Jumalan nimessä! – seksuaalinen hyväksikäyttö kirkollisessa instituutiossa
How to say no to God?
Kuinka sanoa Jumalalle ei?
- Phil Saviano -
Religion is a powerful thing. It runs in the blood. At its best, religion can provide a source of strength, guidance, acceptance, love, and community. --- So what happens when there’s poison in the spiritual bloodstream? What happens when that source of comfort becomes twisted, and perverted, and suddenly that unifying bond becomes a unifying silencer of the truth? What happens when those who are the most vulnerable become the most exploited by something that they have been taught to believe is holy, sacred, and to be trusted above all else?
Uskonnolla on suuri voima. Se virtaa veressä. Parhaimmillaan usko voimaanuttaa, se johdattaa, tarjoaa hyväksyntää, rakkautta ja yhteisyyttä. --- Mitä tapahtuukaan, kun tässä hengellisessä verenkierrossa on myrkkyä? Miten käy, kun tuo lohdutuksen lähde muuttuu kieroksi ja perverssiksi ja yhtäkkiä yhdistävästä siteestä tulee totuuden kieltämisen tyyssija? Mitä tapahtuu, kun kaikkein haavoittuvimmista tulee sellaisten hyväksikäyttämiä, joita on opetettu pitämään pyhinä, joihin on opetettu uskomaan ja luottamaan yli kaiken?
Dios ilora.
Jumala itkee.
 |
| Peruskoulun latinanluokkalaisen leirikoulumuistoja Roomasta. 2013. |
Kerrotaan, että kun yhdysvaltalainen varainhoitaja ja sijoittaja Jeffrey Epstein oli suorittanut kaksituhattaluvun alussa osan yhdestä hänelle seksuaalirikoksien seurauksena osoitetuista vankeusragaistuksista, vain harva lakkasi pitämästä häneen yhteyttä tuomiosta huolimatta. Kävi kuulemma lähes päinvastoin: maine suosittuna seuralaisena näytti kasvavan. Tuttavapiiriin lukeutuneet henkilöt arvostivat mm. vaikutusvaltaisen miljonäärin tekemää hyväntekeväisyyttä. Hän lahjoitti rahaa yliopistoille, tutkimuskeskuksille, huipputieteilijöille ja järjesti viihtyisiä tapaamisia merkittäville vakiovieraille.
Kuvassa näkyvä paavi Franciscus oli pidetty hahmo. Italiankielinen Wikipedia tietää kertoa, että argentiinalainen nuori pappi oli ottanut varovaisia vaikutteita Latinalaisessa Amerikassa syntyneestä vapautuksen teologiasta, joka korosti sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Paavi Franciscus tahtoi korostaa eri tavoin syrjäytyneiden auttamisen tärkeyttä ja uskonnon politisoinnin hylkäämistä.
Hänen kauteensa mainitaan liittyvän joitakin kiistoja.
Yhdysvaltain katolisen kirkon kardinaali, Bostonin arkkipiispa oli siirtynyt Roomaan Santa Maria Maggioren basilikan arkkipapiksi kaksituhattaluvun alussa, vaikka hän oli tiennyt muutamaa vuotta aiemmin raportoiduista hiippakunnassaan toimineiden pappien tekemistä lapsiin kohdistetuista seksuaalirikoksista. Mainitaan, että kyseisen kardinaalin nauttima, kirkon tarjoama suojelu ihmetytti. Ansaitsemattomaksi kunnianosoitukseksi tulkittu tilaisuus arvostetussa basilikassa maallisen elämän päätyttyä herätti vastalauseita hyväksikäytön uhrien ja heidän perheidensä keskuudessa. Seremoniaan osallistunut Paavi Franciscus ei nähnyt tilaisuuden kuluessa sopivaksi osoittaa heille minkäänlaista viestiä.
Franciscus oli kylläkin jo perustanut paavillisen alaikäisten suojelukomission. Päätöstä oli ollut siivittämässä Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean ilmaisema huoli Vatikaanin käytänteistä lapsen seksuaalisen hyväksikäyttötapausten suhteen. Komitean tavoitteeksi oli täten asetettu alaikäisten ja haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojeleminen mainitun kaltaisilta rikoksilta kirkossa "yhteistyössä niiden kanssa, jotka yksilöinä tai järjestöissä pyrkivät samaan päämäärään."
Alussa siteerattu yhdysvaltalainen katolisen kirkon seksuaalisen hyväksikäytön uhrien puolustaja on kuvannut omien kokemustensa pohjalta uskonnon viitekehyksessä tapahtunutta tekoa. Luottamussuhde on erityinen ja kaikki uhrit jakavat tekoa seuraavan ylivoimaisen petoksen kohteeksi joutumisen tunteen, olivatpa he "yliopistoikäisiä naisia tai pieniä lapsia." Kokemus jättää jälkeensä eräänlaisen vainoharhaisuuden. Joutuu alati kyseenalaistamaan ihmisiä. Keneen voi luottaa? Kuka on hyvä tyyppi, kuka ei? Epävarmuus heijastuu myöhemmin monille elämän osa-alueille. On vaikea luottaa auktoriteetteihin ja luoda ihmissuhteita.
Franciscuksen perustama komissiokin kohtasi kritiikkiä. Vaikka paavi olikin saavuttanut suosiota diplomaattina köyhien ja ympäristön puolestapuhujana, monet hyväksikäytön uhrit katsoivat, että hän ei ollut käytännön tasolla onnistunut torjumaan kirkon jatkuvia ongelmia. Ihmeteltiin, mitä oli tapahtunut paavin lupauksille nollatoleranssista rikosten ja niiden peittelyn suhteen. Keskellä kritiikkiä komissiossa katsottiin elokuva, jossa kuvataan Boston Globe -sanomalehden toimituksessa käytyä prosessia katolisen kirkon suojissa vuosikymmenten ajan jatkuneiden lasten hyväksikäyttötapausten paljastamiseksi kyseisessä kaupungissa.
