Uskonasioita

   

Multi faith prayer room -logo.
Heathrow´n lentokenttä. 2019
Usko-toivo-rakkaus -amuletti. 2019

Eräässä kylmän sodan aikakaudelle sijoittuvan amerikkalaisen elokuvan loppukohtauksessa juuri paljastunut kaksoisagentti nautti pidättäjänsä seurassa viimeistä ateriaansa ennen vangitsemistaan. 

Hän veti yhteen keskeisiä havaintojaan ja kertoi, että pääsääntöisesti amerikkalaiset kollegat olivat olleet epäluotettavampia kuin neuvostoliittolaiset. Syy oli hänen mukaansa jenkkien uskonnollisuus. Usko oli tehnyt maanmiehistä heikkoja. Uskon edustamat arvot olivat saattaneet olla este jonkin toimeksiannon toteuttamiselle. Kantti ei ns. ollut kestänyt. Joskus, vakoilun tiimellyksessä, heidän sanansa oli saattanut kylläkin arvioida painavammaksi kuin neuvostoliittolaisten, koska amerikkalaisten agenttien suhde totuuteen oli suodattunut jonkinlaisen pyhyyden kautta –toisin kuin uskonnon kieltävän kommunistisen yhteiskuntajärjestelmän edustajien. 

Toisaalta joitakin yhdysvaltalaisia oli saattanut huijata helpommin kuin neuvostoliittolaisia, pidätetty hahmo kertoi. Jos uskontoelementti oli ollut selkeästi tunnistettavissa ja näytti liiaksi määrittävän persoonan käyttäytymistä, ominaisuus oli antanut vastapuolelle enemmän pelivaraa. Usko, jonka on tarkoitus olla voimavara, olikin sumentanut henkilön objektiivisuutta ja tehnyt tästä haavoittuvaisemman –pahimmassa tapauksessa ruumiin. 

Esimerkki kertoo fiktiivisestä ääriolosuhteesta, jossa vallitsevan systeemin voi katsoa jyränneen yksittäiset toimijat ja alistaneen heidän henkilökohtaiset ominaisuutensa yhden asian palvelukseen.  Kyseisen kaksoisagentin ihmiskäsitys ja toimintaympäristön kylmäävät lainalaisuudet eivät välttämättä päde jokapäiväisessä elämässä, mutta saavat miettimään uskon käsitettä. 

Jos ja kun ihmisen usko muuttuu hyväksikäytön välineeksi tai konfliktien sytykkeeksi eri yhteyksissä, puhtaasta hyötynäkökulmasta tarkasteltuna sen merkitys asettuu kyseenalaiseen valoon – ellei sitten kallistu tukemaan tulkintaa, joka painottaa uskontojen mahdollista roolia vain ja ainoastaan esim. vallankäytön välineenä.

Puhtaasti tietoteoreettisesta näkökulmasta kenenkään subjektiivista uskoa itsessään ei välttämättä voi eikä kannata lähestyä. Perinteinen tiedon määritelmä "tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus" ei välttämättä lyö kättä uskonnon perimmäisen olemuksen kanssa. Voi ja pitää kuitenkin kysyä, kuinka ja miksi uskonto ylipätäätään kehittyi? Ja onko ihminen vaistomaisesti tai synnynnäisesti uskonnollinen?  

Suhteellisen nuoren tieteenalan, kognitiivisen uskontotieteen parissa on osoitettu, että uskonnollisuus on eräänlainen evolutiivisen sopeutumisen sivutuote. Synnynäinen refleksi, joka on saanut ihmisen reagoimaan savannilla uhkaaviin ääniin ja kaiken varalta pakenemaan, noudattaa mielenrakenteiltaan samaa arkkitehtuuria kuin uskonnollinen kokemus. Annamme ylikorostuneen herkästi merkityksiä erilaisille ympärillämme vaikuttaville voimille ja ilmiöille ilman, että voimme paikallistaa niiden konkreettista alkuperää. Etsimme toimijuutta ja tarkoitusta. Ihmislajin sopeutumisen kannalta tämänkaltaisella "hypersensitiivisyydellä" on suuri merkitys. 

