"Kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia" ja muuta sanahelinää

Yhteiskunnalle nuoren syrjäytymisestä aiheutuvat taloudelliset seuraukset näyttäytyvät lähinnä menetettyinä tuotannontekijöinä ja lisääntyvänä kustannusrasitteena. Jos syrjäytyminen kestää koko odotettavissa olevan työiän, noin neljäkymmentä vuotta, on yhdestä syrjäytyneestä aiheutuva nykyarvoksi laskettu kansantulon menetys noin 700 000 euroa. Julkisen talouden vastaava menetys on noin 430 000 euroa.

- Duodecimin julkaisu “Nuorten hyvin- ja pahoinvointi”

-konsensuskokouksesta v. 2010 -⁽ ²

"Hands off! This means you!"
Roope Ankan rahasäiliö.
Disney Wiki-Fandom.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten kulttuurinen monimuotoisuus rajoittui teatterikorkeakoululaisen  elämänpiirissä yhteen kuuroon tanssijalinjalaiseen, romanitaustaiseen näyttelijäopiskelijaan sekä  ruotsinkieliseen näyttelijäntyönlinjaan. 

Tuntui itsestäänselvältä, että kun suomenruotsalaisten kollegojen aika koittaisi sijoittua kentälle, ankkalampimainen, säätiöitetty turvaverkko sulkisi heidät kaikki tavalla tai toisella syleilyynsä, kattavasti.

Sittemmin kyseinen stereotyyppinen käsitys on hieman horjahdellut. 

Suomenruotsalainen mies astui esiin kokemusasiantuntijana viittomakielen seminaarissa eduskuntatalon Pikkuparlamentissa. Hänen koko olemuksestaan tuntui huokuvan edustamansa kielivähemmistön, suomenruotsalaisen viittomakielen hätätila. Hän oli päätynyt, varmastikin erinäisistä syistä, muuttamaan naapurimaahan, Ruotsiin. Päällimmäisenä oli kuitenkin ollut opiskelujen ja  palvelujen vaikea saavutettavuus kotimaassa. Viittomakieliset kuurot ympäri maailman ovat lähtökohtaisesti monikielisiä, viitotun kielen rinnalla kulkee ainakin vallitsevan kieliympäristön kirjoitettu kieli. Siirtymä viittomakielestä toiseen on suhteellisen helppo ja hyvinkin mahdollisuuksien rajoissa.   

Varsin asiallisen ja orientoituneen miehen liitoksista tuntui tihkuvan tieto, että päätös oli ollut ollut kaikkea muuta kuin helppo.  Hän oli kuitenkin tahtonut saapua paikalle kertomaan tarinaansa, todistamaan koko olemuksellaan. Kotimaa oli jäänyt taakse, sydän nähtävästi ei.

Vaikka onkin selvää, että mikään kulttuurinen taustataho ja siihen oletusarvoisesti mukaanluetut etuoikeudet eivät olisi hänelle pystyneet äidinkielistä toimintaympäristöä loihtimaan, voi kysyä, missä määrin resurssien sitominen yksittäisinä kulttuuritekoina omintakeisen "sukulaiskieliryhmän" pelastamiseen edes auttaisi.

Vastuu saavutettavien peruspalveluiden kestävästä takaamisesta ja ylläpitämisestä verkottuu yhteiskunnan rakenteisiin toki laajemmin.

Vakavasti sairaan lapsen suomenruotsalainen äiti kertoi julkisen erikoissairaanhoidon piiriin lukeutuneesta monivaiheisesta hoitopolusta. Koska kysessä oli psyykkinen sairaus, viimeisenä, vaan ei selvästikään vähäisimpänä yksityiskohtana äiti mainitsi, ettei heillä ollut ollut missään vaiheessa mahdollisuutta vaikuttaa siihen, saako lapsi palvelua omalla tunnekielelellään, tässä tapauksessa puhutulla ruotsilla. Vaikea uskoa, ettei hänelle olisi löytynyt terävämmin asennoituneen hoitohenkilökunnan suhteellisen pienellä vaivannäöllä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laajuiselta alueelta ruotsinkielisiä psykiatri - ja terapiapalveluita – samalla hinnalla.