Ei varsinaisesti auttanut, voi päätellä. Muutamat komission jäsenet luopuivat jäsenyydestään. Yksi heistä, ranskalainen lastenpsykiatri ilmoitti kirkon piirissä tapahtuneen hyväksikäytön uhrien jätettyä komission pettymyksensä, ettei komission tehtävää oltukaan asetettu tärkeimmäksi asiaksi Vatikaanissa. Kynnyskysymykseksi hän ilmoitti, ettei kirkolla ollut institutionaalista velvollisuutta ilmoittaa tapauksista siviiliviranomaisille myös papiston jäsenen ollessa epäiltynä. Vaikka velvollisuusperiaatteen ohjeistusta sittemmin uudistettiin, kirkon sisäinen yleisnormi jätti edelleen ilmoitusvelvollisuuden riippuvaiseksi kunkin maan lainsäädännöstä. Katolisen kirkon ylin hallinto, Pyhä istuin vetoaa yhä eri valtioiden erillisiin lakeihin. Ranskalainen lääkäri kritisoi komission jättäessään sen toimintaa myös siitä, ettei Franciscus ollut osallistunut työskentelyyn vähäisiä tervehdyspiipahduksia lukuunottamatta.
Franciscus suuntasi pian komission ohjesäännöt allekirjoitettuaan kautensa ainoalle Yhdysvaltoihin suuntaamalleen vierailulle. Kuubasta alkanut reitti kulki Valkoisen talon, USA:n kongressin, WTC-tornien muistomerkin ja Yhdistyneiden kansakuntien päämajan kautta Philadelphiaan. Siellä, Pyhän Carlo Borromeon seminaarin yhteydessä järjestetyn seksuaalisen hyväksikäytön uhrien tapaamisen jälkeen
Franciscuksen tie vei katolisen kirkon organisoimaan Maailman perheiden kohtaamiseen. Paavin vierailun New Yorkin osuutta seurannut yhdysvaltalainen, kirkon ja valtion väliseen suhteeseen erikoistunut politiikan tutkija kertoi muutaman vuoden päästä julkaisemassaan kirjassa olleensa paikalla, koska häntä kiinnosti, kuinka Franciscus voisi vaikuttaa maan oloihin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Amerikkalainen tutkija kritisoi voimakkaasti Vatikaanin toimien riittämättömyyttä kyseisten vääryyksien suhteen Franciscuksen edeltäjistä lähtien. Hän on valinnut kirjansa nimeksi paavin Philadelphiassa espanjaksi pitämän puheen tiivistetyn, syvän pahoittelun pappien alaikäisiin kohdistamista seksuaalisen hyväksikäytön rikoksista: "Jumala itkee". Vaikka tutkija päättää kirjansa lukuun "Jumala itkee yhä", hän huomauttaa, että Franciskuksen oli "täytynyt yrittää voittaa kirkon byrokratian jäykkyys, tietämättömyys ja puolustuskannalle asettuminen."
Franciscuksen Vatikaaniin Yhdistyneiden kansakuntien hätyyttelemänä perustaman komission perustamisasiakirjassa painopisteen voi katsoa asettuneen enemmän tapahtuneen kriisin toteamiseen, uhrien kuulemiseen ja oikeuden toteutumispyrkimyksiin kuin ennaltaehkäisevien rakenteiden kehittelyyn. Viiden vuoden kuluttua Franciscus lisäsi sääntökehykseen enemmän konkreettisia ilmoitusvelvollisuuksiin ja tutkintajärjestelmiin liittyviä menettelytapoja. Paavillinen salaisuus poistettiin, mikä helpotti yhteistyötä viranomaisten kanssa, mutta ei edelleenkään luonut maailmanlaajuista rikosilmoitusvelvollisuutta.
Nykyisen paavi Leo XIV:n kaudella ennaltaehkäisyn institutionaalinen konkretisoituminen on jatkunut. Hän tarkensi linjauksessaan haavoittuvuuden käsitteen määrittelyä nostamalla esiin teknologian mahdollistaman hyväksikäytön huomioonottamisen digitaalisissa ympäristöissä. Komission alkuperäinen luonne Vatikaanin keskushallinnosta erillisenä, neuvoa-antavana toimikuntana on muuttunut. Nyt sillä on suora yhteys Pyhän istuimen keskushallinnon, Rooman kuurian uskoa ja moraalia sekä vakavia kanonisia rikoksia käsittelevään Uskon opin dikasteriaan. Täten komission päämääräkseen asettama ennaltaehkäisy ja kyseisen dikasterian harjoittama kurinpidollinen valvonta saadaan tukemaan toisiaan. Uudet rakenteet mahdollistavat, että komissiolla on välittömät yhteydet järjestelmään, jonka toimintaa se pyrkii muuttamaan.
Hyvä niin.
6. 9. 2026.
Soundtrack: John Cage. 4' 33''.
______
Viitteet, lähteet, taustaa:
⦁Tomi Lindblom: Jeffrey Epstein. Päättymätön tarina. E-kirja. Lind & Co. 2026.
⦁Spotlight. Elokuva.
⦁Jo Renee Fornicola: Papal Policies on Clerical Sexual Abuse – God Weeps. Peter Lang Publications. 2019.
Kommentit
Lähetä kommentti