Maa kutsuu!

⦁ Yksityiskohta Eetu Iston teoksesta "Hyökkäys"
 (1899). Painokuva.
Kirpputori. Helsinki. 2017.
⦁ Maalikerrostumia.
Aleksis Kivi -huoneen seinä.
Lapinlahden sairaalarakennus (1841). Helsinki. 2019.
⦁ Peltoa.
Keski- Suomi. Uurainen. 2017.

Suomen satavuotissyntymäpäivänä  6.12. 2017 Kansallismuseon ovet olivat avoimet. Juhlamieli järkkyi pahasti pois lähtiessä. Muiden museovieraiden joukosta erottui seurue pari- kolmekymppisiä uusnatseja. Se mahdollinen, eräissä vuoden 2018 itsenäisyyspäiväkulkueissa esiintynyt hakaristilippu oli kenties jäänyt repun mukana narikkaan, mutta vaatetuksesta ja muista ulkonäköön liittyvistä viesteistä ei voinut erehtyä. Myös ilmeet kertoivat paljon, jos sellaiselle on herkistyäkseen.  

Juhla oli yhteinen, näkökulma todennäköisesti ei.   

Joskus huomaa, että julkisessa keskustelussa termit nationalismi ja kansallismielisyys menevät vähemmän iloisesti sekaisin. Ottaen huomioon sen historiallisen painolastin, mikä nationalismin käsitteeseen liittyy sekä 2000-luvun populistisen nationalismin nousun, olisi toivottavaa, että käsitteiden käyttö olisi kirkkaasti tiedostettua. 

Suomen itsenäistymisprosessia siivitti kansallismielisyys, se identiteettiä vahvistava liikehdintä, jonka ponsi oli tämän omituisen mongerruksen yhdistämä kansa, tavat ja kulttuuri. Kansallisvaltioaate -ennen natseja- oli aikansa globaali trendi, jota seurasi ns. paikallisilla tasoilla kansallinen herääminen. Suomessa intohimoiset kansallisromantikot synnyttivät teoksia, jotka jäivät elämään ja joiden kautta palaamme taiteen äärelle yhä uudestaan kansallista identiteettiämme pohtimaan ja vahvistamaan. 

Kielellisten ja kulttuuristen vähemmistöjemme oikeudet jäivät itsenäistymishuuman jalkoihin, mikä kertoo sekin omaa tarinaansa ihmisluonnosta. Ehkä piti äidinkielisen koulutuksen kautta saavuttaa riittävä tietopohja, sivistys ja havahtuminen, että tilanteen korjaamiseksi alettiin ylipäätään toimia.  

Joka tapauksessa v. 1917 maailman kartalle syntyi uusi kansallinen yksikkö. Suomi sen enempää kuin sen kansallinen identiteettikään ei valitettavasti ole löytynyt pelkästään neuvottelemalla. Valtioiden historia on sotien historiaa, kamppailua rajoista. 

Halusi tai ei, ilmaston lämpeneminen asettaa puitteet tästä eteen päin. Aikana, jolloin maapallon kohtalo ei riipu niinkään eri maiden välisen kaupankäynnin lainalaisuuksista tai siitä, missä valtioiden rajat tarkalleen ottaen kulkevat, huomaa etsivänsä narratiivia, joka tarjoaisi mielekkään näkökulman sen maan itsenäisyyden tulkinnalle, johon on sattunut syntymään.  

Tiedetään, että myös yksilötasolla käsitys itsestä määräytyy pitkälle rajakäsitteen avulla. Kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsen minuus syntyy onnistuneen irrottautumisen kautta. Ihminen rakentuu elämän antajasta eriytyvän persoonallisuuden ympärille. Kanssakäyminen muiden yksilöiden kanssa on operoimista syntyneiden ja kehittyvien identiteettien välillä.  

Maan olemukseen on liittynyt aina valta. Hallitsijat ovat tarvinneet maata, jolla talonpoikia on pystytty verottamaan. He ovat tarvinneet ihmisiä myös sotilaiksi ja maata keskinäisten riitojen sotatantereeksi. Maanjakotoimintojen loppuun saattamisella on aina ollut yhteiskuntarauhaa vakauttava vaikutus. Isänmaa on ankaran tarkkarajainen. 

Äiti maan voi mieltää kuuluvan kaikille. Maapalloa ei viime kädessä voi jakaa, se on oma entiteettinsä. On osoitettu, että planeettamme antaa hälyttäviä merkkejä kestokyvyn hupenemisesta. On asetettu aikarajoja, joiden puitteissa toimia elämän pelastamiseksi.  

Voisivatko maa-alueiden väliset rajat olla tänään muutakin kuin merkkejä vallasta? Mikseivät olemassa olevat valtioiden rajat voisi olla apuväline elävän, lajitovereiden koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta kunnioittavan vuoropuhelun ja yhteistyön rakentamisessa? Luulisi viimeistään nyt olevan suhteellisen helppoa hahmottaa, että  kaikilla ihmisryhmittymillä on yksi ja sama vihollinen ja että tarvitsemme naapuria muuhun kuin rajariitoihin. 

                                                                                                                                    4. 3. 2019.

_______

Lähteet ja taustaa:

Helsingin yliopisto. Nationalismi ja kansallisuusaate. Tieteen päivät. 17.1.2017. Sarja luentoja.

Markku Wilenius: Populistinen nationalismi on tullut jäädäkseen. Mielipide. Vieraskynä. Helsingin sanomat. 2.3. 2019.

Yle Areena. Roman Schatzin Maamme-kirja. Isänmaata vai kiinteää omaisuutta?. 

Greta Thunberg. Full Speech at UN Climate Change COP24-Conference. Connect4climate.

Thunbergin puheen transkriptio