On muun muassa useasti nähty, että sotaa käyvissä maailman osissa viittomakieliset pystyvät yhteistyöhön yli rajojen aivan eri tavalla kuin ne ihmisryhmät, joilla on valtaa omissa valtioissaan. Viittomakieli voi tällä tavalla yhdistää maailmaa toisista lähtökohdista kuin esimerkiksi englanti. Englanti mielletään monin paikoin vielä imperialistisena kielenä, mikä johtaa siihen, että monissa valtioissa ja kulttuureissa sitä ei haluta käyttää. Viittomakielet taas edustavat vähemmistöjä, ja niitä voidaan käyttää ilman taustalla piilevää taloudellista tai polittista hyötyajettelua.
- Anja Malm ja Jan-Ola Östman: "Viittomakieliset ja heidän kielensä" -⁽ *
 |
Oppilaiden kuvataidetyö.
Arabian peruskoulu. Helsinki. 2021.
|
Oli mahdollisuus altistua viittomakielelle ja kuurojen yhteisön kulttuurille. Opintojen suunnittelusta ja toteutuksesta vastanneet opettajat olivat 1980-luvulla syntyneitä, joten he edustivat sukupolvea, jolle kuurous ei ollut ollut este päästä pienestä pitäen osalliseksi äidinkielisestä opetuksesta ja jatkaa opintoja yliopisto- ja korkeakoulututkintoon saakka. Jos näin ei olisi tapahtunut – on pakko pohtia – ketkä olisivat meille kuuleville kyenneet yhtä havainnollisesti ja syvällisesti välittämään näkökulmia todellisuudesta ja kielestä, jonka ympärille kiertyy poikkeuksellisen tärkeitä asioita poikkeuksellisen kiteytetysti?
Kaiken yllä aisti kuitenkin huolen viittomakielten kohtalosta.
Kyseisen ikäluokan kuurot olivat ensimmäisten joukossa päässeet nauttimaan suomalaisen viittomakielen paluusta opetuksen kieleksi. Lähes sadan vuoden ajalle ulottuneen oralismin vaikutukset olivat olleet sangen tuhoisia. Eräänlaisena välivaiheena toiminut viitottu suomi (viittominen puheen rinnalla ja puhutun suomen rakenteita noudattaen) ei välttämättä viittomakielelle luonnollisena kielenä täyttä oikeutta tehnyt, mutta se oli otettu 1980- luvulla mukaan kielitieteelliseen diskurssiin avaamaan ja näyttämään tietä. ⁽ ¹
Lääketieteen ja geeniteknologian piirissä oli kuitenkin alkanut olla opettajiemme lapsuudessa omanlaisiaan suunnitelmia kuurouden suhteen. Toiveissa oli – ja on nähtävästi edelleen – että pitkällä tähtäimellä se häviäisi kokonaan. Samoihin aikoihin, 1980-luvun alussa, Englannissa asennettiinkin ihmiseen ensimmäisiä sisäkorvaistutteita. Suomessa ensimmäinen sisäkorvaistuteleikkaus syntymästään kuurolle lapselle tehtiin v. 1997. Viimeisin SI-sukupolvi saa istutteensa niin varhain kuin mahdollista. Tämä nähdään kuntoutuksen riemuvoittona.
Kuuloaistin ympärille tavalla tai toisella keskittyneiden järjestöjen ponnisteluista huolimatta on käynyt ilmi, että kaikki perheet eivät saa tarpeellista tietoa tosiasiallisista, lapsen tulevaisuuteen vaikuttavista näkymistä. ⁽ ² Harva vanhempi todellakaan etsiytyy oma-aloitteisesti kuuron vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana etsimään tietoa jostain itselleen täysin vieraasta kielestä ja kulttuurista, kun lääketieteen näkökulma jo iskee vauvaan vammaisen identiteetin, jolle haetaan pikaista paranemista sisäkorvaistutteella. Se, että perhe saattaa jatkossa päätyä kuntoutusmielessä hieman kotitarpeiksi viittomaan, ei välttämättä riitä takaamaan sitä, että kuurojen yhteisön vuosisatainen kamppailu kielen säilyttämiseksi ei mene hukkaan.
Tunnustus ja maininta perustuslaissa (1995) sekä erillinen viittomakielilaki (2015) eivät ainakaan toistaiseksi ole kuuroille riittävää lisää omalla äidinkielellä tuotettuihin palveluihin tuoneet. Palveluiden on myös kovin vaikea mieltää tulevaisuudessa ainakaan lisääntyvän, niin kauan kuin kielen omaksumisen mahdollisuuksiin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.
Kuurojen historiassa on esimerkkejä viittomakielten laajempialaisestakin käytöstä aina intiaaaniheimojen keskinäisestä kommunikaatiosta benediktiiniläismunkkien viestintäratkaisuihin luostarisäännöstön velvoittamassa hiljaisuudessa. Ei ehkä kuitenkaan riitä, vaikka kaikki maailman viittomakielet esim. julistettaisiin aineettomiksi maailmanperintökohteiksi, jos ne eivät varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa kitkattomasti saavuta edes niitä lapsia ja nuoria, jotka kieliä välttämättä tarvitsevat – tai jos viittomakielien muu käyttökelpoisuus ei saa mahdollisuutta tulla näkyväksi.
