Älköön kukaan vaietko! – sanat hengellisten ja maallisten valtakoneistojen käyttövoimana

⦁Hedelmällisyyskulttiin littyvä patsas.
Puu. Kongo.
Maailmanuskonnot-näyttely.
Suomen Kansallismuseo. 2014
⦁Vaaliuurna. Porvoo vv. 1907-1988.
Suomen tarina -näyttely. SKM. 2019
⦁Portinkolkutin. Rauma. 1600-luku.
Valtakunta-näyttely. SKM. 2019

Puolituttujen, jopa joidenkin ystävien kanssa tai työpaikoilla keskustellessa on tapana välttää tiettyjä puheenaiheita. Uskonnollisia ja poliittisia vakaumuksia on totuttu pitämään niin painolastattuina makuasioina, ettei niistä kannata eikä voi kiistellä. 

Koska henkilökohtaisella tasolla on kyse suhteesta omatuntoon ja sen sanelemasta käyttäytymisestä, on kaikille armollisinta etsiä läsnäolijoita yhdistäviä asioita ja jutella niistä. 

Kun yhteiskunnallinen ilmasto polarisoituu, ihmiset astuvat mielipiteineen esiin yhä rohkeammin muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa tai kommenttipalstoilla. Saatetaan ilmaista oma kanta esim. lähestyvien hallitusneuvottelujen kynnyskysymyksiin vaikkapa kuntokeskuksen taukotilassa hyvänpäiväntutun kanssa jutellessa. Kerrotaan avoimesti, ketä on tullut äänestettyä, jos tunnustelu viittaa vähänkään siihen, että ollaan joidenkin jakolinjojen samalla puolella. Saatetaan jopa riehaantua nimittelemään eri puolueiden kannattajia jeesustelijoiksi tai rasisteiksi,

omasta näkökulmasta riippuen.   

Eräänlaisena päivitettynä politiikka ja uskonto –kombinaation esimerkkinä voi pitää tapahtumaketjua, joka sai alkunsa, kun toukokuussa järjestettävät valtakunnalliset Kirkkopäivät julkaisi ohjelmansa pian eduskuntavaalien jälkeen. 

Yhden valtionkirkkomme piispan ympärille on rakentunut kohua herättänyt keskustelunavaus. Puoluejohtaja, joka on aiemmin saanut tuomiot uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä toivonut liikasuvaitsevaiseksi katsomiensa ihmisten raiskatuksitulemista, on kutsuttu ko. areenalle. Joka toinen vuosi järjestettävillä Kirkkopäivillä on aikaisemminkin annettu tilaa yhteiskunnallisille vaikuttajille ja poliitikoille. Tämä vierailu on kuitenkin herättänyt niin suurta paheksuntaa, että osa muista kutsun vastaanottajista on perunut osallistumisensa mielenilmauksena Kirkkopäivien järjestäjille. 

Kohtaamisen koollekutsuja toivoo, että dialogi toimii pohjustuksena laajemmallekin keskustelulle mm. "kielletyistä puheenaiheista", "erilaisuudesta" ja "sovinnon hengestä". 

Tuokioon osallistuvan koomikon edustama näkökulma on varmasti myös mielenkiintoinen.

Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä arvoja ja on selvää, että niiden varaan kannattaa rakentaa yhteistyötä.  

Ei voi kuitenkaan välttyä spekuloinnilta, etteikö joissain kirkon omien käytänteiden ja muualla yhteiskunnassa vallitsevien uudistustarpeiden välillä syntyneiden rajankäyntien – kuten aikoinaan naispappeuskysymyksen – yhteydessä noudatettua järkähtämättömyyttä olisi turvannut tietty, autonomisen oikeuskäsityksen eetos, joka saattaa yhä vaikuttaa kirkon omaan avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. 

Kristinusko sai alkunsa ajanjaksolla, jolloin oli tilausta ihmisoikeuksille. Siksi on linjakasta, että kaikenlaisille ns. maallisen oikeuden prosesseja läpikäyneille henkilöille annetaan kirkon piirissä tilaa ilmaista ajatuksiaan ja avata toimintansa perusteita joutumatta leimatuiksi tai tuomituiksi. 

Voihan olla, että Mestari-nimitystä kantavia karismaattisia hahmoja saattaa ilmestyä jatkossa useampiakin. 

 

Sitä paitsi uskonnon harjoittamisen ja populismiin perustuvan poliittisen toiminnan taustalla on sama lähtökohta: ”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.” 

    

                                                                                                                                          1. 5. 2019.

_____________

Taustaa:

Suomen evankelisluterilainen kirkko. Kirkon kanava. Mistä saa puhua, mille saa nauraa? Piispa Teemu Laajasalo haastattelee koomikko Joonas Nordmania ja perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa. Aiheina mm. poliittinen korrektius, sananvapaus, ilon ja ivan rajat.

Tieteen termipankki. Kirkko-oikeus. Määritelmä.