"--- Monien poliittisten virtausten ja muutosten taustalla tuntuu olevan tietoinen tai alitajuinen käsitys, että lähivuosikymmenten maailmassa kilpailu tilasta ja resursseista voi tiukentua kaikesta teknologisesta edistymisestä huolimatta. Ja monet ovat valmiit keskittämään lisää voimavaroja sotakoneisiin resursseista käytävää taistelua varten – sen sijaan, että kaikki voimavarat valjastettaisiin rauhankoneisiin, jotka tuovat lisää keskinäistä ymmärrystä ja jaettavissa olevia resursseja."
- Raimo Lovio Timo Honkelan "Rauhankoneen" (2017) tervehdyksissä -
 |
Edisonin dynamo nro 88.
Osa Suomen ensimmäistä
valaistusjärjestelmää
Finlaysonin puuvillatehtaalla.
Tekniikan museo. Hki. 2022. |
Lahjaksi saatu kirja ojennettiin hieman anteeksipyydellen. Moinen ei johtunut ainoastaan lahjan antajan kirjan sisältöön kohdistamasta epämääräisen vähättelyn ja lievän myötähäpeän leimaamasta ns. paremmasta eli kaiken kyseenalaistavasta asiantuntemuksesta. Kirjan aiheesta intoiltuaan lahjan saaja oli aiemmin sattunut tunnustamaan auttamattoman naiiviutensa. Sen verran syvään kyseisestä kohtauksesta jälki jäi, että kirjan luki vasta nyt, vuosia myöhemmin.
Tekoälytutkija unelmoi maailmanrauhasta. Hän hahmotteli tammikuussa 2017 idean Rauhankoneesta, joka auttaisi ihmiskuntaa rauhanomaisemman maailman luomisessa. Todettakoon, että hän oli luonnehtinut hankettaan itse ennen kirjan kirjoittamista antamassaan haastattelussa jotensakin varautuneesti. Maailmanrauhaa hän kuvaili pateettiseksi jo pelkkänä sanana. Hän sanoi ymmärtävänsä, kuinka vakavasti otettavat tutkijat eivät kehittyneen ja oppivan tekoälyn soveltamisesta kaikkiin mahdollisiin, ihmiskunnan kannalta mullistaviin asioihin paljon puhuneet tai aiheella spekuloineet. Tutkija oli kuitenkin päättänyt ottaa sen riskin, että saisi hörhön maineen vertaistensa parissa, koska hänellä ei kuulemma ollut aikaa miettiä mitä muut ajattelevat. Aivotutkijan aivoihin oli pesiytynyt kuolettava kasvain eikä aikaa ollut välttämättä tarpeeksi idean sanoittamiseksi.
Tekoälyyn, koneoppimiseen ja muihin kehitettäviin teknologisiin menetelmiin perustuvan käyttöliittymän perimmäiseksi tavoitteeksi hän asetti ihmisten välisen oikeudenmukaisuuden ja ymmärryksen lisäämisen sekä tunnemyrskyjen taltuttamisen eri yhteisöissä.
Lähihistoria on näyttänyt normimedian ja sosiaalisen median vallan ja voiman vähemmän rauhaarakentavien prosessien takomisessa. Vuosi-, kuukausi- ja epäilemättä – jos tahtoo seurata somealustoja – myös päivätasolla nousee pieniä ja suurempia "älämölöjä", joita on enemmän tai vähemmän tietoisesti nostatettu ja hämmennelty yhä kiivaammille kierroksille erilaisten kuplien umpioissa. Valitettavaa, että myös periamerikkalaiselle poliittiselle tapakulttuurille ominainen, suuremman mittaluokan kohujen masinointi on nähtävästi alkanut rantautua Suomeenkin.
Rauhankone-kirjan ansioihin voi lukea suhteellisen laajasti käsitettyyn inhimilliseen toimintaan kohdistetut jäsennykset. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy armeijan ja käsiteltävänä olevan rauhankoneiston välille sommiteltuun paralleeliin. Maa-, ilma- ja merivoimille nähdään vastine kielen, merkitysten, ymmärryksen, tunteiden sekä yhteisöjen oikeudenmukaisen toiminnan aihekokonaisuuksissa.
Ikuisuuskysymykseen, miksi maailmassa on sotia, haetaan vastausta ihmisen siirtymisestä keräilytaloudesta maanviljelykseen. Kun resursseja ei varastoitu, ei ollut mitään vallattavaa. Kun resursseja alettiin jemmata, epätasainen jakautuminen alkoi tuottaa väkivaltaisuuksia. Uskaliaasti ja idealistisesti kirjassa mietitään, kuinka jopa varallisuuteen linkittyneen hyvinvoinnin osittumista voitaisiin ratkoa teknologisesti. Tarpeeksi monipuolisen datan analysoiminen edesauttaisi kirjoittajan mukaan ymmärtämään tätäkin ongelmaa paremmin. Tilanteeseen puuttumista interventioita kehittämällä kaikkien ihmisten hyvinvoinnin summaa voitaisiin nostaa joidenkin pienten ihmisryhmien – miljardöörien – suhteellisen statuksen kustannuksella. Kokonaisjärjestelmän toimivuutta korostetaan.
