Valehtelemisen sietämätön keveys eli kuinka röyhkeydestä tehtiin uusi normi
”Sillä rikkaus ei ole sitä, että saa yhä enemmän kultaa ja hopeaa,
vaan että omistaa enemmän kuin muu maailma
taikka naapurit"
- John Locke 1691 -
Muutosvoimien ja -paineiden aikaansaama liikehdintä ei kaihtanut keinoja silloinkaan, kun Britannian siirtokunnat irtaantuivat emämaastaan Amerikan Yhdysvalloiksi. Historioitsijat kertovat, että itsenäisyysjulistuksen allekirjoittamiseen päätyneessä kampanjassa hyödynnettiin ensimmäistä kertaa modernia mustaa propagandaa. Maan isänä pidetty Benjamin Franklin mm. laati tekaistun sanomalehden numeron, joka sisälsi paikkaansapitämättömiä kauhutarinoita brittien julmuudesta.
On jopa esitetty, että tuo kaikkien ihmisoikeusasiakirjojen kantaäiti, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus, olisi alunperin vähemmän jalojen ihanteiden dokumentti. Kaikki itärannikon siirtokunnat valloittanut Iso-Britannia esti vapaan kaupankäynnin alusmaissaan. Siitä huolimatta, että päätöksiä tehtiin Amerikan mantereella melko itsenäisesti ja vauraus ylitti emämaan elintason, Englannin asettamat tullit ja suurempaa tuottavuutta rajoittavat säädökset merkitsivät asukkaille suorastaan laillistettua riistoa. Tyytymättömys puhkesi kapinana. Sanomalehdin, pamfletein, runoin, näytelmin ja lentolehtisin alettiin käydä sen ajan infosotaa, jossa brittejä mustamaalattiin siekailematta. Liberaali vapaus ja demokratia tempaistiin vallankumouspropagandan välineiksi. Itsenäisyys saavutettiin ja amerikkalaisen unelman tavoittelu saattoi alkaa.
Politiikan moraalifilosofit ovat pohtineet ns. likaisten käsien ongelmaa. Pyhittääkö tarkoitus keinot, kun päämäärään kiihkeästi ja tehokkaasti pyritään? Oletuksena lienee, että tavoitetta pidetään yleisesti hyveellisenä, kannatettavana, oikeutettuna tai muuten tavoittelemisen arvoisena.
Nykyinen USA:n presidenttikausi on omalta osaltaan asettanut uutta normia poliittiseen retoriikkaan ja vakiinnuttanut kuvatunlaista lähes tragikoomista johtamiskulttuuria yllättävän menestyksekkäästi kaikkialla, missä agitaatiopropagandan avulla syystä tai toisesta lähdetään ns. vahvaa johtajuutta tavoittelemaan. Ei voi kuin toivoa, että populistiseen höttöön perustuva, öykkäröintiä ihaileva tapa tehdä politiikkaa saavuttaisi pikku hiljaa lakipisteensä.
"---Sekä Brexit että Yhdysvaltain nykyisen presidentin valinta on olleet hyviä asioita, koska ne on niinkuin semmoisia lekoja tai vasaroita, jotka ovat lyöneet halkeamia tiettyyn älylliseen omahyväisyyteen ja laiskuuteen. Sellaisia pieniä halkeamia me nähdään koko ajan." (Tove Idström 2018. ) ⁽ ²
¹ ⁾ kohta 19:48 - 20:34
² ⁾ kohta 12:15-13:30
Lähteet:
Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen: Propagandan historia. Into Kustannus 2018, ss. 80-82
Jukka Paastela. Valhe ja politiikka. Gaudeamus 1995, ss. 188-193
Forum 1. Ihminen, ympäristö ja kulttuuri. Otava. 2010.
Historia kertoo 6. Tammi. 2007
Historia kertoo 7. Tammi. 2009
vaan että omistaa enemmän kuin muu maailma
taikka naapurit"
- John Locke 1691 -
 |
| Paloaseman sireeni. Vihdin kirkonkylä. 2019. Hattaraa. Vuoristorata. Linnanmäki. Helsinki. 2019. HSBC Tower. Canary Wharf. Lontoo. 2019. |
Tositapahtumiin perustuvassa Perienglantilainen skandaali -televisiosarjassa brittiläiseen yläluokkaan kuuluva, murhayrityksestä syytteeseen asetettu poliitikko lipuu voitokkaasti, koskemattomuutensa säilyttäen läpi oikeusjärjestelmän hyvä veli -järjestelmän turvin. Kulttuuritoimittajan ja elokuvatutkimuksen professorin keskustelussa⁽ ¹ päähenkilön suvereeni ja etuoikeutettu eteneminen vertautuu varsin ajankohtaisen brittipoliitikon strategiaan.