Viittomakielen varassa toimivan elo on kuitenkin oma lukunsa. Aina kuuro lapsi ei saa omaa tulkkia kouluun. Kunta, jonka velvollisuuksiin perusopetuksen piiriin kuuluvan lapsen tulkkauspalvelun järjestäminen lukeutuu, saattaa katsoa, että hinta on liian kova. Luokassa voi olla viittomakielen tulkki, mutta se on rinnakkaisopetuksessa työskentelevän kuuron opettajan työelämätulkki. Se korvataan, palvelu taataan toista kautta. Käytännössä oppilaan erinäiset  sosiaalisen kanssakäymisen tilanteet ovat tälle järjestelylle alisteisia. Lapsi saa tulkkausta valikoivasti, olosuhteiden pakosta. Välituntien vietto ja muu siirtymätilanteiden toiminta jää paitsioon. ⁽ ³

Jos tarkastelee kuviota tällaisen lapsen oppimispolun kannalta, monta jännittävää vuotta on edessä. Voikin pohtia, riittääkö tämä näinkin läheltä liippaava tukitoimi hänen kohdallaan siihen, että voisi joskus itse saada aikanaan oman ammatin, jossa kyseistä palvelua sitten pääsee hyödyntämään sillä ihan  henkilökohtaisella työelämätulkkausmomentilla. 

Onko tällä merkitystä? Onko heillä merkitystä? 

Samastuminen lapsen ja perheen asemaan tilanteessa, jossa oppimisen kannalta oleellinen palvelu evätään säästösyihin vetoamalla, ei liene vaikeaa. Perusopetuksen merkitys lapsen koko elämän kannalta on korvaamaton. Erityisesti jälkimmäisessä esimerkissä korostuu, että saavutettavuuden järjestäminen on nimenomaan kustannuskysymys. Samalla jätetään noudattamatta ei enempää eikä vähempää kuin perusopetuslakia.⁽⁴﹐⁵ Se, että lapsi saattaa (näin ollen?) joutua jatkamaan peruskoulun oppimäärän suorittamista 15 vuotta täytettyään ja vasta sitten päästä Kelan järjestämän tulkkipalvelun piiriin, on todella kyseenalainen lohtu.

Koulukyytiä siihen oikeutetulta lapselta ei evätä. Ehkä sellainen olisi jo hieman liian räikeää.⁽⁶ Kouluun on päästävä, mutta voisi olettaa, että koulun sisällä annettavan opetuksen puitteissa voisi taata tarpeeksi kattavat kielelliset perusedellytykset

Raha ei selvästikään takaa kielellisten perusoikeuksien toteutumista, mutta kustannusten kalleuteen vetoamalla niitä voidaan jättää toteuttamatta. 

Kuitenkin, jos käy niin, että esim. lapsen ja nuoren asianmukaisten opetusjärjestelyiden laiminlyöminen heijastuu tämän tulevaisuuteen pitkäkestoisempina ongelmina, kuten työttömyytenä, hänen hintalappuunsa lisätään nollia lisää. ⁽ ²

Mikä maksaa?

______________

Viitteet:

Otsikon lainaus: Mitä kielelliset oikeudet ovat? Oikeusministeriön esite. 2019.

2) Nuorten hyvin- .ja pahoinvointi. Konsensuslausuma. Duodecim. 2010. s. 12

3) Kuuro lapsi koulussa. Irja Seilolan haastattelu. Kohta 1:37 - 2:41

4) Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelut. Kela. 2022. s. 9

5)Apu ja tuki koulussa: Puhetulkkaus. Tukiliitto. 

6) Koulumatkat. Tukiliitto