisilo mahtipontisissa puitteissa näyttäytyi kuluneena talvenakin aika irvokkaana, jos ei kyennyt tyrkkimään mielestään sivummalle kisajärjestäjän harjoittamaa kyseenalaista ihmisoikeuspolitiikkaa. Sinänsä kunnioitusta herättävästä kilvoittelusta sai tiedon, kun jotain merkittävää tapahtui.  

Vaikka kesälukemisten suoman tiedon mukaan puolustusministeri oli laskenut mielessään päiviä ja tunteja sokan irtoamiseen, mikään taho ei olisi kyennyt uskomaan mitään niin hirveää, että Venäjä todella hyökkäisi Ukrainaan ja että iskun vaikuttavuutta lisättäisiin kisojen kustannuksella – tai no, ehkä Kiina. ⁽ ¹

Suureellisuuden taju tunnistaa ja tunnustaa vertaisensa ajattelun?

Edes jälkiviisastelun piikkiin ei saa ängettyä, että ah, tosiaan: sekä Georgian sotatila (Peking 2008) että Krimin valtaus (Sotš 2014) räjähtivät maailman kansojen tietoisuuteen tämän perin omintakeisen Olympialaisten citius, altius fortius -moton tulkinnan  kautta: Venäjä iskee. Nopeammin! Korkeammalle! Vahvemmin! Kansainvälisen olympiakomitean Tokion 2021 kesäkisojen yhteydessä mottoon lisätty solidaarisuudenilmaus "communis", yhdessä, tuntuu tässä yhteydessä lähinnä haistattelulta. 

Olisi pitänyt tietää. Jumatsuikka, linja pitää! 

Mitä Georgian sotaan tulee, kerrotaan, että Georgian armeijan kouluttamisesta vastasi suureellinen Amerikan Yhdysvallat Israelin pitäessä huolen aseistuksesta. Mieluummin lukisi huhuja, että jotkut asiaan välittömästi liittymättömät osapuolet olisivat tehneet kaikkensa, että kyseisestä konfliktista ei olisi tullut kuumaa, että kertynyttä epäluuloa ja pettymystä oltaisiin kyetty liennyttämään, että demokraattisen rauhan teoriaa oltaisiin oltu edistämässä joillain muilla keinoin. ⁽ ²’ ⁽ ³

Niin no, suurvallat. Niillä nyt tuntuu olevan oma logiikkansa. Heille on räätälöity Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa aivan omat säännöt, he voivat vedellä maailmanrauhan naruja miten mielivät. Mitäs me niille mahdetaan, ei mitään. Seurataan sivusta ja päivitellään, korkeintaan toivotaan, ettei osuta tulilinjalle – samalla kun kammottava rautanyrkki naksuttelee niveliään rajan takaa. Panokset nousevat, sidosten reitit järjestäytyvät uusiksi, entiset löystyvät tai kokonaan katkeavat. Pelimerkit jaetaan toisten lainalaisuuksien mukaan. 

Pienen maan itsenäisyys ja koskemattomuus ovat lopulta joko-tai -kysymys.

Sinä aamuna, kun Moskovan Helsingille v. 1989 lahjoittama Maailman rauha -veistos siirrettiin pois Hakaniemenrannan rakennushankkeen tieltä, Suomessa vieraillut USAn armeijan maihinnousutukialus valmistautui lähtöön Hernesaaren satamasta. Jättiläismäistä alusta katsomaan saapunut murrosikäinen poika kurotti kättään pitkälle verkkoaidan läpi. Käsi ei vilkuttanut, se yritti kuin tarttua viimeiseen näkyyn sotakoneesta. Enkelikasvoisella pojalla oli haikea katse silmissään. Katse näytti sanovan että älä mene, ole meidän turvana.

 

Iltapäivälehden toimittajan selostus tapahtumasta välittyi kuulokkeiden kautta. Juuri ennen irrottautumistaan alus päästi kolme merkkiääntä. Useamman tunnin suoraa lähetystä vetänyt toimittaja sanaili sen ehkä tarkoittaneen, että nähdään myöhemmin.

Oli pakko mutista itsekseen, että toivottavasti ei nähdä, toivottavasti emme sinua tarvitse. 

Kiitos kuitenkin käynnistä.

                                                        

                                                                                                                                9. 8. 2022.

_______

Viitteet:

¹ ⁾ Puolustusministeri Antti Kaikkosen haastattelu. Suomen kuvalehti. 30/2022. 

² ⁾ Pehr Gahrton: Georgia - pelinappula uudessa suuressa pelissä. Suomen Rauhanpuolustajat. Like. 2011.  s.  273.

³ ⁾ Salonen Heli: Demokraattinen rauha Bill Clintonin ja George W. Bushin retoriikassa vuosina 1997-2004.  Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Politiikan tutkimuksen laitos. Kansainvälinen politiikka. 2005.

_____