On myös esitetty, että rituaalinomaiset, uskonnonharjoittamisen yhteydessä noudatettavat käyttäytymismallit  juontavat juurensa samantyyppisestä ennaltaehkäisevästä toiminnasta kuin lajinsäilyttämisen kannalta olennaisiin sosiaalisiin taitoihin ja yhteistyökykyihin panostaminen.  On kyse kollektiivisesti tarkoituksenmukaisesta sopeutumisesta. Yhdessä tunteminen ja kokeminen, lauman jäsenten aistiminen ja huomioon ottaminen vaaroilta puolustautuessa ja metsästettäessä kehitti empatiataitoja. Nämä harjoitukset ovat vieneet ihmistä kohti moraalin esiastetta. 

Uskonnollinen kokemus jättää kuitenkin vähemmän mairittelevan jäljen hermoratoihin. Aivoskannauksilla on osoitettu, että yliluonnollisiksi luokiteltavien ilmiöiden yhteydessä aistihavintoja prosessoivan päälakilohkon kapasiteeetti laskee. Mekanismi, jonka tarkoitus on luoda moniulotteisia yhteyksiä itsen ja muiden toimijoiden välillä, alkaa hämärtyä. Se, että koemme sulautuvamme johonkin toiseutta edustavaan tahoon –ryhmään, jumaluuteen, maailmankaikkeuteen– ei välttämättä joka tilanteessa palvele suhteellisuudentajuamme. Tuo sama mystinen sulautumiskokemus saattaa johtaa myös  psykoottiseen, uskonnolliseen fanatismiin. 

Näkökulmasta riippuen uskonnot, ideologiat, eri talousjärjestelmät ja monikulttuurisuus ovat joko edesauttaneet tai estäneet globaalin oikeudenmukaisuuden toteutumista. Edellä luetelluista tekijöistä uskonnollisuudella ja siihen verrattavissa olevilla kokemuksilla saattaa olla eniten kosketuspintaa ihmismieleen. Siksi ei ole samantekevää, miten tuota kanavaa kohdellaan tai manipuloidaan. 

Paikallisessa tiedekeskuksessa oli aiemmin suhteellisen pienellä budjetilla toteutettu lastenosasto. Onnenpyörätyyppisen vanerilevyrakennelman eri sektoreille oli havainnollistettu maanosat ja niiden väestörakennetta. Leveimmät sektorit edustivat maita, jotka eivät sijoitu kärkipäähän YK:n ylläpitämää maailman eri valtioiden inhimillistä kehitystä määrittävässä tilastoinnissa. Tähän otantaan lukeutuu maapallon ehdoton enemmistö. Pyörää pyöräyttämällä oli tarkoitus konkretisoida, kuinka todennäköistä olisi uudestaan syntyä esim. suhteellisen kapealle Pohjoismaiden sektorille. Sinänsä mielenkiintoista, että vaikka mihinkään elinolosuhteisiin ei kyseisessä onnenpyöräpelissä viitattu, suhteellisen pienikin lapsi näytti lähes vaistomaisesti mieltävän, että suurimman todennäköisyyden osumakohteet, kuten Afrikka, eivät välttämättä olisi niitä parhaita vaihtoehtoja. 


Mitä vallitseviin uskonnollisiin ja uskomusjärjestelmiin tulee, on eräänlainen lottovoitto syntyä sellaiseen maapallon kolkkaan, jonka peruskouluissa opetetaan elämänkatsomustietoa. Kyseiseen opetukseen osallistuminen tosin edellyttää, että lapsi tarvittaessa erotetaan kirkon jäsenyydestä. Itse hän ei kuitenkaan voi asiaa päättää. Ne lapset, joiden vanhemmat eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan, pääsevät et-tunneille automaattisesti. Ymmärrettävää on, että näissä kodeissa kyseiseen epäkohtaan ei välttämättä edes pidetä tarpeellisena ottaa kantaa. Yhdentekevää se ei silti ole. 

                                                                                                                                 16.10. 2019.

________________

Lähteet:

Brandon Ambrosino: How and Why Did Religion Evolve? BBC Future.

Brandon Ambrosino: Do Humans Have a 'Religion Instinct´? BBC Future.

Yle Areena. Homo Religiosus-Olavi Seppänen. Jumala rahasta, pelastus kasvusta. Talouden ja uskonnon yhteyksiä.

Arno Kotro: Elämänkatsomustieto kaikkien ulottuville. Lukijan mielipide. Helsingin Sanomat 10.9. 2019. 

Juha Sihvola: Maailmankansalaisen etiikka. Otava. 2014