Eläinkokeilla pääsee tiettyyn rajaan saakka. Tutkin ennen apinoita, mutta ne eivät osaa kertoa, mitä niiden tietoisuudessa liikkuu.
- Jessupin repliikki elokuvasta “Altered States” -⁽ ¹
Ravintolat on auki, ruokakaupat on auki… kaikki materiaalinen on auki... mutta entäs sitten se, joka tekee meistä ihmisiä?
- Säveltäjä Kaija Saariaho elävän taiteen ja
tapahtumatuotannon rajoituksista -⁽ ²
 |
Kalliomaalaus. Saraakallio. Laukaa. 1991.
Savinen tuikkulyhty.
Takkatuli. TV-sovelllus. LG Content Store.
|
Kun on eristyksissä ja kun tilanne jatkuu tarpeeksi kauan, alkaa hakea piinaan etäisyyttä ajatusleikillä, jossa sijoittaa itsensä laboratoriohäkkiin.
Totutusta poiketen ei pääsekään museoihin, kirjastoihin, elokuviin, konsertteihin eikä teatteriin, näkee edessään poismuuttaneen esikoisen jättämän tyhjän pinkopahvin, akryylivärejä, siveltimiä ja päätyy kokeilemaan, mitä tapahtuu, jos niihin tarttuu. Ei välttämättä ajattele miksi. Tuntuu vaan siltä. Eristäytyneisyys aiheuttanee sen, että kun virikkeet karsiutuvat, totutuille taide-elämyksille hakee korvikkeita.
Paleoarkeologit, antropologit ja esihistorioitsijat kertovat "Kivikauden keksinnöt" -dokumentissa, että vasta tämä edustamamme ihmislaji, "anatomisesti käsitettynä moderni ihminen" Homo Sapiens kykeni kehittämään taiteen. Se, että Homo Erectus loi käsikirveen, monellakin tapaa vallankumouksellisen taidonnnäytteen päästäkseen ns. elämässään eteenpäin, ei näköjään ole taiteentekemisen näkökulmasta yhtä merkittävä virstanpylväs kuin luolamaalaukset. Ihmiskunnan historiassa kyseisen apuvälineen kerrotaan lyövän merkittävyydessä höyry- ja tietokoneen, mikä seikka sinänsä tuntuu varsin käänteentekevältä. Jotkut ainoastaan eläimiksi luokiteltavienkin kerrotaan tarttuneen esineisiin työstääkseen toisia kappaleita, joskus jopa muokanneen kivenmurikoita ja keppejä työskentelyyn sopivammiksi, mutta vain ihminen niitä alkoi varsinaisesti osata valmistaa.
Mutta. Käsikirves ei siis ole taidetta? Joskus mietityttää, miksei mitä tahansa elämän ylläpitämiseen ja sen jalostamiseen liittyvää toimintaa tai työsuoritetta voida lukea taiteen piiriin kuuluvaksi. Miksei esim. puusepän työtä, kirurgiaa, ruoanvalmistusta, räätälöintiä, lastenhoitamista ja -kasvattamista voitaisi lukea taiteen piiriin kuuluviksi?
Taide saa siis olla tai sen pitää olla jotain, josta ei äkkipäätään arvioituna ole mitään yksiselitteistä tai suoranaista käytännön hyötyä, kuten käsikirveestä – tuosta kivikauden innovaatiosta – kiistatta on ollut?
Ehkä.
Joka tapauksessa katsotaan, että vasta luolamaalaukset täyttävät taiteen kriteerit ja että nimen omaan taide teki ihmisapinoista ja kädellisistä kehittyneen ihmislajin edustajistosta nousseen nykyihmisen, joka kylläkin alkoi myös osata käyttää neulaa ja lankaa liittääkseen yhteen taljan kappaleita. ⁽ ³
Kiista siitä, olivatko ensimmäiset taideteokset neandertaalinihmisen vai nykyihmisen luomuksia kylläkin haastaa joitain tutkijoita.
Ihan sama. Alkukantaisen kulttuurinälän valtaama maalari voi antaa vaikka koko ihmisyyden tunnistamisen historian virrata kauttansa takertumatta pieniin yksityiskohtiin.
Kun päätyy ilman alan koulutusta tekemään kokeita väreillä, sommitteluilla, jonkintyypppisellä alkeellisella visuaalisella rytmitajulla ja innostuu puuhasta, löytää itsensä miettimästä, mitä tuotoksille oikein pitäisi tehdä. Tuntikausien meditatiivisesta työstä jää enemmän tai vähemmän ei-esittävä jälki, jonka merkitys avautuu vain itselle ja johon syntyy omituinen kiintymyssuhde. Taulujen poisheittäminen tuntuu väärältä teolta. Säilytystilaakaan ei loputtomiin ole.