Heille, jotka ovat joskus aikaisemmin törmänneet sellaisiin sotakoneistosta esitettyihin teoretisointeihin, joiden mukaan sodat olisivat yksinkertaisesti kannattavaa liiketoimintaa asevarustelun ja -kaupan, tuhon sekä jälleenrakennuksen kiertokulussa, kirja tarjoaa kertausta. Olosuhteena sotiin varustautumisen katsotaan lähtökohtaisesti lietsovan sotaisuutta. Kysytään, tahdotaanko lopettaa vastuuttoman toiminnan resurssointi, kun voisi ratkaista köyhyyden ja ympäristökatastrofin kaltaisia kysymyksiä. Kirjoittaja näkee, että tulevaisuudessa jopa miljardi ihmistä voisi tahtoessaan kokoontua koneittensa ääreltä muinaisten ateenalaisten torikokousten tapaan pohtimaan, kuinka kriisejä voitaisiin ratkaista.
Mielenkiintoisen näkökulman tämän hetkisiin kauppasotaskenarioihin luo näkemys, että tietokoneavusteisen mallinnuksen avulla luotu taloudellinen verkostoutuminen edistäisi rauhanomaisuutta valtioiden välillä. Viitataan vanhaan viisauteen, ettei kauppakumppaneita vastaan kannattaisi lähteä sotimaan ja että kapitalismia on kutsuttu taloudellisten kytköstensä vuoksi rauhaa ylläpitäväksi ja takaavaksi järjestelmäksi. Kapitalismin yhteydessä mieleen palautuu eräs talouselämän vaikuttajan ja uskontofilosofin keskustelu, jossa ensin mainitun mukaan kapitalismi olisi itse itsensä korjaava systeemi – mitä kaikkea hän väitteeseensä tuolla hetkellä mahtoikaan sisällyttää.
Kirjasta on vaikea löytää käytännön esimerkkejä kuvailtavan idean toimivuudesta. Kerrotaan kuitenkin, että jo kirjoittamisen aikoihin pörssimaailmassa on käytetty tekoälykoneita kilpailun edistämiseksi. Ei kuulemma ole kuitenkaan mitään estettä sille, etteikö tekoäly voisi analysoida myös yhteistyötä ja sääntöjä, jotka kilpailua säätelevät. Korostetaan, että tällainen järjestelmä ei tulevaisuudessakaan ole keskitetty, vaan eri puolilla maailmaa hyödynnettäisiin erilaisia strategioita. Tämä mahdollistaisi kunkin osapuolen omat tavat toimia erilaisten järjestelmien puitteissa.
Sotia ja polarisaatiota edeltää usein liika kategorisointi. Vitsaus saattaa karata käsistä. Ratkaisuksi osoitetaan rikkaampi valikoima tarkasteltavia asioita, jotka yhdistävät enemmän kuin erottavat. "Kolmen muuttujan avaruudessa asiat voivat olla pahasti jumissa, mutta kymmenen tai sadan muuttujan avaruudesta on hyvinkin mahdollista löytää sovittelevia ja yhteistä näkemystä puoltavia tekijöitä." Koneiden, teknologisen kehityksen avulla mahdollisimman laajalle ulottuvan tiedon tarkastelun ja yhteiskunnan monimutkaisuuteen kohdistetun inhimillisen ymmärryksen lisäämisen katsotaan olevan mahdollista.
Brexitin jälkeistä Euroopan Unionin ylikorostunutta integraatiopyrkimystä ei pidetä onnistuneena. Yhteistyön jakamisen rinnalla olisi myönnettävä, että on seikkoja, joissa arvot ja kulttuuri saattavat poiketa toisistaan. Kaikkia ei tutkijan mukaan pidä pakottaa samaan muottiin, onhan EU Euroopan suuri rauhanprojekti. Pohjoismaista hyvinvointijärjestelmää kehotetaan suojelemaan.