Oletus, että viittomakielet olisivat jotenkin yksinkertaisempia kuin puhutut kielet, on virheellinen. Erilaisia ne ovat, eri tavoilla rikkaita ja ilmaisuvoimaisia. Käsitykset, että viittomakielillä ei voisi ilmaista monimutkaisia käsitteitä, ajatusrakennelmia tai että niillä ei voisi viestiä tarpeeksi eksaktisti, ovat myös vääriä. Viittomakielisten perheiden vauvat alkavat kommunikoida viittomin vanhempiensa kanssa jopa 7-8-kuukauden ikäisinä. Siitä, että tämä "supervoima" estäisi vauvaa samanaikaisesti tai myöhemmin puhumasta, ei ole näyttöä ⁽ ³. Suhteellisen vähän tutkimuksen kohteeksi on toistaiseksi päässyt myös se, miten ns. babysigning vaikuttaa kaikkeen kognitiiviseen kehitykseen. Kaiken järjen mukaan se – kuten viittominen missään muussakaan kehitysvaiheessa – ei voi olla ainakaan haitaksi, pikemminkin päin vastoin.
Kinesteettisyys, visuaalisuus ja kolmiulotteisuus ovat niitä ominaisuuksia, joihin jotkut selvästikin muita herkemmin tarttuvat ja tahtovat niihin perehtyä, jos viittomakieleen on mahdollisuus kontakti jossain vaiheessa luoda. Kuulevaa aikuisopiskelijaa saattaa erityisesti kiehtoa se, että viitotun kielen kanssa operointi tuntuu aktivoivan ja konkretisoivan jotain sellaista määrittelemätöntä, jota soisi niin ikään tutkittavan – oli kyse sitten kaikkien kielten olemukseen ja rakenteisiin, itseilmaisuun, -tuntemukseen tai ihmisenä olemisen erilaisiin representaatioihin liittyvistä nyansseista.
Kun eri yhteyksissä törmää yksittäisiin tapauksiin, joiden yhteydessä tulee kokeilleeksi viittomakielen soveltuvuutta esim. valmistavan opetuksen lasten, suomea toisena kielenä opiskelevien aikuisten tai erityisen tuen oppilaiden kanssa ja huomaa innostuksen viriävän, joutuu pian todistamaan pettymystä siitä, ettei viittomakielen kanssa ole mahdollisuutta päästä kosketuksiin enemmän. Kaikille kielestä kiinnostuneille sopivaa oppimisympäristöä ja sen myötä viittomakieltä käyttävien yhteisöä ei ole olemassa.
Tällä hetkellä varsinaisessa viittomakielellä järjestettävässä integraatioperiaatteelle pohjautuvassa perusopetuksessa vaikuttaa olevan kohtaanto-ongelmia aiheuttavia, viittomakieliseen luokan- , aine- ja erityisopetukseen liityviä byrokraattisia solmuja.⁽ ⁴ Häviäjiä ovat sekä alan pätevintä ja näkemyksellisintä opetusta vaille jäävät kuurot ja kuulovammaiset oppilaat että kyseiset opettajat, joilla ei ole mahdollista saada koulutustaan vastaavia työpaikkoja. Tämän potentiaalin resurssien kohdentaminen eri tarpeisiin on vaikeaa niihin sopimattomissa puitteissa.
Lisäksi tietenkin soisi, että viittomakielen opiskelu mahdollistuisi myös aivan kaikille siitä kiinnostuneille, mahdollisimman varhain. Vaihtoehtopedagogisen varhaiskasvatuksen päiväkodeissa saattaisi hyvinkin löytyä kiinnostusta "viittomasuihkuihin." Voi myös kysyä, mikä estää toivomasta suomalaista tai ruotsalaista viittomakieltä esim. peruskoulun kolmannelta luokalta alkavan ns. toisen pitkän, A2- kielen vaihtoehtovalikoimaan? Ei ole vaikea kuvitella, kuinka esim. yhdeksänvuotiaat lapset tämän kyseisen, hieman eri latua pitkin kulkevan kielen oppimisesta porukalla saattaisivat innostua. Olisi ehkä enemmän kuin todennäköistä, ettei viittominen jäisi ainoastaan luokkahuoneeseen.
Ehkä joskus voisi jopa löytyä ratkaisu, joka mahdollistaisi sen, että kaikki viittomakieliset voisivat keskitetysti hakeutua yli kuntarajojen ⁽ ⁵ vaikkapa viittomakielipainotteisiin kouluihin, joissa asianmukainen, kuurojen ja kuulovammaisten tarpeet täysimääräisesti huomioonottava perusopetus sekä viittomakielen pariin esim. valinnaisaineopintojen kautta hakeutuvien kielitietoisuutta ja eri kielten rinnakkaisuutta tukeva kasvatus yhdistyisivät kaikkia hyödyttävällä tavalla.
23. 5. 2021.
__________
Viitteet:
*) Anja Malm (toim.): Viittomakieliset Suomessa. Finn Lectura. 2000. s. 31
29.10. 1980. Videon kohdassa 19:29 -
2) Irma Seilolan ja Maarit Widberg-Palon artikkeli julkaisussa "Hei, kato mua– Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä." s. 32-35
3) Viittomakielisen kirjaston "Hei Me viitotaan –vauvavuosi"-videon kohdassa 19:06 - 19:40
5) Em. videon kohdassa 25:56 - 26:19
-------------
ajankohtaista keskustelua aiheesta:
Kommentit
Lähetä kommentti