Kuvataidekoulut käynyt alanvaihtaja kertoo, että on olemassa maalareita, jotka eivät “tajua lopettaa”, vaikka taulut eivät mene kaupaksi. Piireissä tuntuu olevan siis kirjoittamaton sääntö, että tällaisissa tapauksissa pitäisi vähintäänkin muuttaa tyylilajia tms. Kysymys, mitä jos on sisäinen pakko, joka aiheuttaa tämän ylituotannon ja ammattilaiselle kieltämättä ikävän kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuden, ohitetaan jotenkin asiaankuulumattomana. Hienotunteisuus kai estää jatkamasta sinänsä mielenkiintoista keskustelua.
Ihmisen etologia lähestyy taidetta sisäsyntyisenä ilmiönä, jonka tarkoitus on kurottautua muita ihmisiä, toisinaan myös ylimaallisia olentoja kohti. Luolamaalausten funktiota ei ole varmuudella määritelty, mutta arvellaan niiden liittyvän uskonnollisiin riitteihin. Suomalaisten kalliomaalausten tutkimuksessa on päädytty tukemaan teoriaa, jonka mukaan esim. kaatuneiden eläinten ja ihmisten muodostamat parit viittaavat shamanismiin. Oma naiivi oletus lapsena nähdyistä kalliomaalauksista oli, että luolamiehet olivat merkinneet toisilleen tiedonantoja hyvistä metsästysapajista. ⁽ ⁴
Sunnuntaimaalari ei välttämättä miellä itseään tavoittelemassa yhteyttä toisiin ihmisiin, ei varsinkaan potentiaalisiin mesenaatteihin, sisustuselementtien hankkijoihin tai taiteenkeräilijöihiin. Tähtäimessä ei välttämättä ole spesialiteetti ekstaasitekniikoissakaan.
Tutkittaessa estetiikkaa ja kuvataiteita ihmisen etologian tarjoaman biologisen lähestymistavan näkökulmasta on päädytty antamaan simpansseille maalaustarvikkeet. Jotain tunnistettavaa löytyykin kokeen kuvauksesta, jonka mukaan "aktiviteetti toi mieleen leikin ja se suoritettiin tekemisen itsensä vuoksi. Eläimet tiesivät, milloin olivat valmiita ja välttivät “maalauksen” tuhoamista päällemaalaamalla." Simpanssien raportoidaan myös kehittäneen yksilöllisiä, rytmin ja muodon tajusta viestiviä tyylejä, joita ne kykenivät varioimaan ja jalostamaan ajan myötä. ⁽ ⁵
Mihin tässä vielä päätyykään.
Ihmisen ollessa kyseessä taiteelliseen luovuuteen kuitenkin katsotaan alun perin liittyvän aina tietty tarkoitus. Musisoinnin esim. katsotaan kehkeytyneen tanssia, seremonioita ja lasten nukuttamista varten. Lisäksi erilaisen perimätiedon katsottiin tallentuvan muistiin ja välittyvän eteenpäin, kun se modifioitui rytmiseen muotoon. Tarkoituksena oli myös tuottaa silkkaa esteettistä nautintoa.
Taide on aina pyrkinyt kommunikoimaan. On kylläkin taidetta, joka leikittelee aistihavainnoilla “taidetta taiteen vuoksi” -tyyppisesti, mutta saattaa päätyä tällä tavoin huomion kaapattuaan vaivihkaa viestimään tehokkaasti esim. jonkin eettisen normin tiimoilta. Kantaaottavuus ja sen valjastaminen brändyksen välineeksi on joidenkin havaintojen mukaan nykyään suorastaan taiteen elinehto. ⁽ ⁶
Jos ei juutu kivikautisten luolamaalausten tekijänoikeuksiin, voi keskittyä ihailemaan tapaa, jolla kaukaiset sukulaisemme ovat aiheita käsitelleet. Useimmat värikkäistä eläinhahmoista on sijoitettu kauas luolan perälle, päivänvalon ulottumattomiin, suojaan sateelta ja tuulelta. Niiden tekeminen ja tarkastelu on ollut ja on mahdollista ainoastaan tulen varassa. Tästä on seurauksena kyseisen valaistuksen mukanaan tuoma erikoisefekti. Hahmot ikäänkuin heräävät henkiin. Tuli tuo lämmön, liikkeen ja valon.
Illuusion jostain elävästä.
24. 2. 2021.
______________
Viittaukset ja lähteet:
² ⁾ Yle Areena. Ylen aamu. Vieraana Kaija Saariaho. Mitä kulttuurin kokeminen ihmiselle merkitsee? (kohta 3:04 -7:11)
Katsottavissa 28. 2. 2021 saakka.
Englanninkielinen versio. (lisäys 14. 5. 2026.) ⁴ ⁾Lahelma, A. 09. 02. 2007. Tiede-lehti. Suomen kallioihin kuvattiin samaanien matka.
⁵ ⁾ Irenäus Eibl-Eibesfeldt: Human Ethology.
New York: Aldine de Gruyter. 1989.
Luvut: Aesthetics and Fine Arts, Art as Communication.
Lisäys 9. 6. 2022. Lisätty kappaleen viimeinen lause ja siihen liittyvä seuraava viite:
2017.
Kommentit
Lähetä kommentti