Tieteen replikaatiokriisi -aiheisessa
keskustelussa käsiteltiin tutkimustulosten toistettavuuden ongelmaa. Onko kerrytetty tieto aina luotettavaa? Yhden kyseisen keskustelun lomaan heitetyn näkemyksen voi katsoa tangeeraavan edellä esitetyn inhimillisen ymmärryksen lisäämiseen kohdistettavan hakuisuuden kanssa. Olisi kuulemma suotuisaa, jos tieteessä pyrittäisiin yksiselitteisyyteen tähtäväävien teoreettisten läpimurtojen sijaan tutkimaan aineistojen monimerkityksisyyttä ja osoittamaan niiden tulkinnanvaraisuutta. Luonnontieteet tässä nimenomaisessa keskustelussa siirrettiin vaivihkaa omaan viitteeseensä.
Rauhankonetta suunnitelleen tekoälytutkijan mielestä kielen merkityksiä ja ulottuvuuksia pohtineen nuoren Wittgensteinin käsitys maailmasta oli liian suppea. ("Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.") Kirjailija kertoo huojentuneena, kuinka filosofi päätyi myöhemmissä ajatuksissaan esittämään, ettei kukaan voi olla varma mitä toinen todella tarkoittaa valitsemallaan sanalla, kun viittaa näkemäänsä. Molempien herrojen voi täten mieltää käsittelevän samaa ilmiötä, julkilausutun ja rivienvälisen sisällön tulkintaerojen luomaa jännitettä. Kirjoittaja korostaa, kuinka tärkeää on ymmärtää kielen yhteisöllinen ja yksilöllinen luonne, ja että ne erillisyydestään huolimatta kulkevat rinnakkain. Tämän tiedostamisen hän toivoo vähentävän väärinymmärryksiä.
.
Kirjan ratkaisu on merkitysneuvottelevat koneet, joiden avulla ennaltaehkäistä epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä. Kuten mainittua, tähtäimeksi asetetaan demokratian lisääminen massiivisen suurella ja kattavalla, uudelleen organisoidulla datalla. Laajasti asioita huomioon ottavat, sujuvasti tekstiä tai puhetta kieleltä toiselle kääntävät monimutkaiset tietojärjestelmät kykenisivät tutkijan mukaan ottamaan huomioon jopa tunteet, myöskin toisistaan poikkeavat käsitykset totuudesta ja valehtelun variaatiot, joita
eri kulttuuripiireissä esiintyy.
Tämän päivän tekoälyasiantuntija puolestaan toteaa, että elämme jo tekoälyn aikakaudella, mutta että seuraava vaihe olisi yleistekoälyn aika, mikä muuttaisi niin talouden kuin yhteiskuntasopimuksemme. Tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että meidän olisi syytä alkaa keksiä uudestaan, mitä olemme täällä tekemässä.
Demokratiaan on tämän asiantuntijan mukaan vaikea uskoa. On mahdollista, että "joku voi manipuloida etäältä kansalaiset äänestämään zombiena jotain random diktaattoria". Tekoälyalgoritmi muokkaa nuorten maailmankuvaa kehityksellisesti tärkeiden ikävuosien aikana.
Toisaalta tekoäly voi kuulemma tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluja tehokkaammin kuin ihminen. Asiantuntijan mukaan ainoa moraalinen teko on, että käytämme sitä siihen. Hänen mielestään on selvää, että jos päädytään tilanteeseen, missä teknologialla voidaan ratkaista ongelmia ja ollaan silti pulassa, se on ollut valinta. Olemme kieltäytyneet käyttämästä teknologiaa rakentavasti.
Mitä vielä. Uutisoidaan, että Googlen tekoäly-yhteenvedoista osa on terveydelle haitallisia. Toisaalla esitetään, että jopa koko internetin resetointi olisi paikallaan ja nähtävästi ylipäätään mahdollisuuksien puitteissa. Tätä mieltä on itse world wide webin kehittäjä. Hänen mukaansa verkosta on tullut liian kaupallisuuden myötä jotenkin nasty, ilkeä, kurja ja inhottava.
Rauhankone-kirjasta löytyy kirjailijan ystävän luonnehdinta, jonka mukaan teos muistuttaa jossain määrin taideteosta. Voisipa siihen soveltaa yhden taiteen akateemikon teesiä: "Teatterin tehtävä on tappaa ihmisestä peto".
6. 2. 2026.
________
Viitteet, lähteet, taustaa:
⦁Timo Honkela: Rauhankone – Tekoälytutkijan testamentti. Gaudeamus. 2017.
⦁
Yle Areena. Itse asiassa kuultuna. Timo Honkela.
⦁Ludvig Wittgenstein:
Blue Book. The Ludvig Wittgenstein Project.
⦁Tero Tapio Vaaja: Solipsismin kritiikki Wittgensteinin myöhäisfilosofiasssa. Pro gragu -tutkielma. Filosofia. Yhteiskuntatieteiden ja
filosofian laitos. Jyväskylän yliopisto. Joulukuu 2007. S. 21.
Kommentit
Lähetä kommentti