Kyseenalaisin menetelmin pohjustetun Brexitin keulahahmoksi personoituneelle uudelle Britannian pääministerille ei tuottanut mitään ongelmia lyhentää parlamentin istuntokautta. Tarkoitus oli tarvittaessa taata ns. kovan Brexitin toteutuminen aikataulussa ilman, että parlamentissa käytävä demokraattinen prosessointi olisi estänyt päämäärän toteutumisen, kuten edellisen pääministerin valtakaudella tapahtui. Tyylipisteistä voi olla montaa mieltä. Arroganssin ja röyhkeyden, omahyväisyyden ja teennäisyyden rajoja koettelevan "kansanomaisuuden" yhdistelmillä näyttää kuitenkin saavutettavan yllättävän paljon kosketuspintaa populismiin kallellaan olevassa poliittisessa ilmastossa.
Ottaen huomioon, että Yhdistyneiden kuningaskuntien 1200-luvulla itsevaltiaan monarkin suitsimiseksi perustetulla parlamentilla on erityinen asema maailman parlamenttien joukossa, ele oli erityisen silmiinpistävä. Etenkin Britannian kansanedustuslaitoksella on vahva symbolinen painoarvo. Vastareaktiosta huolimatta puolustajiakin löytyi. On aina tahoja, jotka seuraavat karismaattisena pitämänsä hahmon ristiriitaisimpiakin päähänpistoja, jos tämä saa kannattajat uskomaan asiaansa totuudesta piittaamatta. Näin voi toimia, näin saa toimia. Johtajamme on suurin, vahvin, äänekkäin -ja voittaja. Hänellä on valtuudet, jotka me olemme hänelle antaneet. Meistä kaikista tulee voittajia.
Muutosvoimien ja -paineiden aikaansaama liikehdintä ei kaihtanut keinoja silloinkaan, kun Britannian siirtokunnat irtaantuivat emämaastaan Amerikan Yhdysvalloiksi. Historioitsijat kertovat, että itsenäisyysjulistuksen allekirjoittamiseen päätyneessä kampanjassa hyödynnettiin ensimmäistä kertaa modernia mustaa propagandaa. Maan isänä pidetty Benjamin Franklin mm. laati tekaistun sanomalehden numeron, joka sisälsi paikkaansapitämättömiä kauhutarinoita brittien julmuudesta.
On jopa esitetty, että tuo kaikkien ihmisoikeusasiakirjojen kantaäiti, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus, olisi alunperin vähemmän jalojen ihanteiden dokumentti. Kaikki itärannikon siirtokunnat valloittanut Iso-Britannia esti vapaan kaupankäynnin alusmaissaan. Siitä huolimatta, että päätöksiä tehtiin Amerikan mantereella melko itsenäisesti ja vauraus ylitti emämaan elintason, Englannin asettamat tullit ja suurempaa tuottavuutta rajoittavat säädökset merkitsivät asukkaille suorastaan laillistettua riistoa. Tyytymättömys puhkesi kapinana. Sanomalehdin, pamfletein, runoin, näytelmin ja lentolehtisin alettiin käydä sen ajan infosotaa, jossa brittejä mustamaalattiin siekailematta. Liberaali vapaus ja demokratia tempaistiin vallankumouspropagandan välineiksi. Itsenäisyys saavutettiin ja amerikkalaisen unelman tavoittelu saattoi alkaa.
Politiikan moraalifilosofit ovat pohtineet ns. likaisten käsien ongelmaa. Pyhittääkö tarkoitus keinot, kun päämäärään kiihkeästi ja tehokkaasti pyritään? Oletuksena lienee, että tavoitetta pidetään yleisesti hyveellisenä, kannatettavana, oikeutettuna tai muuten tavoittelemisen arvoisena.
Nykyinen USA:n presidenttikausi on omalta osaltaan asettanut uutta normia poliittiseen retoriikkaan ja vakiinnuttanut kuvatunlaista lähes tragikoomista johtamiskulttuuria yllättävän menestyksekkäästi kaikkialla, missä agitaatiopropagandan avulla syystä tai toisesta lähdetään ns. vahvaa johtajuutta tavoittelemaan. Ei voi kuin toivoa, että populistiseen höttöön perustuva, öykkäröintiä ihaileva tapa tehdä politiikkaa saavuttaisi pikku hiljaa lakipisteensä.
"---Sekä Brexit että Yhdysvaltain nykyisen presidentin valinta on olleet hyviä asioita, koska ne on niinkuin semmoisia lekoja tai vasaroita, jotka ovat lyöneet halkeamia tiettyyn älylliseen omahyväisyyteen ja laiskuuteen. Sellaisia pieniä halkeamia me nähdään koko ajan." (Tove Idström 2018. ) ⁽ ²
11. 9. 2019.
______¹ ⁾ kohta 19:48 - 20:34
² ⁾ kohta 12:15-13:30
Lähteet:
Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen: Propagandan historia. Into Kustannus 2018, ss. 80-82
Jukka Paastela. Valhe ja politiikka. Gaudeamus 1995, ss. 188-193
Forum 1. Ihminen, ympäristö ja kulttuuri. Otava. 2010.
Historia kertoo 6. Tammi. 2007
Historia kertoo 7. Tammi. 2009
Kommentit
Lähetä kommentti